Sami Salo on antanut kokemuksensa TPS:n puolustajien käyttöön

Kauden 2023-24 aikana jututamme entisiä NHL-pelaajia ja kyselemme heidän kuulumisiaan sekä mielipiteitään suomalaispelaajista. Tänään tapaamme Sami Salon, jonka nimissä on edelleen Vancouver Canucksin puolustajien seuraennätyksiä.

Salo, 49, kertoo päätyneensä TPS:n Liiga-joukkueen valmentajaksi hieman yllättäen ja puolivahingossa, kun hän perheineen palasi Suomeen pitkän NHL-uran jälkeen. Hän oli kyllä ollut mukana Yhdysvalloissa jääkiekkoa pelanneen poikansa joukkueen valmennuksessa ja sen jälkeen vähän vanhempien juniorijoukkueiden apuvalmentajana. Mutta mitään suunnitelmaa urasta valmentajana ei ollut olemassa.

– Ei minulla ollut mitään himoa valmentamiseen ainakaan peliuran loppuvaiheessa. Mutta sitten Suomeen paluun jälkeen TPS tarjosi valmennushommia. Nyt on käynnissä seitsemäs vuosi. Ensin pakit oli minun vastuulla, ja neljättä kautta heidän lisäkseen on myös alivoimapelaaminen, hän juttelee NHL.com/fi:n haastattelussa.

Salo tuumii, että vuodet ovat vierineet, mutta hänellä on edelleen omanlaisensa tapa hoitaa työtään. Se on tietenkin puhdasta valmentamista, mutta sen lisäksi hän haluaa auttaa nuoria pelaajia ymmärtämään harjoittelun, palautumisen, ruokailun ja kaukalon ulkopuolisen elämän tärkeyden.

– Näen työni vieläkin enemmän siltä kantilta, että yritän oman kokemukseni kautta auttaa pelaajia pääsemään eteenpäin omilla urillaan. Moni on napannut vinkkejä, sillä onhan me saatu pelaajia Pohjois-Amerikkaan, hän sanoo tyytyväisenä.

Teet siis nuorten urapolkua vähän helpommaksi?

– Juuri näin. Muistan, miten tärkeitä olivat uralla eteenpäin auttavat ihmiset. Olen itse joutunut oppimaan paljon asioita kantapään kautta, ja siksi haluan auttaa nuoria. Ettei heidän tarvitse oppia kaikkea vaikeimman kautta.

Salo painottaa, että hänkin sai monelta henkilöltä apua aikanaan, kun lähti nuorena miehenä Pohjois-Amerikkaan, ensin Ottawa Senatorsiin, sieltä Vancouver Canucksiin ja NHL-uran viimeisiksi vuosiksi Tampa Bay Lightningiin. Siksi hän tietää avun merkityksen ihan käytännön asioissa, kuten rahankäytössä, ja on iloinen, että nykyisin apua on saatavilla aivan eri tavalla kuin hänen aikanaan.

– Nuorten pelaajien on hyvä ymmärtää, mikä on järkevää. Muu elämä on yhtä tärkeää kuin jääkiekko, esimerkiksi opiskelu. Harrastajamäärät on kasvaneet ja vaade kasvanut. Vain pieni prosentti pääsee ammattilaiseksi, ja siksi nuoren on tärkeä ymmärtää opiskelun merkitys.

Ensimmäinen näytön paikka NHL:ssä pitää käyttää hyväksi

Salo jatkaa, että hän yrittää valaista nuorille pelaajille NHL-maailmaa, johon he ovat pyrkimässä. Pelaajilla on nykyisin agentit tukenaan, mutta apua ei ole koskaan liikaa tarjolla.

– NHL:ssä olet silmätikkuna koko ajan, niin peleissä kuin harjoituksissa. Suomessa pääsee vähän piiloon, mutta siellä täytyy pistää periaatteessa koko ajan priimaa, ja se voi olla suomalaiselle aika shokki, hän pohtii.

– Pitää ymmärtää, kuinka tärkeä ensimmäinen näytön paikka on. Se voi olla jo harjoituksissa, ja monen pelit voi loppua jo muutamaan harjoitukseen, jos ei pysty pistämään parastaan. Uutta pelaajaa katsotaan tarkasti, että mikäs hän on miehiään, hän lisää.

Salon mielestä kannattaa ennen lähtöään varmistaa, että on valmis taalaliigaan, joka on kova ja vaativa maailma.

– Ihan kärkivaraukset saavat vähän anteeksi. Mutta kun mennään kolmannen, neljännen, viidennen tai kuudennen kierroksen varauksiin, niin heitä on vino pino. On todella tärkeää ymmärtää, miten tärkeä ensivaikutelma on. Vaikutelma, jonka luot kaukalossa ja sen ulkopuolella. Seuran työntekijöitä ja faneja pitää kohdella kuin omaa perheenjäsentään, hän vinkkaa.

TPS:n Liiga-ringin nuorimmat puolustajat ovat tällä kaudella 19-vuotiaita – ja Salon sanoin hyvin erilaisia kuin hän itse samassa iässä.

– Kännykät ja somet tekevät heistä erilaisia. He ovat kasvaneet täysin erilaiseen kulttuuriin, ja sen takia valmennuksen on pitänyt poistua siitä vanhasta ja siirtyä keskustelevampaan ohjaukseen.

Äkkilähtö Vancouveriin – Burke lupasi ostaa uudet vaatteet

Salo valvoi Senatorsin takalinjoja 1998-2002, Canucksin 2002-2012 ja Lightningin 2012-14. Hän naurahtaa, että joka seurasta on hauskoja sekä hyviä muistoja, ja kertoo esimerkiksi siirtymisensä Senatorsista Canucksiin. Ottawa oli harjoituskaudella yhden ottelun pelimatkalla Buffalossa, kun Salon puhelin soi. Toisessa päässä oli Canucksin GM Brian Burke, joka sanoi, että Salon pitäisi tulla Vancouveriin vielä saman päivän aikana.

– Sanoin, ettei minulla ole mukana kuin meikkipussi. Pitäisi lentää välillä kotiin. Hän sanoi, että älä murehdi, he hoitavat sinulle vaatteet ja saat mennä ostamaan vaatteet seuran piikkiin. Siitä kaikki lähti heti hyvälle jengalle. Tuli sellainen fiilis, että seura oikeasti haluaa minut sinne ja haluaa tehdä hommat helpoksi.

Salo kehuu, kuinka ”järjettömän mahtava porukka” Vancouverissa oli, ja siellä syntyi pitkäaikaisia ystävyyksiä lähes jokaiseen pelaajaan. Huonoin mutta samalla hienoin muisto on Boston Bruinsia vastaan pelatut Stanley Cup -finaalit vuonna 2011. Bruins nosti kannun ilmaan otteluvoiton 4–3, mutta silti muisto on hieno.

– Monet pelaajat ei ole koskaan päässeet pelaamaan playoffeissa, mutta me päästiin ihan viimeiseen mahdollisuuteen asti, hän muistuttaa.

Salon merkityksestä Canucksille kertoo paljon se, että hänellä on edelleen nimissään useita puolustajien seuraennätyksiä; ylivoimamaalit sekä runkosarjassa (48) että pudotuspeleissä (7), jatkoaikamaalit (7) sekä plus-miinuslukema (+78) jaetusti Dan Hamhuisin ja Dana Murzynin kanssa.

– Kyllä niistä joku aina välillä muistuttaa. Mutta pisteet ei koskaan olleet oman pelaamisen motivaatio, vaan seuran ja pelikavereiden menestyminen. En koskaan halunnut gloriaa itselleni.

Salo seuraa NHL:ää edelleen tiiviisti, mutta lähinnä entisiä seurojaan ja valmentajina toimivia entisiä pelikavereitaan tai muuten hänen uraansa liittyviä henkilöitä. Ei niinkään suomalaispelaajia, vaikka toki tietää, ketkä suomalaiset ovat joukkueidensa kantavia voimia.

– Montrealia seuraan Martin St. Louisin takia. Hänen kanssaan soitellaankin silloin tällöin.

Tocchet toi Vancouveriin joukkueelle pelaavan ja taistelevan asenteensa

Salo innostuu, kun puhe kääntyy Montrealista takaisin Vancouveriin. Hän sanoo, että viime kaudella tehty valmentajavaihdos Bruce Boudreausta Rick Tocchetiin oli juuri oikea lääke ohjaamaan Canucksin takaisin menestyksen tielle.

– Tocchet toi valmennukseen saman asenteen, millainen hän oli pelaajana, sellainen taisteleva ja joukkueelle pelaava. Hän toi sen vaateen jo viime vuonna, mutta hän ei tainnut saada ajettua sitä sisään, koska vaihdos tuli vähän shokkina kaikille. Mutta joukkue sai hyvät osviitat tälle kaudelle.

Salon mielestä joukkueen pelaaminen on ollut kauden ensimmäisestä päivästä lähtien erilaista katsottavaa kuin viime kaudella.

– Hienoa katsoa sitä himoa, millä he pelaavat molempiin suuntiin. Ennen pelaaminen oli vähän sellaista, että hyökkäyspäähän oli enemmän hinkua mennä kuin oman maalin suuntaan. Ja kyllähän sen näkee tämän kauden tuloksissa.

Hän pitää tärkeimpänä asiana sitä, että Canucks hyökkää ja puolustaa tiiviinä viisikkona, kun hyökkääjät tulevat kovaa alas.

– Omassa päässä pyörintä jää mahdollisimman vähäiseksi. Se on aika yksinkertainen resepti, minkä Tocchet on saanut juurrutettua jokaiseen äijään.

Tampasta Salo muistaa GM Steve Yzermanin, joka kokosi voittavan joukkueen ja tekee Salon ennustuksen mukaan saman lähivuosina Detroitissa. "Velho", kuten hän Yzermania kutsuu. Suomalaispuolustajan viimeisellä NHL-kaudella Lightningin kokoonpanossa oli lupaavia nuoria pelaajia, kuten Nikita Kutsherov, Ondrej Palat, Alex Killorn ja Victor Hedman. Nyt tähtipelaajia kaikki.

– Luulen, että me vanhat pelaajat pystyttiin jollain tavalla auttamaan näitä nuoria, jotka ovat nyt supertähtiä. Hieno seurata heidän tarinoitaan. Samoin päävalmentaja Jon Cooperia, joka tuli yhtä aikaa näiden nuorten kanssa ja elää vahvasti sitä samaa elämää kuin pelaajat. Hän on uudenlainen valmentaja.

Vielä lopuksi, miten lujaa lämäri vielä lähtee?

– Heh heh, no ei se enää lähde niin lujaa. Mutta kyllä sitä pystyy aina vähän näyttämään, ja varmasti pystyn aika monen meidän pakin laukauksen vielä voittamaan. Vaikka eihän nykypäivän kiekkoilijat enää hirveästi ammu lämäreitä, hän tuumii.

Vancouverin-ajoilta peräisin oleva Salon ennätys on 164,9 km/t.