Kolme kysymystä: Seattle Kraken

NHL-kauden 2024-25 harjoitusleirejä odotellessa otamme liigan kaikki 32 joukkuetta vuorollaan lähempään tarkasteluun elokuun alusta lähtien. Tänään nostamme esiin kolme olennaista kysymystä Seattle Krakenista.

Seattle Kraken on pelannut pudotuspelejä lyhyessä historiassaan jo kerran, ja nälkä palata tosipeleihin on kova. Tavoitteen toteutuminen vaatii enemmän tehoja kuin viime kaudella sekä ainakin parin nuoren miehen kasvamista kohti tähtipelaajan saappaiden mittoja.

Riittävätkö tehot?

Tämän joukkueen pahin tarve koskee hyökkäyspään onnistumisia. Suomeksi sanottuna Seattlen pitää tehdä enemmän maaleja, oikeastaan paljonkin enemmän kuin viime kaudella. Joukkue oli viime kaudella Pacific-divisioonan keskikastia tasapistein viidenneksi tulleen Calgary Flamesin kanssa, mutta kuitenkin peräti 17 pisteen päässä suorasta paikasta pudotuspeleihin.

Päästetyissä maaleissa Kraken suoritti jopa mainiolla tasolla, sillä se päästi kolmanneksi vähiten maaleja divisioonassaan. Koko NHL:nkin mittakaavassa vähemmän päästettyjä maaleja oli vain kahdeksalla joukkueella, joten siltä osin Kraken oli riittävän hyvä joukkue pudotuspeleihin. Se kuitenkin alleviivaa entisestään kääntöpuolta - eli sitä osastoa, joka sakkasi liian pahasti.

Tehdyissä maaleissa Kraken oli koko NHL:n neljänneksi huonoin joukkue. Osumia syntyi vain 2,6 ottelua kohden. Taakse jätetyt Anaheim Ducks, San Jose Sharks ja Chicago Blackhawks eivät todellakaan ole pudotuspelijoukkueita tai sellaisia ryhmiä, joihin tosipeleihin halajava joukkue haluaa tulla verratuksi.

Kysymys kuuluu, mistä osumat sitten tulevat? Ei ehkä ole kohtuullista odottaa Jared McCannin paluuta 40 maalin mieheksi, jollainen hän on ollut urallaan tasan kerran. Hän kuitenkin kantanee kortensa kekoon jo 25-30 osuman saldolla. Takana on hiljaisempaa. Viime kaudella McCannin lisäksi ainoastaan Oliver Bjorkstrand saavutti 20 maalin rajapyykin.

Eeli Tolvanen oli joukkueen neljänneksi paras maalintekijä 16 osumallaan. Yhdeksän pelaajaa teki vähintään 11 osumaa, mutta vain neljä teki enemmän kuin 15. Nämä lukemat eivät riitä, eikä markkinoilta ole hankittu kovinkaan kummoista maalintekovoimaa. Vegas Golden Knightsista värvätty Chandler Stephenson on ollut kahdella viime kaudella 16 maalin mies.

Saadaanko nuorista enemmän irti?

Täällä piilee Krakenin suurin kasvupotentiaali. Kaikkea ei edes päästä vielä näkemään, sillä moni kiinnostava lupaus ja viimeisten vuosien NHL-varaus ei kolkuttele NHL:n portteja, mitä tulee tulevaan kauteen. Nuoreksi organisaatioksi Kraken on kuitenkin onnistunut haalimaan listoilleen jo useita kiehtovia nimiä, joista ilahduttavan moni on myös suomalainen.

Tällä erää katseet kohdistuvat erityisesti kahteen mieheen. Matty Beniers ja Shane Wright ovat huippulupauksia, joita on pidetty NHL:n toiseksi nuorimman joukkueen tulevaisuuden ilmentyminä. Sentteriparin pitäisi johdattaa Kraken samanlaiseen kukoistukseen, josta Pennsylvaniassa nautiskeltiin Sidney Crosbyn ja Jevgeni Malkinin hurjimpina vuosina.

Beniers teki kesällä pitkän jatkosopimuksen, joka ulottuu vuoteen 2031. Seuraavaksi pitäisi enää pelata sen mukaisella tasolla. Vuonna 2021 toisena varattu Beniers on vasta 21-vuotias, mutta jäi viime kaudella tulokaskautensa otteista. Edelliskauden 24 maalia ja 57 pistettä vaikuttivat loistavalta lähtölaukaukselta, mutta viime talvena tehoihin kirjattiin enää 15 maalia ja 37 pistettä. Sen on syytä jäädä vain hetkelliseksi yskähdykseksi.

Wrightin tarina on mutkikkaampi. Hänellä on vielä tekemistä pelkästään NHL:ssä pysymisen kanssa. Ikäluokkansa varmana ykkösvarauksena pidetty Wright poimittiin vuonna 2022 lopulta "vasta" numerolla neljä, ja Seattle on jo joutunut ottamaan aikalisän hänen kasvunsa suhteen. 20-vuotias kanadalainen sai heti pelata kahdeksan NHL-ottelua, mutta valui sitten AHL:n kautta lopulta takaisin OHL-junioriliigaan.

Viime kaudella NHL-otteluita tuli taas kahdeksan, ja paremmin tehoin, mutta pääosa kaudesta meni AHL:ssä. Siellä Wright kuitenkin jo pärjäsi mainiosti. Nyt toiveena on, että Wright pystyisi seuraavana harppauksena siirtymään yhdessä AHL-päävalmentaja Dan Bylsman kanssa NHL-joukkueen avuksi ja vakiinnuttamaan paikkansa Krakenissa.

Onko menestysikkuna jo auki?

Krakenin tapa lähestyä tätä kesää on ollut mielenkiintoinen. Edelleen on vaikuttanut siltä, että yllättävä pudotuspelipaikka heti seuran NHL-taipaleen alkuvaiheessa jollain tapaa sekoitti pakkaa, eikä Krakenissa tai sen ympärillä ole oltu ihan varmoja siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Moni asia puhuisi ennen kaikkea kärsivällisyyden puolesta. Joukkue on edelleen laajennuksen peruja, eikä vuosien mittaan strategisesti rakennettu kokonaisuus. Kiinnostavimmat pelaajat puolestaan ovat vielä nuoria, ja heistä parhaatkin hakevat vielä omaa paikkaansa - kuten ylhäällä pohdittiin. Vielä ei siis pitäisi olla menestymisen taikka uudelleenrakentamisen aika.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tällä hetkellä Kraken haluaa lähinnä säilyttää nykytilansa. Sen kesällä tekemät peliliikkeet eivät ole juurikaan muuttaneet joukkueen näkymiä parempaan tai huonompaan. Joukkueella on mahdollisuudet pudotuspeleihin, mutta ei realistisia odotuksia aidosta menestymisestä.

Stephenson ja Brandon Montour olisivat varsin mainioita värväyksiä monelle "varmalle" pudotuspelijoukkueelle, mutta kysymys kuuluu, tuovatko he Krakenin nykyryhmään merkittävää lisäarvoa? Saattaa olla, että saman tuloksen - eli mahdollisen, mutta ei varman pudotuspelipaikan - olisi voinut saavuttaa satsaamatta tässä kohtaa elinkaarta varsin iäkkäisiin ja hintaviin hankintoihin.