Unohtumaton kausi 1992-93: Pudotuspelit tarjosivat hienoa draamaa

NHL-kausi 1992-93 oli unohtumaton monesta syystä. NHL.com/fi tarjoaa nyt runkosarjan ohessa jokaisen kuukauden viimeisenä sunnuntaina muistopalan 30 vuoden takaa.

Wayne Gretzkyn ja Jari Kurrin viimeinen esiintyminen Stanley Cup -finaaleissa päättyi pettymykseen. NHL-historian menestyksekkäin seura nappasi sen sijaan 23. NHL-mestaruutensa unohtumattoman kauden 1992-93 päätteeksi.
Montreal Canadiens löi Los Angeles Kingsin 9. kesäkuuta 1993 lukemin 4-1, ja juhlat olivat valmiit käynnistymään. Canadiens vei finaalisarjan nimiinsä voitoin 4-1.

Montreal teki pudotuspeleissä jotain niin käsittämätöntä, että sitä on edelleen vaikea ymmärtää. Canadiens voitti 10 peräkkäistä jatkoajalle venynyttä ottelua. Suurin syy siihen taisi olla joukkueen ainoa supertähti, maalivahti Patrick Roy.
Roy palkittiin Conn Smythe Trophylla pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana. Tarinoihin on jäänyt elämään varsinkin finaalisarjan neljännen ottelun lupaus, jonka Roy teki joukkuekavereilleen ennen jatkoaikaa: hän ei tule päästämään yhtään kiekkoa taakseen.
- "Tehkää yksi maali, niin homma hoituu". En ollut koskaan kuullut tuota urallani. Voitteko kuvitella, minkälainen itseluottamus hänellä oli? Se oli sairasta, Montrealin puolustaja Patrice Brisebois ihmetteli vuosia myöhemmin Sportsnetille.
Stanley Cup -titteli oli Montrealille 24:s. Jos lasketaan vain NHL:n aikaiset mestaruudet (kaudesta 1917-18 lähtien), lukemaksi saadaan 23.

Montreal oli voittanut edellisen mestaruutensa vuonna 1986. Seitsemän vuoden mittainen väli oli jaetusti pisin kuiva jakso, jonka Canadiens oli kokenut toisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin sitä ei tietenkään tiedetty, mutta mestaruus on yhä Montrealin sekä kaikkien NHL:n kanadalaisseurojen viimeisin.
NHL tuplasi joukkuemääränsä kaudella 1967-68, jolloin myös Los Angeles liittyi liigaan. Laajentuminen jatkui sen jälkeen hyvää vauhtia 1970-luvulla. Kingsistä tuli keväällä 1993 ensimmäinen "etelän" joukkue, joka oli edennyt Stanley Cup -finaaleihin saakka. Gretzkyn hankkiminen vuonna 1988 oli luonut jääkiekkobuumin elokuvakaupunkiin.
- (Finaalisarjan) häviäminen harmitti senkin takia, että olisi ollut hauska nähdä kaupungin sekoaminen. Lätkäbuumi oli silloin huipussaan. Hollywood oli hetken aikaa Hockeywood, Kurri kertoi Pasi Kostiaisen kirjoittamassa "Suomalaiset NHL:ssä" -kirjassa.
Pari jättiyllätystä ja törkytemppu
Christian Ruuttu siirtyi kesällä 1992 Buffalo Sabresista Chicago Blackhawksiin. Asetelmat olivat suomalaishyökkääjän kannalta herkulliset: Blackhawks oli edennyt keväällä 1992 Stanley Cup -finaaleihin saakka. Vahva meno jatkui runkosarjassa 1992-93. Blackhawks paineli Clarence Campbell -konferenssin (nykyinen Läntinen konferenssi) ykköseksi.
Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella tuli kuitenkin seinä vastaan. Seinän nimi oli Curtis Joseph, joka pysäytti kiekkoja St. Louis Bluesin tolppien välissä. St. Louis oli sijoittunut konferenssissa kahdeksanneksi, mutta sitä ei huomannut pudotuspelien käynnistyessä. Blackhawks onnistui tekemään yhteensä vain kuusi maalia, kun Blues paineli jatkoon voitoin 4-0.
- Tämä tuntuu siltä kuin joku olisi kuollut. Paras joukkue ei aina voita, Chicagon tähtihyökkääjä Jeremy Roenick manaili The Hockey Newsin mukaan.
Mahalasku aloitti Blackhawksin historiassa vaisun jakson. Chicago palasi Stanley Cup -finaaleihin vasta 2010, eikä Ruuttu-kauppakaan niin suosiollinen lopulta ollut. Buffaloon päin siirtyi eräs Dominik Hasek. Kyse ei ollut suorasta Hasek-Ruuttu-vaihdosta, mutta molemmat pelaajat olivat mukana kokonaissopassa.
- Olen nauranut, että Hasek oli minusta ihan realistinen kompensaatio. Siitä voin olla ylpeä loppuelämäni. Vuoden ajan se näytti hyvältä treidiltä Chicagon kannalta, Ruuttu veisteli Kostiaisen kirjassa.
Ensimmäisen kierroksen toisesta jättiyllätyksestä vastasi Buffalo. Sabresin riveissä olivat runkosarjassa hurjastelleet Pat LaFontaine ja Aleksander Mogilni sekä maalivahti Grant Fuhr, mutta Buffalo oli jäänyt Prince of Wales -konferenssissa (nykyinen Itäinen konferenssi) kahdeksanneksi. Buffalo lähetti kuitenkin Boston Bruinsin laulukuoroon suoraan voitoin 4-0. Viimeinen ottelu ratkesi Sabres-hyökkääjä Brad Mayn lavasta jatkoajalla. Maali jäi soimaan NHL-historiaan Buffalon selostajalegenda Rick Jeanneret´n "May Day, May Day, May Day!" -huudosta.
Ensimmäisen kierroksen ikävin tapahtuma nähtiin New York Islandersin ja Washington Capitalsin välisessä taistossa. Islanders vei ottelusarjan nimiinsä voitoin 4-2. New Yorkin ykköstähti Pierre Turgeonin maalattua kuudennessa ottelussa torppasi Washingtonin Dale Hunter hänet laitaan.
Turgeon palasi kaukaloon myöhemmin pudotuspeleissä puolikuntoisena. Hunterin paluuseen meni jonkin aikaa. NHL ei armoa antanut yhdestä kaikkien aikojen törkytempuista: Hunter sai muitakin asiaan liittyviä rangaistuksia, mutta kovin oli 21 ottelun pelikielto seuraavan kauden alkuun.
Teemu Selänteen ensimmäiset pudotuspelit
Kaikkien aikojen NHL-tulokaskauden pelannut Teemu Selänne teki playoff-debyyttinsä keväällä 1993. Selänteen ja Teppo Nummisen Winnipeg Jetsin kohtaloksi koitui kuitenkin seuralle niin ikävän tuttu tappio ensimmäisellä kierroksella. Jyrki Lumpeen Vancouver Canucks oli parempi voitoin 4-2.
Selänne keräsi kuudessa ottelussa tehot 4+2. Suomalainen keltanokka teki kolmannessa ottelussa hattutempun ja ratkaisi pakkovoiton edessä viidennen pelin jatkoajalla, mutta se ei riittänyt.
Winnipegin tappio laitettiin pitkälti kokemattomuuden piikkiin. Selänne oli yksi viidestä tulokaspelaajasta Jets-ryhmässä.
- Olin pettynyt siitä, että media ei antanut meille (etukäteen pudotuspeleissä) mitään mahdollisuuksia. Mielestäni me todistimme monille ihmisille, että emme ole mikään feikkijoukkue. Mutta tietenkin se, mitä voisi tehdä ja mitä teimme, ovat kaksi eri asiaa, Winnipegin kovanaama Tie Domi mietiskeli The Hockey Newsin mukaan.
Vancouver putosi jatkosta toisella kierroksella Los Angelesin käsittelyssä. Canucksin aika tuli vasta seuraavana vuonna - tai jos mestaruuksista puhutaan, niin Vancouverin aika ei ole tullut vieläkään, mutta Lumme ja kumppanit painelivat keväällä 1994 Stanley Cup -finaaleihin saakka.
Aika ei ollut myöskään ensimmäisen kierroksen yllättäjien. Buffalo taipui toisella kierroksella Montrealille suoraan voitoin 0-4. Otteluista kolme venyi jatkoajalle. St. Louis pakotti Toronto Maple Leafsin seitsemänteen kamppailuun, mutta hävisi sen puhtaasti 0-6.
Toisen kierroksen klassikkosarjaksi muodostui Islandersin ja Pittsburgh Penguinsin vääntö. Mario Lemieux´n johtama Pittsburgh oli voittanut kaksi edellistä Stanley Cup -mestaruutta ja oli kaudella 1992-93 runkosarjan paras joukkue. New York ei altavastaajan asemasta välittänyt, vaan pudotti mestarisuosikki Penguinsin jatkosta voitoin 4-3.
Lisää aiheesta: [Unohtumaton kausi 1992-93 paljasti Mario Lemieux'n taistelijasielun]
Seitsemäs ottelu ratkesi vasta jatkoajalla. David Volek ei kuulunut Islandersin suuriin nimiin, mutta tshekkihyökkääjä täydensi yhden kevään suurista yllätyksistä jatkoaikamaalillaan seiskapelissä. Hän teki NHL-urallaan viisi playoff-maalia. Kyseinen oli niistä ylivoimaisesti merkittävin.
Pettymys oli Penguins-leirissä tietenkin valtava. Dynastiaa ei saatu rakennettua valmiiksi.
- Voittaminen on mahtava tunne. Kun alkaa voittaa, niin sen ei halua koskaan loppuvan. Kun on huipulla, tunnet olevasi voittamaton. Me emme ole enää huipulla, Pittsburghin maalivahti Tom Barrasso manaili The Hockey Newsin mukaan.
Gretzky nousi esiin pakkovoitoissa
Islandersin taika ei jatkunut konferenssifinaaleissa. Montreal kukisti New Yorkin voitoin 4-1. Toisella puolella jännitystä riitti sen sijaan seitsemänteen otteluun saakka.
Los Angeles oli sijoittunut konferenssissaan vasta kuudenneksi. Kings siivosi ensin tieltään nimekkään Calgary Flamesin ja toisella kierroksella Vancouverin. Kumpikin ottelusarja päättyi voitoin 4-2.
Konferenssifinaaleissa Los Angeles oli tukalassa tilanteessa, kun Toronto johti voitoin 3-2. Sitten esiin astui Gretzky. "The Great One" ratkaisi kuudennen kamppailun jatkoajalla ja täydensi seitsemännessä hattutemppunsa voittomaalilla.

Torontossa jossitellaan yhä. Mitä jos Gretzky olisi heitetty suihkuun kuutospelin korkeasta mailastaan, jonka kohteeksi joutui Maple Leafsin tähtihyökkääjä Doug Gilmour? Olisiko Toronto edennyt Stanley Cup -finaaleihin? Puhuisimmeko yhä Maple Leafsin ikuisuudelta tuntuvasta kuivasta mestaruusjaksosta?
- Jos totta puhutaan, niin tuo oli huonoiten tuomaroitu ottelu, mitä voi kuvitella. Ei pelkästään se korkea maila, vaan myös ne muut jäähyt, jotka (päätuomari Kerry) Fraser jätti tuomitsematta, Gilmour manaili muutama vuosi sitten Toronto Star -lehdelle.
Toronto saa syyttää myös itseään. Maple Leafs ei käyttänyt tilaisuuksiaan hyväkseen.
- Kuten aina sanon, meillä oli seitsemäs ottelu kotihallissa. Valitettavasti maailman paras pelaaja kukisti meidät, Gilmour myönsi.
Se kuuluisa maila
Selänteen ja muiden tulokastähtien lisäksi NHL:ssä oli toisenlainen iso tulokasnimi. Yhä NHL:n komissaarina toimiva Gary Bettman aloitti tehtävässään keväällä 1993. Bettman sai ensimmäisellä kerrallaan luovuttaa Stanley Cupin mestarijoukkueelle legendaarisessa Montreal Forumissa.
Hetkeä ennen Bettman oli päässyt ensimmäistä kertaa elämässään kasvokkain kuuluisan pokaalin kanssa. Se teki vaikutuksen.
- Kysyin, missä Cup on, ja menin huoneeseen yksin. Tunsin Cupin karisman. Aivan kuin se olisi ollut elävä olento. Sillä oli oma auransa, oma persoonallisuutensa. Tiedän, että tämä kuulostaa naurettavalta, koska puhumme elottomasta esineestä. Mutta se ei ole kuin eloton esine. Se on täynnä elämää, täynnä tarinoita, täynnä ihmisiä, jotka ovat ansainneet sen, Bettman sanoi Kevin Allenin kirjoittamassa Stanley Cup -kirjassa.
Kurri ei saanut kuudetta kertaa nimeään Bettmanin ihailemaan maagiseen kannuun. Montrealin jatkoaikamagia sen sijaan jatkui Stanley Cup -finaalisarjassa. Kings voitti Montrealissa pelatun ensimmäisen ottelun, mutta Canadiens hoiti kolme seuraavaa kamppailua jatkoajalla.
- Se (finaalisarja) olisi ollut ihan voitettavissa. Teimme itse muutaman typerän virheen. Hävisimme esimerkiksi pari jatkoaikapeliä niin nopeasti, että minä tai Gretzky emme edes ehtineet jäälle. Ja jatkoaikapelithän on yleensä tapana aloittaa aika hyvillä kundeilla, Kurri kertoi Kostiaisen kirjassa.
Montreal aloitti pudotuspelit Quebec Nordiquesia vastaan kahdella tappiolla, joista ensimmäinen tuli jatkoajalla. Sen jälkeen Canadiens voitti 11 peräkkäistä ottelua ennen kuin Islanders onnistui hetkeksi katkaisemaan hurjan putken.
Voittoputken otteluista seitsemän ratkesi jatkoajalla. Jatkoaikavoittoja tuli sitten vielä kolme lisää loppuottelusarjassa. Finaalien toisen ottelun jatkoaikavoiton pohjusti ehkä koko kevään pudotuspelien muistetuin yksittäinen tapahtuma.
Montrealin päävalmentaja Jacques Demers päätti tarkistuttaa Los Angelesin puolustaja Marty McSorleyn mailan lavan käyryyden. Työväline todettiin sääntöjen vastaiseksi, ja Kings sai jäähyn. Canadiensin puolustaja Eric Desjardins tasoitti seuranneella ylivoimalla ja sama mies täydensi hattutemppunsa jatkoajalla.
Tarina väittää, että joku tai jotkut Canadiensin pelaajat olisivat vakoilleet etukäteen Kingsin mailatelinettä Montreal Forumin käytävillä. Totuus saattaa jäädä ikuiseksi mysteeriksi, samoin kuin katkeruus jäänee ikuiseksi joidenkin Kingsin jäsenten keskuudessa.
- Se oli epätoivoinen teko epätoivoiselta joukkueelta. He eivät olleet voittamassa ottelua ja heidän täytyi yrittää jotain. Minä valmensin kaksi vuotta junioriliigassa, kolme vuotta AHL:ssä ja neljä vuotta NHL:ssä, enkä koskaan tehnyt tuota (pyytänyt erotuomaria mittamaan lavan käyryyttä). En koskaan tekisi sitä, Los Angelesin päävalmentaja Barry Melrose sanoi vuosia myöhemmin Sportsnetille.
Pokaalin kunto huolestutti
Montrealin kevään kymmenestä jatkoaikamaalista kuusi merkittiin John LeClairin, Kirk Mullerin ja Guy Carbonneaun nimiin. Heistä jokainen ratkaisi kaksi kamppailua jatkoajalla. LeClair teki molemmat jatkoaikamaalinsa Stanley Cup -finaalisarjassa.
Canadiens-mestariporukka oli klassisesti joukkue isolla J:llä. Royta lukuun ottamatta joukkueessa ei ollut supertähtiosaston miehiä. Se oli kasa erittäin hyviä kenttäpelaajia.

• Me emme ole joukkue, joka dominoi vastustajaa. Me tarvitsemme kaikkia, Demers totesi The Hockey Newsille.
  Viides ottelu pelattiin Montrealissa. Kamppailussa ei enää nähty suurta draamaa. Canadiens voitti maalein 4-1, ja sitten alkoivat unohtumattomat juhlat, joissa Lord Stanleyn malja sai jälleen todistaa uimataitonsa.
  - Kaikkia tyyppejä alettiin työntää uima-altaaseen, ja Stanley Cup vain päätyi sinne muiden mukana, viattomuuttaan vakuutellut bileisäntä Roy puolusteli pari tusinaa kertaa sattunutta "vahinkoa" Allenin kirjassa.
  Huhu kertoo myös, että Canadiensin pelaajat olisivat purkaneet pystin. Stanley Cup -pokaali on täynnä nimiä, jotka ovat kunnian ansainneet. Mutta voimmeko olla varmoja, ettei nimiä ole myös pystin sisäpuolella?
  - Pohja vain lähti irti, ja vasta sen jälkeen aloimme yrittää kirjoittaa nimiämme Cupin sisäpuolelle, Roy vannoi.