Niskanen jahtaa kannua suomalaisella sisulla

Washington - Vegas Golden Knightsin hyökkääjä Erik Haula mainitaan aina Stanley Cup -finaalien ainoana suomalaisedustajana, mutta itse asiassa finaaleissa pelaa toinenkin suomalaistaustainen kiekkoilija, Washington Capitalsin puolustaja Matt Niskanen. Tarkemmin Matthew Norman Niskanen Minnesotan Virginiasta, syntynyt Suomen itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta vuonna 1986.

Niskanen on ylpeä suomalaisista juuristaan ja juttelee mielellään taustastaan.
- Isoisovanhempani sekä äidin että isän puolelta muuttivat lapsina Suomesta Yhdysvaltoihin. Se oli joskus vuoden 1900 tienoilla. Toinen puoli asettui pohjoiseen Minnesotaan, toinen Pohjois-Dakotaan. Valitettavasti en tiedä, mistä päin Suomea he tulivat, hän kertoo NHL.com/fi:lle.
Viimeisimmät uutiset NHL:n pudotuspeleistä kertoo Twitterissä [@NHL\_fi]
Niskanen ei ole toistaiseksi käynyt esi-isiensä mailla, mutta matka Suomeen on kyllä käynyt mielessä. Löytyykö sanavarastosta suomalaisia sanoja?
- Hmm, olen tainnut unohtaa lähes kaiken. Osasin muutamia kirosanoja ja osaan laskea ilmeisesti kolmeen. Eikös se mene yksi, kaksi, kolme? No niin, osaanhan minä jotain, hän naurahtaa.
Niskanen tiesi lapsesta saakka olevansa juuriltaan suomalainen, sillä hänen isovanhempansa puhuivat paljon suvuistaan sekä taustoistaan. Mutta hän ei silloin oikein jaksanut innostua asiasta ja harmittelee, ettei aikoinaan tajunnut tarinoiden merkitystä. Nyt vanhemmasta polvesta on elossa enää yksi mummo, joka on täysin amerikkalainen eikä osaa kertoa Niskasen suomalaisuudesta paljoakaan.
- Muutamia tarinoita kulkee suvussa tai vilahtelee joskus keskusteluissa, mutta pakko tunnustaa, etten tiedä sukujeni vaiheista kovinkaan paljon.
Mutta tunnet kai sanan "sisu"?
- En. Ei, odotas. Olen nähnyt Sisu-Sauna -kyltin. Se on iso juttu Minnesotassa, sillä siellä on paljon suomalaisia, hän innostuu, mutta tunnustaa, ettei täysin ymmärrä, mitä sisu tarkoittaa.
Niskanen saa lyhyen oppitunnin suomalaisesta sisusta ja lupaa, että tästä lähtien hän pelaa sisukkaasti, varsinkin nyt, kun pelataan kauden tärkeimpiä otteluja.
Niskasen perheessä on ihan selvästi sisua, sillä hänen äitinsä Linda kertoi nelisen vuotta sitten poikansa silloisen seuran Pittsburgh Penguinsin verkkosivulla, kuinka hän oli maalivahtina, kun nuori Matt harjoitteli laukauksia heidän kotinsa kellarissa. Koska perheessä ei ollut maalivahdin varusteita, kekseliäs äiti käytti veneen istuinsuojia sekä sohvatyynyjä suojuksinaan ja laittoi baseball-räpylän käteensä. Kypärä sentään oli aito jääkiekkokypärä
- Minun urani maalivahtina loppui siihen, kun Matt alkoi laukoa liian kovaa. Hän taisi olla kahdeksan tai yhdeksän, Linda Niskanen muisteli jutussa, jossa haastateltiin pelaajien äitejä.
Hän paljasti poikansa olleen urheiluhullu ja harrastaneen parhaina päivinä kolmeakin lajia, jalkapalloa, jääkiekkoa ja baseballia. Ainoa tauko urheilusta oli kalastusreissu silloin tällöin.

Nuori Matt ihaili ensin Mario Lemieux'ta ja jopa pyysi tulevalta työnantajaltaan kirjeitse nimikirjoitusta luvaten lähettää tälle vastineeksi kiekon. Nimmarilla varustettu valokuva tuli paluupostissa, ja neljäsluokkalainen Matt piti oman osuutensa sopimuksesta. Hän lähetti Lemieux'lle kiekon. Sittemmin pelipaikaksi vakiintui puolustaja ja ihanteeksi vaihtui Detroit Red Wingsin legenda Nicklas Lidström.
Niskanen jatkoi lukion jälkeen opintoja Minnesota-Duluthin yliopistossa, jonka joukkueesta Dallas Stars keksi hänet. Stars varasi Niskasen ensimmäisellä kierroksella (28. pelaaja) vuonna 2005, ja NHL-ura käynnistyi syksyllä 2007. Dallasista tie vei Pittsburghin kautta Washingtoniin.

• Olemme koko kauden pelanneet sillä asenteella, että mehän voitetaan tämä ottelu, Niskanen kuvailee joukkueensa sisäistä tunnelmaa.
  Hän myöntää, että joukkueen ulkopuolelta on tämän kevään pudotuspeleissä tullut jonkin verran paineita. Aina tähän saakka ruodittiin paljon siitä, kuinka pudotuspeleissä alisuorittanut joukkue ei ole selvinnyt pudotuspelien toista kierrosta pitemmälle, ja mahtaako selvitä tänäkään vuonna.
  - Ne puheet iskivät aika raskaasti joihinkin pelaajiin. Konferenssifinaaleissa sitten huomasi, kuinka paino putosi kavereiden harteilta ja kaikki alkoivat pelata paremmin, puolustaja muistelee.
  Niskanen sanoo Capitalsin itseluottamuksen olevan nyt kunnossa ja hyvin vahva. He tietävät, että heillä on tarpeeksi sisua voittaa vieraissa - tosin kotietu ei ole ollut kovin iso juttu tämän vuoden pudotuspeleissä muille kuin Golden Knightsille.
  Lisää aiheesta: [Aleksandr Ovetshkinin unelma käy toteen]
  Meneillään oleva kausi voi räjäyttää Capitalsin ja Niskasen pankin, mutta toistaiseksi hänen elämänsä merkittävin vuosi on ollut 2014. Hän meni sinä vuonna kesäkuun lopulla naimisiin Katiensa kanssa, oli kolme päivää myöhemmin vapaa agentti ja siirtyi Penguinsista Capitalsiin yhdessä toisen puolustajan Brooks Orpikin kanssa. Siirtymistä Washingtoniin helpotti Orpikin lisäksi se, että yksi joukkueen apulaisvalmentajista on Todd Reirden, joka aikaisemmin vastasi Penguinsin puolustuksen valmennuksesta.
  Penguinsin kädenjälki näkyy tämän vuoden Stanley Cup -finaaleissa myös Golden Knightsissa, sillä puolustaja Deryk Engelland ja hyökkääjä James Neal olivat Capitalsin puolustajakaksikon joukkuekavereita Pittsburghissa vuosina 2011-14.

Mutta se oli silloin ja nyt on nyt. Penguinsissa aikoinaan yhtä aikaa pelannut nelikko on jakautunut kahtia, ja finaalisarjan päätteeksi toinen kaksikko on erittäin onnellinen ja toinen erittäin pettynyt.
- Tuskinpa mikään muu joukkue tietää yhtä hyvin kuin me, kuinka vaikeaa on päästä finaaleihin saakka, Niskanen arvelee.
Capitals tosiaan on sisukkaasti puskenut Stanley Cup -finaaleihin tänä keväänä: noussut kerta toisensa jälkeen tappiosta voittoon ja takaa-ajajasta jatkoon etenijäksi. Jos Capitals voittaa, Niskanen voisi juhlia mestaruutta vaikka perisuomalaisella tavalla ja löylytellä kannun kanssa. Hänelle niin rakkaassa Minnesotassa kyllä riittää saunoja.