TOP 10: NHL:n parhaat general managerit

Uuden kauden alkua odotellessa NHL.com/fi listaa taalajäiden parhaat pelaajat pelipaikoittain, mutta käy myös kiinni joukkueiden taustoihin. Nyt listataan kymmenen parasta general manageria.

10. Don Sweeney, Boston Bruins
Aluksi täytyy korostaa, että niin pelaajien, valmentajien kuin general managerien arvottaminen on erittäin vaikeaa. Listaa ei pidä ottaa haudanvakavasti, vaan se toimii pikimmin nostoina, joiden kohteista tai järjestyksestä on aina hyvä keskustella. Bruinsin Don Sweeney on pitkälti päässyt ajelemaan edeltäjiensä kasaamilla pohjilla, kun Bruinsilla on suuri pitkäaikaisten runkopelaajien joukko. Sweeneyn aikana mukaan on hankittu osaava joukko nuoria David Pastrnakin ja Torey Krugin johdolla. Joukkue on sopivasti myös luonut nahkansa. Bruins on Sweeneyn aikakaudella vuodesta 2015 alkaen menestynyt runkosarjasta toiseen ja ylsi Stanley Cupin finaaleihin 2019.
9. Joe Sakic, Colorado Avalanche
Siinä missä Bruins on pärjännyt puoliksi vanhoilla pohjilla, niin Sakicilla on ollut aikamoinen urakka Avalanchen jälleenrakennuksessa. Onnistuneet varaukset Mikko Rantasen johdolla ovat auttaneet urakan siihen vaiheeseen, että kauden 2016-17 pohjakosketuksen jälkeen Avalanche on pelannut nousujohteisesti pudotuspeleissä. Seuraavaksi pitäisi menestyä, mutta siihen palapeliin Sakic on jo hankkinut tarvittavia osia samaan aikaan, kun Nathan MacKinnon ja Rantanen ovat parantuneet kausi kaudelta.

8. Jarmo Kekäläinen, Columbus Blue Jackets
Eurooppalaiset pelaajat merkittävissä rooleissa ovat olleet NHL:ssä arkea jo usean vuosikymmenen ajan, mutta valmennus- tai seurajohtotehtävissä eurooppalaiset ovat olleet todella harvinaisia. Suomalaiset ovat jättäneet oman merkittävän jälkensä NHL:ään kaukalossa, mutta Alpo Suhonen ja Jarmo Kekäläinen myös muissa tehtävissä. Suhonen nousi Chicago Blackhawksin päävalmentajaksi, ja Kekäläinen on jo usean vuoden ajan tehnyt hyvää työtä Columbus Blue Jacketsin GM:nä. Sinitakit ovat vakiinnuttaneet paikkansa pudotuspelijoukkueena ja janoavat jatkossa menestystä. Kekäläistä ei voi syyttää suomalaisten suosimisesta. Suomessa ihmeteltiin vuonna 2016 Kekäläisen ratkaisua jättää valitsematta Jesse Puljujärvi varaustilaisuuden kolmantena pelaajana, mutta Kekäläinen näki kotimaata kauemmas. Hän nappasi Pierre-Luc Dubois'n, joka nousi oitis Blue Jacketsin runkopelaajaksi. Edmonton Oilers valitsi Puljujärven neljäntenä ja pettyi.
7. Jim Nill, Dallas Stars
Nill aloitti Starsin GM:nä keväällä 2013, jolloin tähtirinnat olivat jääneet jo viidennellä kaudella peräkkäin pudotuspelien ulkopuolelle. Paikka pudotuspelijoukkueena ei vakiintunut vielä seuraavinakaan kausina, vaikka Stars kävi toisinaan näyttämässä naamaansa kauden huipennuksessa. Kevään 2018 toisen peräkkäisen pudotuspeleistä jäämisen jälkeen on tapahtunut paljon. Farmijoukkue Texas Stars eteni Calder Cupin finaaleihin, ja joukkueen riveissä kypsyivät NHL-miehistön tarpeisiin muun muassa Roope Hintz ja Denis Gurjanov. Tuon jälkeen alkoi tapahtua myös NHL:ssä. Nillin vuonna 2017 varaama Miro Heiskanen liittyi Starsiin 2018 ja on ollut panoksellaan yksi avaintekijöistä kokeneen rungon ohella. Keväällä 2019 meno riitti toiselle kierrokselle ja tänä vuonna Stanley Cupin finaaleihin. Varaamattoman Joel Kivirannan hankkiminen viime vuonna ei ollut sekään huono veto.

6. Doug Wilson, San Jose Sharks
Wilsonia ei voi sivuuttaa, vaikka viime kausi menikin penkin alle. Wilsonin vuonna 2003 alkaneella aikakaudella kerta oli vasta toinen, kun Sharks ei pelannut pudotuspelejä. Wilsonin kokoama Sharks on edennyt viidesti konferenssifinaaleihin ja kerran Stanley Cupin finaaleihin. Mestaruus puuttuu, mutta siihen on edelleen mahdollisuudet. Joukkueessa riittää nuorta voimaa Timo Meierin johdolla, ja alakerrassa tulivoimaa tarjoavat Brent Burns sekä huippuhankinta Erik Karlsson. Patrick Marleaun kiinnittäminen oli varmasti fanien mieleen, vaikka hänen varaan ei tulevaisuutta rakenneta. Viime kauden epäonnistumisen jälkeen kaukalossa nähdään jälleen nälkäinen haiparvi.
5. David Poile, Nashville Predators
Poileen pätevät samat sanat kuin Wilsoniin. Pitkä työ samassa seurassa on palkittu tasaisella menestyksellä, mutta jättipotti puuttuu. Niin Sharksin (2016) kuin Predatorsinkin (2017) Stanley Cupin tiellä oli Pittsburgh Penguins. Predatorsia ja Sharksia yhdistää myös se, että joukkueet ovat menestyneet alueilla, mihin jääkiekko on liimattu päälle. Sopivaa kiekkohulluutta on kuitenkin lopulta löytynyt. Poilea on kiittäminen esimerkiksi Pekka Rinteen ja Kimmo Timosen löytämisestä. Rinne varattiin jämäkierroksilla vuonna 2004, ja Predators hankki Timosen viisi vuotta sen jälkeen, kun Los Angeles Kings oli varannut suomalaisen 1993. Hutejakin mahtuu matkaan. Suomalaisittain katsottuna Mikael Granlundin pätkä kantrikaupungissa ei varmasti tyydyttänyt ketään osapuolta. Poilen leivissä eurooppalaiset ovat kuitenkin yleensä menestyneet ja heihin on luotettu. Nykyjoukkueessa tästä kertovat esimerkiksi Rinne, Roman Josi ja Filip Forsberg.
4. Stan Bowman, Chicago Blackhawks
Blackhawksin viime kausien aaltoliikettä seuratessa on helposti unohtunut, että viime vuosikymmenen kuuden ensimmäisen kevään aikana se voitti kolme Stanley Cupia. Bowman nimitettiin tehtäväänsä 2009 ja saavutti mestaruuden 2010. Vanhalla rungolla se sujui, mutta hänen johdolla joukkue uusi mestaruudet 2013 ja 2015. Bowmanin rungon avainpelaajat ovat kannatelleet näihin päiviin saakka. Parin pudotuspelittömän kauden jälkeen Blackhawks palasi poikkeuskaudella 2019-20 pudotuspeleihin, joten siitä on hyvä jatkaa. Bowman on vasta 47-vuotias, joten hänellä on aikaa menestyä vielä monessakin seurassa.

3. Jim Rutherford, Pittsburgh Penguins
Ex-maalivahti Rutherford voitti Stanley Cupin jo Carolina Hurricanesin GM:nä 2006, mutta pystyi vuosikymmen myöhemmin harvinaiseen tuplaan Penguinsissa. Keväinä 2016 ja 2017 hänellä oli käsissään pitkälti edeltäjiensä kasaama nippu, mutta Rutherford piti homman näpeissään. Viimeisen mestaruutensa jälkeen joukkue on luopunut esimerkiksi Marc-Andre Fleurystä, ja tulostaso on laskenut kausi kaudelta, mutta nykyinen joukkue on edelleen riittävän vahva kärkisijoista taistelemiseen.
2. Doug Armstrong, St. Louis Blues
Voittajat muistetaan aina. Vuodesta 2010 Bluesia johtaneen Armstrongin aikana seura eteni kuusi kertaa peräkkäin pudotuspeleihin, kunnes jäi ulkopuolelle 2018. Kaudesta 2018-19 uhkasi tulla myös hutikausi, mutta loppu on historiaa. Päävalmentaja Mike Yeon vaihtaminen Craig Berubeen kesken kauden oli oikea ratkaisu. Joukkue esitti huiman nousun ensin pudotuspeleihin ja lopulta mestariksi, kun Boston Bruins kaatui Stanley Cup -finaaleissa voitoin 4-3. Armstrongin aikana onnistuneisiin varauksiin lukeutuu Vladimir Tarasenko ja hankintoihin Ryan O'Reilly. Eikä Patrick Maroonkaan ollut pieni pala mestaruuspalapelissä.

1. Brian MacLellan, Washington Capitals
MacLellan aloitti Capitalsin GM:nä vasta 2014, mutta oli jo aiemmin toiminut seurassa muissa tehtävissä. Hänen urapolussaan on siis paljon samaa kuin tuoreen mestarin Tampa Bay Lightningin Julien BriseBoisin urassa. Kummallakin on ollut näppinsä pelissä menestysjoukkueen kasaamisessa apulais-GM:nä. MacLellan poimi työn hedelmiä kevään 2018 Stanley Cupilla, vuonna 2018 aloittanut BriseBois jo toisella kaudellaan. MacLellanin GM-aikana Capitals on edennyt pudotuspeleihin joka kausi eikä syytä menestymättömyyteen ole jatkossakaan. Häneltä oli rohkea veto pestata syksyn markkinoilla Henrik Lundqvist, joka vahvistaa entisestään joukkueen vahvaa eurooppalaisrintamaa. Mestarivahti Braden Holtbystä luopuminen oli toisaalta kova ratkaisu. Aleksandr Ovetshkin tekee vielä muutamalla kaudella takuuvarmat yli 30 maalia, mutta nuoria pitäisi jatkossa ajaa rohkeammin sisään joukkueeseen.