Hall of Fameen nimetyt ovat huippuja ilman mestaruuttakin

TORONTO- Maanantaina Hockey Hall of Fameen nimettäviä Daniel Alfredssonia, Roberto Luongoa, Daniel Sediniä ja Henrik Sediniä yhdistää yksi seikka: kukaan heistä ei voittanut urallaan Stanley Cup -mestaruutta.

Miksi kirjoittaa tästä nyt, kun heidän mittavaa taivaltaan jääkiekon parissa juhlitaan Torontossa? Syy on siinä, että he korostavat tätä asiaa itse. Se puolestaan kuvastaa sitä, miksi he olivat loistavia pelaajia.
Kaikki heistä kävivät niin lähellä mestaruutta, että kunnianosoituksista huolimatta se tuntuu pahalta.
Alfredsson pääsi kolmen voiton päähän mestaruudesta vuonna 2007, mutta Anaheim Ducks kellisti ruotsalaislaiturin joukkueen Ottawa Senatorsin viidessä pelissä Stanley Cup -finaaleissa. Perjantaina Alfredsson muisteli ottelusarjaa saatuaan Hockey Hall of Fame -sormuksen. Hän muistaa tapahtumat kuin eilisen.
- Se oli traumaattinen kokemus, Alfredsson paalutti kiertelemättä.
Luongo ja Sedinin veljekset pääsivät sen sijaan yhden voiton päähän mestaruudesta keväällä 2011, kun heidän joukkueensa Vancouver Canucks taipui Boston Bruinsille Stanley Cup -finaalien seitsemännessä ottelussa.

Kaikki neljä pelaajaa voittivat uransa aikana olympiakultaa, mutta heitä on jäänyt hiertämään se, etteivät he koskaan päässeet nostelemaan himoittua Stanley Cupia NHL-kauden päätteeksi.
- Ajattelen niin, että jokainen on voittojensa summa. Siksi harmittaa todella paljon, etten koskaan voittanut Stanley Cupia. Se on mielestäni haastavinta saavuttaa kaikista jääkiekon mestaruuksista. Matka on raastava, kun ensin pelataan 82 runkosarjapeliä ja sen jälkeen pudotuspelit. Kun on voiton päässä mestaruudesta, se on jotenkin…
Ruotsalaishyökkääjä Daniel Sedin jätti lauseensa kesken.
- En kadu ratkaisuja, joita silloin teimme. Hävisimme hyvälle joukkueelle, mutta niitä tapahtumia tulee silti mietittyä, Sedin lopulta jatkoi.
Olympialaisilla on merkitystä, sillä kyseessä on jääkiekon Hall of Fame, ei NHL:n Hall of Fame. Valintakomitea tarkastelee kunkin pelaajan uraa kokonaisuutena.
Oman maan olympiajoukkueeseen pääseminen ja kultamitalin voittaminen ovat kovia saavutuksia erityisesti silloin, kun NHL-pelaajat ovat mukana olympiaturnauksessa. Vaikka turnaus kestää vain muutaman viikon, olympialaisissa parhaat kohtaavat parhaat.
Alfredsson ja Sedinit voittivat Ruotsin maajoukkueen mukana olympiakultaa Torinossa vuonna 2006, kun Tre Kronor päihitti Leijonat olympiafinaalissa maalein 3-2.
- Se oli jotain, mistä aina haaveilin. Nuorempana haaveenani oli maajoukkue, enkä edes ajattelut NHL:ää, Alfredsson kertoi.
Luongo voitti olympiakultaa vuonna 2010 Kanadan joukkueessa, kun kanadalaiset kaatoivat finaalissa Yhdysvallat jatkoajalla maalein 3-2. Kanadalaismaalivahti voitti myös toisen olympiakullan Sotshissa vuonna 2014, kun Kanada voitti olympiafinaalissa Ruotsin maalein 3-0. Vancouverissa Luongo nousi Martin Brodeurin tilalle Kanadan ykkösmaalivahdiksi, ja sai pelata olympialaisia kotimaassaan ja oman NHL-joukkueensa kotikaukalossa.

• Se oli itselleni tärkeää, koska en voittanut urani aikana mitään muuta. Urani kohokohtiin lukeutuu olympiafinaali kotikaukalossa erityisesti siksi, miten siihen tilanteeseen tultiin ja miten peli päättyi. Paineet olivat isot, mutta onnistumme ja voitimme. Se oli euforinen fiilis, Luongo luonnehti.
  Stanley Cupilla on merkitystä, mutta on olemassa paljon asioita, joihin pelaaja ei voi vaikuttaa. Esimerkiksi pelaaja ei voi päättää, mikä joukkue hänet NHL Draftissa varaa ja mitä tapahtuu sen jälkeen. NHL:ssä on tällä hetkellä jo 32 joukkuetta, joten mestaruuden voittaminen käy jatkuvasti haastavammaksi.
  Kuinka monen pelaajan nimi on kaiverrettu hopeaan, mutta heitä ei löydy joukkuekuvista Hockey Hall of Famesta? Kuinka moni Hall of Fameen valituista pelaajista ei ole koskaan voittanut Stanley Cupia?
  Lisää aiheesta:[Uudet Hall of Fame -jäsenet täynnä intoa\]
  Alfredsson, Luongo ja Sedinit liittyvät niiden 24 pelaajan joukkoon, jotka on nimetty Hall of Fameen, mutta eivät ole voittaneet koskaan Stanley Cupia. Tähän joukkoon kuuluu kaikille tuttuja pelaajia, kuten Jarome Iginla, Phil Housley, Mike Gartner, Marcel Dionne, Mats Sundin, Adam Oates, Dino Ciccarelli, Gilbert Perrault, Dale Hawerchuk ja Börje Salming.
  Tästä voi oppia kaksi asiaa.
  Ensinäkin Stanley Cup on niin vaikea voittaa, että edes kaikki jääkiekkohistorian parhaat pelaajat eivät ole koskaan päässet nostelemaan mestaruuspokaalia.
  Toisekseen Stanley Cup -jahti voi tehdä pelaajasta erinomaisen, vaikka hän ei koskaan pääsisi päämäärään. Jos pelaaja metsästää mestaruutta niin hanakasti, että sen saavuttamatta jääminen vaivaa vielä Hall of Fame -valinnan jälkeenkin, niin se on luultavasti keskeinen syy siihen, miksi pelaaja nimettiin Hall of Fameen.
  - Tämä on suuri kunnia, mutta olisin mieluummin voittanut Stanley Cupin, jos tiedät, mitä tarkoitan, Daniel Sedin sanoi.
  - Mestaruus on joukkueen yhteinen voitto ja mielestäni kaikessa on kysymys joukkueesta. Tämä on enemmän henkilökohtainen kunnianosoitus. Tämä on suurin kunnia, jonka yksittäisenä pelaajan voi saada, mutta uskon meidän kaikkien ajattelevan joukkueitamme ennen itseämme, hän jatkoi.
  NHL Stats avusti artikkelin teossa