Leijonien vuoden 2004 World Cup -seikkailuun mahtui ylä- ja alamäkiä

Helmikuista 4 Nations Face-Off-turnausta odotellessa kolumnistimme Risto Pakarinen muistelee Leijonien esiintymisiä aiemmissa kansainvälisissä turnauksissa. Nyt luupin alla on vuoden 2004 World Cup.

Kauteen 2004-05 lähdettäessä Suomi oli pudonnut kansainvälisen jääkiekkoliiton rankingissa sijalle viisi Leijonien jäätyä kahdesti peräkkäin MM-kisoissa puolivälierään, niukasti. Ruotsi käänsi 1–5-tappioaseman maalin voitoksi vuonna 2003, ja Suomi hävisi Kanadalle jatkoajalla 2004.

Kesän 2004 lopulla Leijonien päävalmentaja Raimo Summanen kutsui median koolle ja kertoi suunnitelmistaan elo-syyskuun World Cupia ajatellen. Suomella oli koossa kaikkien aikojen joukkue.

Summasen mukaan hänellä oli käytettävissään noin neljänkymmenen pelaajan ryhmä, josta valita Suomen joukkue turnaukseen.

– Se on se ydinjoukko, mistä leijonapelaajat valitaan. Hyviä miehiä jäi ulkopuolelle, Summanen sanoi.

Hän ei kuitenkaan saanut mukaan yhtä haluamaansa pelaajaa, sillä NHL ei antanut pelilupaa liigan päihdeohjelman kesken jättäneelle Jere Karalahdelle, eivätkä siinä auttaneet Summasenkaan vastalauseet.

Hän rakensi joukkueen Suomelle perinteiseen tyyliin hyvän maalivahdin varaan, ja tälläkin kertaa valinnanvaraa riitti. Veskarikolmikon muodostivat Calgary Flamesin Miikka Kiprusoff, San Jose Sharksin Vesa Toskala ja vasta 21-vuotias Kari Lehtonen, joka oli edellisellä kaudella pelannut pääasiassa AHL:ssä.

– Hyviä vahteja jäi valitsematta, kuten Atlantan Pasi Nurminen. Ruotsin tai Tshekin joukkueessa hän olisi ykkösvahti. Kiprusoff on tällä hetkellä kenties maailman paras maalivahti, ja valitussa kolmikossa vahdit tukevat toisiaan. Esimerkiksi Kiprusoff ja Toskala tuntevat toisensa ajoilta, kun molemmat pelasivat San Josessa, Summanen kuvaili valintojaan.

Lopulta Kiprusoff pelasi turnauksessa joka ikisen minuutin. Alkusarjasta finaaliin.

Niin, finaaliinhan Suomi lopulta eteni, vaikka ennakkokaavailuissa Leijonien edelle menivät ainakin Kanada, Yhdysvallat, Ruotsi ja Venäjä.

Finaalipaikka saattoi olla Kiprusoffin ansiota, sillä Suomi voitti alkusarjan maalieron turvin, sillä Suomen ja Ruotsin kohtaaminen päätyi 4-4 tasapeliin jatkoajan jälkeen.

Leijonat teki alkusarjan kolmessa ottelussaan 11 maalia ja Ruotsi 13. Kiprusoff nollasi avausottelussa Tshekin ja seuraavassa Saksan. Ruotsi voitti Saksan 5-2 ja Tshekin 4-3. Näin ollen maaliero kääntyi Suomen puolelle.

Se merkitsi sitä, että Suomi sai puolivälierässä vastaansa alkusarjan jumboksi jääneen Saksan ja Ruotsin vastustajaksi tuli Tshekki. Turnauksen piti olla revanssi Ruotsin NHL-tähdille, jotka olivat kokeneet karun pettymyksen Salt Lake Cityn olympialaisissa pari vuotta aiemmin, kun Valko-Venäjä pudotti Tre Kronorin puolivälierässä.

Karu pettymys oli edessä myös World Cupissa, nyt kotikentällä, loppuunmyydyssä Globenissa. Tshekki jyräsi Ruotsin 6-1 ja eteni välierään Kanadaa vastaan.

Leijonien välieräpaikka oli tiukassa. Saksalla oli maalissa erinomainen NHL-veskari Olaf Kölzig, joka piti joukkueensa mukana ottelussa. Suomi meni johtoon Niklas Hagmanin maalilla ottelun puolivälissä ja pysyi edellä yli 20 minuuttia. Kuutisen minuuttia ennen kolmannen erän päättymistä Saksan kapteeni Marco Sturm pääsi vasemmalta laidalta läpi ja ampui kiekon ranteella Kiprusoffin patjojen välistä verkon perukoille.

Saksa painosti vahvasti johtomaalia hakien, ja Summanen otti aikalisän. Leijonat nosti karvaustaan ja pakotti Saksan selkä seinää vasten. Vain muutama minuutti ennen loppusummeria Olli Jokinen voitti hyökkäyspään aloituksen taakse, Kimmo Timonen tykitti ja Mikko Eloranta ohjasi kiekon maaliin.

Suomen menestystä ei odottanut kukaan, varsinkaan alkusarjan päättäneen Ruotsi-ottelun jälkeen, kun Summanen raivostui Suomen menetettyä voiton viime minuutin maalilla.

– Ensin Rami haukkui [GM] Jari Kurrin pystyyn, sitten nuoremmat pelaajat Tuomo Ruudusta alkaen ja lopuksi vielä maajoukkueen sihteerin Sanna Hultin, joka taisi purskahtaa itkemäänkin, puolustaja Janne Niinimaa kertoi Ilta-Sanomille vuonna 2016.

Niinimaata Summanen ryöpytti jäällä tehdyistä virheistä ja Niinimaan mukaan jatkoi arvostelua vielä, kun oululaispuolustaja oli mennyt kuntosalille. Niinimaa veti omat johtopäätöksensä ja päätti jättää turnauksen kesken. Summanen kertoi medialle Niinimaan rikkoneen joukkueen toimintaperiaatteita.

– Silloin oli tunne, että jonkun pitää tehdä jotakin, muuten tästä tulee katastrofi. Ja minun ratkaisuni oli lähtö. Se tietysti jakoi ihmisten mielipiteet. Puolet on puolesta ja puolet vastaan, mutta joukkueen pelaajien tuki minulla oli. Kävin asian läpi kapteeniston kanssa, ja kaikki ymmärsivät tilanteen.

– Varmistin vielä, että polvivammasta kärsinyt puolustaja Aki Berg pystyy pelaamaan, joten ajattelin, ettei joukkueella ole hätää, Niinimaa sanoi.

Saksa-ottelun jälkeen Suomi lensi Minnesotaan pelaamaan välierän Yhdysvaltoja vastaan. Kiprusoff ja Leijonat pilasivat turnauksen odotetun unelmafinaalin pudottamalla jenkit turnauksesta. Doug Weight vei Yhdysvallat johtoon ottelun puolivälissä, mutta sitkeä leijonalauma nousi tasoihin toisen erän alussa ja nelisen minuuttia ennen loppua Saku Koivu yllätti Robert Eschen maalin kulmalta.

Puolustuspelaamisen tiiviydestä kertoo myös laukausten määrä: Yhdysvallat 17, Suomi 12.

Vaikka Niinimaan tapaus puhutti Suomessa vielä pitkään, Torontossa Leijonat pystyivät latautumaan vielä kerran. Kiprusoff torjui 30 kertaa, mutta se ei aivan riittänyt, kun Kanada upotti 33 laukauksestaan kolme ja Suomi sai kiekon Martin Brodeurin selän taakse vain kahdesti.

Chicago Blackhawksiin edellisellä kaudella siirtynyt Tuomo Ruutu iski itsensä highlight-videoille, kun hän tasoitti pelin toisen erän viimeisellä minuutilla upealla soolomaalilla. Hän lähti etenemään keskialueelta, ohitti väkisin kaksi kanadalaista, harhautti kolmannen ja yllätti Brodeurin ranteella hanskapuolelta. Shane Doan kuittasi kolmannen erän ensimmäisellä minuutilla, eikä Suomi enää noussut.

Silti “hopeamitali” World Cupissa, parhaiden NHL-pelaajien turnauksessa, oli monien mielestä Suomen kaikkien aikojen paras saavutus.