NHL:n alkutaipaleella riitti tapahtumia

Kun kiekko putosi jäähän Centennial Classic -ulkoilmaottelussa 1. tammikuuta 2017, koko vuoden kestävät NHL:n 100-vuotisjuhlallisuudet alkoivat. Vuonna 1917 perustetun liigan värikkääseen historiaan mahtuu tuhansia tarinoita ja satoja lajin soihtua kantaneita legendoja.
NHL.com/FI kertoo lauantaisin kiehtovia tarinoita vuosisadan varrelta.

Tässä juttusarjassa viemme sinut matkalle vuosikymmenten halki. Luomme katsauksen kunkin vuosikymmenen tähtihetkiin ja legendoihin. Tällä kertaa matkustamme ajassa vuosiin 1917-19.
NHL:n historian ensimmäinen vuosikymmen oli lyhyt, koska se käsitti vain kaudet 1917-18 ja 1918-19. Liigan alkutaipaleella riitti turbulenssia. Kuten niin monta kertaa sen jälkeenkin, uutta rakennettiin vanhojen pohjien viereen.
Maailman parhaaksi jääkiekkoliigaksi muodostuva NHL perustettiin National Hockey Associationin jatkeeksi, kun NHA-seurojen omistajat halusivat päästä eroon Toronto Blueshirtsin ja Toronto Shamrocksin omistaneesta Eddie Livingstonesta.

Perustamispäätös liigasta tehtiin marraskuun 26. päivänä vuonna 1917 Montrealissa. Ensimmäiselle kaudelle saivat paikan Montreal Canadiens, Montreal Wanderers, Ottawa Senators ja Toronto Arenas.
Viimeksi mainitun pelaajien käytöstä käytiin kovaa riitaa, ja osin siksi joissain lähteissä joukkueen nimeksi mainitaan Toronto Arenas ja joissain Toronto Hockey Club. NHL käyttää versiota Toronto Arenas.
Lisäksi NHL:n jäsenyyden sai Quebec, mutta kaupungin joukkue ei pelannut ennen vuotta 1919.
Avausottelut olivat joulukuun 19. päivänä pelatut Ottawa Senators - Montreal Canadiens ja Montreal Wanderers - Toronto Arenas. Ensin mainittu päättyi Canadiensin 7-4 vierasvoittoon ja jälkimmäinen Wanderersille 10-9. NHL-historian ensimmäisenä pidetyn maalin teki Wanderersin Dave Ritchie.
NHL-kausi pelattiin tuolloin kahdessa puolikkaassa. Ensimmäisen voitti talvella 1917-18 Canadiens ja toisen Toronto. Joukkueet pelasivat kaksiosaisen finaalin NHL:n mestaruudesta, joka ratkottiin yhteismaaleilla.
Joe Malone oli ensimmäisen NHL-kauden pistepörssin suvereeni ykkönen. Hän teki 20 ottelussa 44 maalia ja antoi 4 syöttöä siihen päälle.
Tämän jälkeen nähtiin erikoisuus, jota nykyisen kiekkoseuraajan voi olla hieman hankalaa käsittää: Kun NHL:n mestaruus oltiin saatu ratkottua, pelattiin Stanley Cupista vasta tuon jälkeen.
Maailman himoituimmaksi kiekkopokaaliksi kasvaneen maljan kohtalo ratkaistiin NHL:n ja PCHA-liigan mestarin välisessä finaalisarjassa. Maaliskuussa 1918 vastakkain asettuivat Toronto Arenas ja Vancouver Millionaires.
Toronto vei ottelusarjan voitoin 3-2. Finaalisarjan paras pistemies oli Toronton Alf Skinner tehoin 8+2. Kaksi pistettä per peli finaaleissa! Kohtuullinen suoritus.
Kaudesta 1918-19 käytiin jälleen kovaa kädenvääntöä NHL:n ja NHA:n välillä. NHA päätettiin toistamiseen lakkauttaa, ja näin NHL-kausi saatiin aloitettua.
Torontosta syrjäytetty Livingstone vaati korvauksia joukkueestaan, ja hän yritti myös perustaa kumppaninsa Percy Quinnin kanssa jälleen uutta liigaa CHA:ta, mutta monen mutkan ja käänteen jälkeen tämä uusi sarja ei koskaan saanut tuulta alleen.
Toista NHL-kautta hallitsivat Montreal Canadiens ja Ottawa Senators. Ensimmäinen puolisko oli kymmenkierroksinen ja toista pelattiin vain kahdeksan kierrosta, kun Toronto Arenas joutui jättämään sen kesken.
Montreal Canadiensin Newsy Lalonde voitti pistepörssin tehtyään 17 ottelussa tehot 22+10. Hän jakoi maalikuninkuuden seurakaverinsa Odie Cleghornin kanssa.

NHL:n mestaruudesta pelattiin ensimmäistä kertaa paras seitsemästä -järjestelmällä. Canadiens vei finaalit voitoin 4-1 ja eteni Stanley Cup -finaaleihin, joissa vastaan asettui Seattle Metropolitans.
Finaalisarja sai kuitenkin surullisen lopun. Sarjaa ehdittiin pelata viisi ottelua, joista molemmat voittivat kaksi ja yksi peli päättyi tasan. Influenssaepidemia kaatoi sen jälkeen miehiä pelikyvyttömiksi.
Traagisin kohtalo oli Montreal Canadiensin hyökkääjä Joe Hallilla, joka menehtyi tautiin kuusi päivää viidennen finaalin jälkeen, vain 37-vuotiaana. Kuudetta ottelua ei koskaan pelattu.
Näin ollen historia tuntee siis kauden, jolloin Montreal Canadiens voitti NHL:n mestaruuden mutta ei Stanley Cupia. Tämä on ainoa kausi, jolloin pudotuspelien käynnistyttyä Stanley Cupia ei jaettu.
Aikakaudelta riittää merkkihenkilöitä. Joe Malonen mainittu huima kausi 1917-18 on jäänyt historiankirjoihin siksi, että kukaan muu pelaaja ei ole NHL:n historiassa tehnyt yhdellä kaudella yli kahta maalia ottelua kohden.
Malone iski NHL:n toisessa avausottelussa Canadiensille viisi maalia Ottawa Senatorsin verkkoon. Hän toisti temppunsa vielä uudemman kerran samalla kaudella ja uudestaan sesongilla 1918-19.
NHL:n neitsytkauden mestarin Toronto Arenasin riveistä löytyy Jack Adams, joka teki myöhemmin mahtavan uran myös penkin takana ja toimistossa. Hän on yhä tänäkin päivänä ainoa henkilö, joka on voittanut Stanley Cupin pelaajana, päävalmentajana ja toimitusjohtajana. NHL:n parhaan valmentajan palkinto on nimetty vapunpäivänä vuonna 1968 kuolleen Adamsin mukaan.

Art Ross pelasi uransa viimeisen kauden juuri NHL:n ensimmäisellä kaudella. Hän edusti Montreal Wanderersia kolmessa ottelussa ja teki vain yhden maalin. Hän päätti uransa, kun Wanderersin kotiareena paloi kesken kauden tammikuussa 1918. Pistepörssin voittajan palkinto on saanut nimensä juuri häneltä.
Tuolta aikakaudelta löytyy myös kolmas NHL-pokaalille nimensä antanut pelaaja. Montreal Canadiensin maalivahti Georges Vezina torjui NHL:n ensimmäisellä kaudella eniten voittoja (21).
1910-luvulla pelattujen kausien paras pistemies kaudet yhteen laskien oli Ottawa Senatorsille 38 runkosarjaottelussa tehot 54+14 tehnyt Cy Denneny.
Kausi 1919-20 pelattiin neljän joukkueen (Montreal Canadiens, Ottawa Senators, Toronto Saint Patricks, Quebec Bulldogs) kesken. Siihen ja moniin muihin 1920-luvun tapahtumiin palataan noin kuukauden kuluttua.