– Koin, että olin analyyttisesti aika hyvin valmistautunut lähtiessäni NHL:ään vähän varttuneemmalla iällä (27), hän tuumailee.
Suomalaishyökkääjä lähti harjoitusleirille mielessään yksi ainoa tavoite: paikan lunastaminen pelaavassa kokoonpanossa. Hänellä oli selkeä suunnitelma, kuinka hän pystyy tekemään itsestään joukkueelle tärkeän pelaajan – hyvällä puolustuspelaamisella ja alivoiman erikoisosaamisella.
– Varmaan jäi NHL-urani kovimmaksi henkilökohtaiseksi teoksi se, miten raivasin tieni suoraan harjoitusleiriltä pelaavaan kokoonpanoon, vaikka olin Pohjois-Amerikasta käsin katsottuna nimetön 27-vuotias pelaaja, jolla oli kahden suunnan NHL-sopimus. Ei ihan yksinkertainen ja helppo tehtävä, hän pohtii.
Petrellin alkuperäinen ajatus oli olla luottopelaaja, jonka varaan valmentajat pystyisivät laskemaan paljon puolustuspelaamisessa, eikä heidän tarvitsisi pelätä takapakkeja.
– Mutta sitten huomasin, että pystyn tekemään enemmänkin ja ottamaan isompaa roolia. Oma monipuolisuus lisääntyi.
Petrell edusti Oilersia kahden kauden ajan ja merkkautti 95 otteluun tehopisteet 7+11=18. Sitten seuran johdossa tapahtui muutoksia, ja Petrellin tie nousi pystyyn.
– Päävalmentaja Ralph Krueger olisi halunnut pitää minut Edmontonissa, mutta hän joutui lähtemään, kun Graig MacTavish tuli GM:ksi. Heillä oli suuria näkemyseroja. Ehkä ura NHL:ssä jäi vähän kesken, enkä saanut ihan parasta siellä esiin. Mutta se meni noin, ja olen äärettömän ylpeä kaikesta, mitä sain ja miten raivasin tieni sinne.
Petrell toteaa, että NHL-kausiin mahtui monia hienoja hetkiä, mutta ympärillä olleet ihmiset jäivät parhaiten mieleen. Erityisesti Oilersin luistelu- ja taitovalmentaja Steve Serdachny.
– Steve on tehnyt töitä monien supertähtien kanssa Sidney Crosbysta lähtien. Stevellä oli semmoinen rakkaus Suomea kohtaan, ja aika nopeasti löysimme toisemme. Edelleen hän tulee vuosittain Suomeen joko pitämään valmennusleiriä tai muuten vaan käymään. Hänestä sain hyvän ystävän.