Stanley Cup tuli 2000-luvulla useasti Suomeen

Jos vielä 1980-luvulla dynastiat olivat vallassa NHL:ssä, alkoi tämä rapautua 1990-luvulla ja viimeistään tällä vuosituhannella. Kesien 1995-2003 välissä pelatuilla yhdeksällä kaudella kolme seuraa hallitsi. New Jersey Devils ja Detroit Red Wings voittivat tuona aikana kolme Stanley Cupia kumpikin ja olivat kertaalleen häviämässä finaalisarjaa. Myös Colorado Avalanche voitti kahdesti.
Edmonton Oilersin valtakaudesta oli vain reilu vuosikymmen, ja taas alkoi tuntua siltä, että kannu kiersi pientä kehää.

Ensimmäinen kokonainen uuden vuosituhannen puolella pelattu kausi toi Suomelle uuden Stanley Cup -voittajan. Colorado Avalanche oli kesän 2001 ykkönen, ja sen riveissä pelasi kovan tien NHL:n silloiseen huippuseuraan läpikäynyt Ville Nieminen. Hän oli vasta viides suomalainen Stanley Cup -voittaja. Siitä saa hyvin perspektiiviä siihen, kuinka lordi Stanleyn malja oli Suomea vuosien saatossa vältellyt.
Tuo kausi toi myös yhden lajin suurimmista legendoista takaisin kaukaloihin, kun Mario Lemieux pyörsi lopettamispäätöksensä ja palasi pelaamaan Pittsburgh Penguinsiin. Hänestä tuli samalla Gordie Howen ja Guy Lafleurin jälkeen NHL-historian kolmas pelaaja, joka pelasi Hall of Fame -valintansa jälkeen.
Detroit Red Wings voitti Stanley Cupin kaudella 2001-02, jolloin katkesi myös kaudesta 1979-80 kestänyt Wayne Gretzkyn, Lemieux'n ja Jaromir Jagrin valtakausi pistepörssin piikkipaikalla. Pistekuninkaan valtaistuimelle nousi nyt Jarome Iginla.
Kaudella 2002-03 mestaruuden otti New Jersey Devils, mutta kesällä 2004 saatiin uusi mestari, kun Tampa Bay Lightning voitti Stanley Cupin. Finaalivastustaja Calgary Flamesin riveissä pelasivat Nieminen, Toni Lydman ja Miikka Kiprusoff. Niemisestä olisi Calgaryn voittaessa tullut Suomen neljäs vähintään kaksi mestaruutta voittanut pelaaja, Lydmanista toinen Suomen mestaripuolustaja ja Kiprusoffista ensimmäinen Stanley Cupin voittanut sinivalkoinen maalivahti. Kaikkiin mainittuihin kategorioihin on sittemmin saatu suomalaispelaaja.

Tuon jälkeen NHL:ssä alettiinkin vääntää kättä kaukalon ulkopuolisista asioista oikein toden teolla. Liigan ja pelaajayhdistyksen (NHLPA) välinen työehtosopimus päättyi syyskuussa 2004 ja seuraavana päivänä liigaan julistettiin työsulku. Suurin kiistan kohde oli seurakohtainen palkkakatto, jota pelaajayhdistys ei suostunut hyväksymään.
Neuvottelut kestivät niin kauan, että helmikuun 16. päivänä 2005 NHL:n komissaari Gary Bettman ilmoitti koko kauden 2004-05 peruuntumisesta. Tuossa vaiheessa NHL:n pelaajayhdistys oli myöntynyt palkkakaton tulemiseen, mutta neuvotteluosapuolten tarjouksissa palkkakatoksi oli vielä kuuden ja puolen miljoonan dollarin ero.
Sopuun päästiin vihdoin heinäkuun lopulla. Pelaajayhdistys suostui 87 prosentin enemmistöllä palkkakattoon, jota tarkistettaisiin vuosittain NHL:n tulojen mukaan. Liigaan tuli myös niin sanottu palkkalattia.
Peräti 310 päivää kestäneen työsulun jälkeen nähtiin tämän sukupolven kovimman taisteluparin debyytti NHL:ssä. Vuosien 2004 ja 2005 ykkösvaraukset Aleksandr Ovetshkin ja Sidney Crosby tulivat NHL:ään Washington Capitalsiin ja Pittsburgh Penguinsiin.
Vertailu heidän välillään alkoi välittömästi, eikä se ole loppunut vielä tänäkään päivänä. Vertailua lisäsi se, että he aloittivat samaan aikaan NHL:ssä ja että molemmat pelasivat itärannikolla ja kohtasivat siksi usein.
Carolina Hurricanes oli NHL:n ensimmäinen palkkakattoaikakauden mestari. Finaalissa kaatui Jussi Markkasen edustama Edmonton Oilers. Kesä 2006 oli jälleen osoitus siitä, miten Stanley Cup vältteli Suomea. Hurricanes oli tuon kauden konferenssifinaalijoukkueista ainoa, jolla ei ollut suomalaisia kokoonpanossaan - ja juuri se voitti.
Näin neljällä edeltävällä kaudella kolmena finaalissa nähtiin häviävän osapuolen paidassa suomalaispelaaja (2002 Sami Kapanen, Carolina; 2004 Nieminen, Lydman ja Kiprusoff, Calgary; 2006 Markkanen, Edmonton).
Mutta sitten tuli kausi 2006-07 ja sen päätös. Anaheim Ducks oli kasannut todellisen unelmajoukkueen. Hyökkäyksen johtotähtinä olivat Ryan Getzlaf ja Corey Perry, alakerran johtajana New Jersey Devilsin riveissä kannuja nostellut Scott Niedermayer ja koko Suomen suosikkina Teemu Selänne.
Selänne sai Stanley Cupin voitosta kruunun uralleen, mutta samalla alkoi miehen uuvuttava pähkäily uran jatkumisen suhteen. Hän venytti päätöstään ja etsi motivaatiotaan pitkälle seuraavaan kauteen, mutta päätti vielä jatkaa. Sen jälkeen tuota mietintää saatiinkin kestää vielä useamman kauden ajan.

Crosby voitti ensimmäistä kertaa Hart Trophyn ja pistepörssin kaudella 2006-07. Ovetshkin teki saman seuraavalla kaudella voittaen Hartin myös 2009.
Crosby ylsi Pittsburghin kanssa Stanley Cup -finaaleihin ensimmäistä kertaa kesällä 2008. Vastaan tuli vuosituhannen vaihteessa NHL:n huipulle ryminällä ja ryskeellä noussut Detroit, joka olikin Pittsburghia vahvempi finaaleissa voitoin 4-2.
Suomi sai jälleen Stanley Cup -voittajan, sillä Valtteri Filppula oli Detroitin miehistössä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kaksi eri suomalaispelaajaa voitti mestaruuden peräkkäisinä vuosina eri joukkueissa. Tuona vuonna suomalainen mestari varmistui jo ennen finaaleja, sillä Jarkko Ruutu pelasi tuolloin Pittsburghin joukkueessa.
Crosby nousi lopullisesti NHL:n suurten joukkoon johdatettuaan Pittsburghin mestariksi vuotta myöhemmin. Mestaruus oli organisaatiolle sen historian kolmas. Näin hän otti lopullisen niskalenkin vertailussa Ovetshkiniin, eikä tämän jälkeen ollut enää epäselvyyttä siitä, kuka piti maailman parhaan pelaajan titteliä hallussaan.
Kun suomalaisten hankaluuksia voittamisessa on kerrattu, niin on mainittava myös kesästä 2009 se, että Penguins oli tuona vuonna ainoa neljän joukkoon yltänyt joukkue, jolla ei ollut yhtään suomalaispelaajaa. Näin historia toisti kolmen vuoden tauon jälkeen itseään.
Chicago Blackhawks päätti vuosikymmenen jälleenrakentamisensa huipentumaan eli voitti Stanley Cupin kesällä 2010. Antti Niemestä tuli samalla ensimmäinen suomalainen Stanley Cupin voittanut maalivahti. Kimmo Timonen ja Ville Leino olivat finaalisarjan hävinneen Philadelphia Flyersin joukkueessa. Näin ollen useamman suomalaisen mestaruus samana keväänä ensimmäisen kerran sitten Edmontonin huippuvuosien kuin myös Timosen mestaruus antoivat vielä odottaa itseään seuraavalle vuosikymmenelle.
Tämän vuosikymmenen NHL-tapahtumat kerrataan joulukuun alussa.