Saroksen alavire osui Predatorsin kannalta ikävään aikaan

Juuse Saroksen lauantai-ilta jätti paljon toivomisen varaa. Nashville Predators vieraili Calgaryssä, missä Flames antoi kylmää kyytiä ja nappasi voiton. Saros ohitettiin neljä kertaa.

Tappio oli Sarokselle jo neljäs peräkkäinen, ja hänen edellisestä voitostaan tulee maanantaina kuluneeksi jo kuukausi. Lisäksi torjuntaprosentti on jäänyt alle 90:n nyt viidessä peräkkäisessä esiintymisessä.
[Äänestä 2019 NHL All-Star -kapteeneja!]
Saros sai aloittavan maalivahdin vastuun lauantaina ensimmäistä kertaa noin kolmeen viikkoon. Edellinenkään startti ei ollut mairitteleva, sillä marraskuun lopussa St. Louis Bluesia vastaan pelatussa ottelussa Predators vaihtoi veskaria, kun Saroksen taakse oli mennyt 15 laukauksesta peräti viisi.
Alakuloinen vaihde on vastakohta sille, miten vahvasti Saros käynnisti kautensa. Hän voitti neljä ensimmäistä otteluaan ja pelasi yhden nollapelinkin. Lokakuun kahdeksasta ottelustaan Saros voitti kuusi.
Jonkinlaiseksi vedenjakajaksi näyttää muodostuneen marraskuun puolivälissä Dallas Starsia vastaan pelattu ottelu, josta Predators taisteli vielä jatkoaikavoiton, mutta Saros päästi taakseen neljä osumaa. Sen jälkeen hänen ottelukohtainen torjuntaprosenttinsa on ollut parhaimmillaankin vain hieman yli 86:n.
Kauden alla ehkä epäiltiin, että Predatorsin veräjällä tapahtuisi nyt selkeämpi sukupolvenvaihdos. Pekka Rinne voitti viime kaudella Vezina Trophyn, mutta hänellä on ikää mittarissa jo 36 vuotta. Rinne teki kauden alkaessa jatkosopimuksen, josta huolimatta hänen aavisteltiin olevan kenties jo siirtymässä sivuun nuoren Saroksen jatkaessa nousuaan.

Myös kauden ensimmäiset metrit tukivat tätä teoriaa, mutta sittemmin Nashville on nojannut yhä painavammin veteraanivahtiinsa. Paikoitellen Rinne on jopa kantanut joukkuettaan reppuselässä. Vaikeampinakin aikoina hän on pitänyt tilastonsa NHL-maalivahtien kärjen kyydissä.
Kukaan tämän hetken Predators-joukkueessa ei varmastikaan tunne oloaan erityisen helpoksi tai rennoksi. Se voi tuntua erikoiselta, sillä onhan joukkue 39 sarjapisteellään Central-divisioonan huipulla eniten otteluita voittaneena ryhmänä.
Nashville on yhä divisioonan kärjessä, mutta tasapisteissä Colorado Avalanchen kanssa Winnipeg Jetsin, Dallas Starsin sekä Minnesota Wildin hengittäessä niskaan parin voiton sisällä. Lisäksi Predatorsin kymmenen viime ottelun kuntokäyrä häviää muille kärkijoukkueille.
- Tämä joukkue osaa keskittyä kuhunkin päivään uudelleen. Olemme pystyneet hyvin välttämään peruutuspeiliin katsomista. Parin edellisen ottelun tulokset, varsinkin vieraskentällä, eivät kuitenkaan ole sitä, mitä haluaisimme. Kannamme siitä vastuun ja teemme tarvittavat muutokset, lupasi Predatorsin hyökkääjä Craig Smith lauantain tappion jälkeen.
Lisää aiheesta: [Heiskasen tähti jatkaa säihkymistään Dallasissa]
Nashvillen valmennukselle suurinta päänvaivaa aiheuttaa tällä hetkellä loukkaantuneiden lista, jota miehittää liian laaja joukko ratkaisevia pelaajia. Maalivahtiosasto on toistaiseksi säilynyt vammoitta, mutta hyökkäystä ja puolustusta kolhut ovat verottaneet. Filip Forsberg, Kyle Turris, Viktor Arvidsson ja P.K. Subban ovat kaikki poissa, eikä heidän puuttumisensa olisi helppo paikattava millekään joukkueelle.
Yhden tai kaksi puuttuvaa palasta pystyy vielä korvaamaan lyhyellä tähtäimellä, mutta kun sivussa on kourallinen avainmiehiä, se ei voi olla näkymättä joukkueen iskukyvyssä ja pelaajien keskimääräisessä tasossa.
Senkin vuoksi maalivahteja katsellaan erityisellä kaiholla ja Saroksen heikompi vaihe osuu ikävään saumaan. Predators pärjää pitkälle sillä, että toinen sen maalivahdeista on huippuvireessä, mutta Rinnekin tarvitsee väistämättä lepotaukoja. Usein ne ovat osuneet peräkkäisiin otteluihin, kuten tänä viikonloppuna, mutta tällä hetkellä Saros ei ole pystynyt löytämään omaa tasoaan.