Kapanen pääsee Pelicansin luotsina taas tunteella kiinni otteluihin

Kauden 2024-25 aikana jututamme entisiä NHL-pelaajia ja kyselemme heidän kuulumisiaan. Tänään tapaamme Sami Kapasen, joka oli vuosina 2000 ja 2002 taalaliigan nopein luistelija.

Sami Kapanen nauttii nyt elämästään Lahdessa Liiga-joukkue Pelicansin päävalmentajana. Hän sanoo matkan parisen viikkoa sitten solmittuun valmennuspestiin käynnistyneen itse asiassa jo viikko ennen joulua vuonna 2019, kun Sveitsin pääsarjaseura Lugano antoi potkut suomalaiselle päävalmentajalleen. Mutta ei hän vielä silloin tiennyt, että päätyisi monen erilaisen vaiheen kautta Lahteen.

– Näin kahden Lahdessa vietetyn viikon jälkeen voin sanoa, että olen niin onnellinen, kun tein tämän muutoksen. Olen ihan eri energiatasoilla ja vireystilassa. Olen innokas, aktiivinen ja hyväntuulinen. Enemmän taas oma itseni, hän toteaa NHL.com/fi:n haastattelussa.

Kapanen, 51, sorvasi meneillään olevan ja ensi kauden kattavan sopimuksen maajoukkuetauolla kahden muun entisen NHL-pelaajan kanssa, sillä seuran puolesta asialla olivat urheilutoimenjohtaja Janne Laukkanen ja Pelicans Oy:n hallituksen jäsen Pasi Nurminen.

– Päivä ja peli kerrallaan mennään tämä kausi loppuun. Kaikki tietysti tiedostaa, että pelataan isoista asioista ja halutaan mennä oikeaan suuntaan. Mutta on tekijöitä, jotka ei ole meidän käsissä, joihin me ei voida vaikuttaa. Miten vastustajat pelaa, miten kilpailevat joukkueet kerää samanaikaisesti pisteitä, hän viittaa Liigan sarjataulukkoon, jossa Pelicans on tällä hetkellä sijalla 14, neljän pisteen päässä pudotuspeliviivasta.

Kapanen myöntää, että välillä ajatukset harhailevat pistemääriin, jäljellä olevien otteluiden määrään ja sijoitukseen, koska ollaan paineen alla ja kaikki tiedostavat tilanteen realiteetit. Tosin jokainen tietää myös sen, että itselleen tekee ison palveluksen, jos ei mieti näitä asioita.

– Pyrkimys on suorittaa mahdollisimman hyvin ja tehdä mahdollisimman laadukasta työtä joka päivä. Pitää harjoituksissa hyvä intensiteetti sekä pyrkimys oikeisiin asioihin, ja sitä kautta parantaa tekemistä seuraavassa pelissä.

Viiden vuoden tauko valmennuksessa ei syönyt markkina-arvoa

Kapasen reitti Luganosta Lahteen alkoi siis potkuilla, mutta Sveitsistä jäi kuitenkin vain hyviä muistoja, sillä hän tykkäsi työstään ”äärettömän paljon”. Mutta yksi asia jäyti takaraivossa: mennäänkö taas vain hänen ehdoillaan? Ensimmäisessä avioliitossa oli aina menty jääkiekon ja hänen uransa ehdoilla, ja sama oli jatkunut Sveitsissä, kun silloinen perhe asui Suomessa.

– Aloin miettiä, että onko minun aika ruveta katsomaan asioita myös muiden ehtojen mukaisesti. Päädyin siihen, että hyppään pois valmennuksesta ja teen jotain muuta kiekon parissa, että perhe voisi pysyä yhdessä ja samassa osoitteessa.

Keväällä 2020 Kapanen myi osuutensa KalPa Hockey Oy:stä ja aloitti uuden uran pelaaja-agenttina.

– Tein sitä vajaat kaksi vuotta ja sitten aloin pohtia, että ehkä jollain lailla haluaisin päästä NHL:n puolelle kilvoittelemaan menestyksestä ja vaikuttamaan seuran tulevaisuuteen. Pääsin Philadelphia Flyersin kehitysvalmentajaksi ja pelaajatarkkailijaksi ja olin siinä työssä lähes kolme vuotta.

Kapanen huomasi viime syksynä ”menevänsä tunnetilassa todella tyhjillä”. Työ oli kuluttavaa, sillä siihen liittyi paljon matkustamista, ja hän oli paljon poissa kotoa. Hän seurasi paljon otteluita, mutta ensimmäistä kertaa hänen elämässään jääkiekko alkoi tuntua työltä, eikä se ollut enää elämäntapa ja nautinto. Työ alkoi olla vain suorittamista. Kaikkea oli paljon, mutta jääkiekko ei antanut enää mitään.

– Oli vähän kuin velvoite olla paikalla peleissä. En nauttinut peleistä, koska en päässyt niihin tunteella kiinni. Minulle oli ihan sama kumpi joukkue voittaa ja lopputulos oli ihan sama. Katsoin vain yksilöitä pelaajana ja kirjoitin heistä raportteja. Olin paljon pois kotoa ja tunsin sen takia syyllisyyttä.

– Viime jouluun mennessä tajusin, että pitää jollain lailla yrittää palata takaisin valmennukseen. Mutta minulla ei ollut sellaista uskoa, että käytännössä viiden vuoden poissaolon jälkeen minulla olisi markkina-arvoa ja jollakulla olisi kiinnostusta palkata minua.

Hän kuitenkin otti yhteyttä suomalaisiin ja eurooppalaisiin seuroihin.

– Tuli jonkinnäköistä haaleanvihreää viestiä, että voisi olla kiinnostusta. Olotila ja mieliala parani jo siitä, että olen edes jollain lailla harkittava vaihtoehto.

Kapanen oli tammikuussa työmatkoilla Yhdysvalloissa, kun Pelicans vaihtoi päävalmentajaa. Helmikuun maajoukkuetauolla Kapanen sitten keskusteli seuran kanssa mahdollisesta päävalmentajan paikasta, tosin hänellä oli mielessään kausi 2025-26.

– Asiat eteni sitten tosi nopeasti. Kun huomasin, että minulla oli mahdollisuus tarttua asiaan kiinni, ei ollut mitään epäselvää. Olin syksystä asti tiedostanut, että minun oli pakko tehdä joku muutos elämään. Mutta vähän yllätti, että ratkaisu löytyi näin äkkiä.

Ensimmäinen NHL-maali ja tietyt hallit putkahtavat toisinaan mieleen

KalPan kasvatti Kapanen siirtyi heti taalakaukaloihin, kun Hartford Whalers varasi tuoreen maailmanmestarin vuonna 1995 NHL Draftin neljännellä kierroksella varaustilaisuuden 87. pelaajana. Hän pelasi 12 kauden aikana Hartfordissa, Carolina Hurricanesissa ja Philadelphia Flyersissa yhteensä 831 runkosarjaottelua ja kirjautti niissä 189+269=458 tehopistettä.

Pudotuspeleissä hän sai tililleen 87 ottelua ja 13+22=35 tehopistettä. Kaudella 2001-02 Hurricanes eteni aina Stanley Cup -finaaleihin saakka, mutta joutui taipumaan Detroit Red Wingsille otteluvoitoin 1-4. Kausilla 1999-2000 ja 2001-02 Kapanen pelasi All-Stars-ottelussa, ja kumpanakin vuonna hän voitti tähdistöottelun yhteydessä pidetyn nopeuskisan.

– En aktiivisesti pohdi ja mieti omia NHL-vuosia, mutta muistoja tulee mieleen usein muiden asioiden yhteydessä. Esimerkiksi jostain nyky-NHL:n ottelusta tai koosteista, tai jos joku alkaa puhua NHL:stä.

Kapanen mainitsee, että mieleen saattaa putkahtaa vaikka ensimmäinen NHL-maali (6. tammikuuta 1996 Boston Bruinsia vastaan pelatussa vierasottelussa), Montreal Canadiensin ja Toronto Maple Leafsin hallien tunnetila, Carolinan-vuosien playoff-hetket tai Edmonton Oilersin kotiluola, jossa hän viihtyi erityisen hyvin.

‒ Edmontonissa tuntui, että peli kulki. Harmi vain, että meillä oli siellä niin harvoin pelejä. Atlanta oli jossain vaiheessa sellainen paikka, että tiesi varmuudella tekevänsä siellä maalin. Siellä oli niin varma olo. New York oli niitä harvoja paikkoja, missä melkein lauloi vastustajan maalilaulua, kun se oli niin tarttuva, hän muistelee.

Kapanen katselee vielä NHL-otteluitten koosteita ja seuraa sarjataulukkoja, joten hän on kyllä tietoinen, mitkä joukkueet ovat sarjan kärjessä. Mutta Stanley Cup -mestaria hän ei lähde veikkaamaan.

– Muutama joukkue suorittaa aika vahvasti, mutta selkeää, vahvaa ennakkosuosikkia ei ole. Idässä ja lännessä on molemmissa kahdesta neljään vahvaa ehdokasta, hän pohtii ja paljastaa lopuksi, mikä on se kaikkein mielenkiintoisin joukkue. Se on Oilers.

– Kassu (Kasperi Kapanen) on tällä hetkellä Edmontonissa, joka on tällä kaudella ollut vahva lännen puolella. Mielenkiintoista nähdä, miten pitkälle se heillä riittää. Totta kai oman pojan puolesta toivon, että he pystyisivät menemään tappiin asti, Kapanen päättää.