Hyvonen2

Kauden 2022-23 aikana jututamme entisiä NHL-pelaajia ja kyselemme heidän kuulumisiaan sekä mielipiteitään nykyisistä suomalaispelaajista. Tänään tapaamme Hannes Hyvösen, jonka lämäri opittiin tuntemaan myös NHL:ssä.

Pelaajauransa kymmenen vuotta sitten päättänyt hyökkääjä Hannes Hyvönen tunnettiin kaukalossa lujasta laukauksestaan, joka kylvää edelleen pelkoa.
- Treeneissä innostun aina välillä ampumaan. Meidän veskarit on sanoneet, että ei helvetti. Yksi meidän maalivahdeista antoi luvan vetää ihan täysillä, ja sen tein. Jokainen veto meni maaliin. Kaveri nosti maskin ylös ja sanoi, että kyllä hänellä on vielä tekemistä. Se jäi mieleen. Niin että kyllä lähtee vielä, Hyvönen naureskelee NHL.com/fi:n haastattelussa.
Kun Hyvönen, 47, puhuu veskareistaan, hän tarkoittaa Mestiksessä pelaavan Heinolan Peliittojen veräjänvartijoita. Toista kautta joukkueen päävalmentajana ja urheilujohtajana toimiva Hyvönen sanoo tulleensa kotiin. Kun on parivuotiaasta asti pidellyt jääkiekkomailaa kädessään, niin mikä muu paikka kuin jäähalli voisi tuntua paikalta, johon hän kuuluu.

Hyvonen1
  • Kokeilin peliuran jälkeen vaikka mitä työjuttuja, mutta mikään ei oikein napannut ja innostanut. Mutta sitten kun palasin lätkään ja rupesin valmentamaan, niin syttyi samanlainen into kuin pelaajanakin, hän selittää.
    Nyt Hyvönen nauttii siitä, että saa olla jääkiekon kanssa tekemisissä taas päivittäin. Tulla hallille, lähteä pelireissuille, suunnitella harjoituksia, treenata yhdessä joukkueen kanssa ja ennen muuta auttaa tulevaisuuden pelaajia kehittymään.
    - Se on niin kodikas tunne, kun tulee hallille. On semmoinen olo, että on oikeassa paikassa. Turha yrittää kieltää sitä itseltään, vaan antaa palaa nyt. Sitä varten olen varmaan tänne planeetalle tullut, että olen lätkässä. Se on minun juttu, ja sen kanssa mennään.
    Mutta pelaamista Hyvönen ei enää näe pelikirjassaan.
    - Askiin hyppäämisestä on vitsailtu, mutta tuota… Meikäläisen kroppa on tällä hetkellä siinä kunnossa, että en kauhean pitkään pystyisi kentällä pyörimään. Rankkarin pystyisin laukomaan tai ylivoimalla seisomaan, hän nauraa hersyvästi.
    Mestiksen kasvot nuorentuneet 30 vuodessa
    Ajatus valmentamisesta alkoi pyöriä Hyvösen ajatuksissa jo peliuran aikana, ja lopulta hän ryhtyi tuumasta toimeen. Kaudella 2020-21 hän toimi kasvattajaseuransa Kärppien U16-joukkueen apuvalmentajana ja nyt siis Heinolassa luotsina ensimmäisiä askeliaan miesten sarjoissa ottaville nuorille.
    - Olen todella tykännyt tästä työstä. Toki valmentaminen ja valmennusmetodit ovat kehittyneet ja ovat aika erilaisia kuin silloin kun itse vielä pelasin. Siihen aikaan se oli auktoriteettista, nykyään enemmän psykologista. Keskustelupohjalta mennään, hän vertaa.
Hyvonen3

Pelaajalle riittää, kun hoitaa hyvin oman roolinsa ja tonttinsa, mutta valmentajan toimenkuva on paljon laajempi. Valmentajan pitää tuntea pelaajansa, jotta tietää jokaisen vahvuudet sekä mahdolliset heikkoudet. Eikä valmentajan työ suinkaan lopu siihen, kun ottelun loppusummeri soi, päinvastoin. Hallilla ideoidaan ja suunnitellaan vielä silloin kun pelaajat ovat jo lähteneet kotiin. Tai aikaisin aamulla, kun pelaajat evät ole vielä tulleet paikalle.
Hyvönen muistaa vielä kauden 1993-94, kun hän edusti Kärppiä ja pelasi ensimmäiset ottelunsa I-divisioonassa. Silloisen I-divisioonan ja sittemmin Mestiksen joukkueissa oli hänen aikaansa reilusti kolmenkympin paremmalle puolelle ikääntyneitä pelaajia, mutta sen jälkeen Mestis-joukkueiden kasvot ovat nuorentuneet.
- Nykypäivänä Mestiksessä ei ole enää hirveästi konkareita. Pelaajat ovat ylipäätään aika nuoria, ja nuori sekä kokematon joukkue meilläkin on. Se on iso haaste, mutta on hienoa päästä opettamaan juuri näitä nuoria pelaajia kaikissa asioissa. Se tekee työstä erittäin mielenkiintoista.
Uusin peliitta meni aika kovaa jo neljävuotiaana
Nuori on myös viimeisin Peliittojen kokoonpanoon liittynyt pelaaja, 25-vuotias Eetu Selänne, jonka Hyvönen tapasi ensi kerran parikymmentä vuotta sitten.
Hyvönen pelasi NHL:ssä kaudella 2001-02 San Jose Sharksissa kuusi ottelua ja muun osan kaudesta seuran farmijoukkue Cleveland Baronsissa. Seuraavalla kaudella Columbus Blue Jacketsin paidassa vyölle tuli 36 ottelua.
- Tutustuin Teemuun (Selänne) Sharksissa. Teemu auttoi minua silloin ja oli viimeisen päälle hyvä joukkuekaveri. Hän otti kaikki nuoret pelaajat huomioon ja oli tukena. Yhdet MM-kisatkin (MM-pronssia vuodelta 2008) me pelattiin yhdessä, hän muistelee.
Sharksin hallilla ja kopissa vilistivät Selänteen pojat Eemil ja Eetu, Hyvösen sanoin "veljekset meni aika kovaa jo silloin".
*** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
- Eetu taisi olla silloin neljän vanha. Olihan se hauska sattuma, kun hän syksyllä käveli meidän koppiin ja sanoin, että olen nähnyt sinut parikymmentä vuotta sitten. Ei käynyt Sharksissa mielessä, että joskus vielä valmennan tuota poikaa.
Hyvönen kuvailee Eetu Selännettä tervepäiseksi ja innokkaaksi nuoreksi pelaajaksi, joka tuli Heinolaan hyvällä sekä positiivisella asenteella oppimaan lisää.
- Hän haluaa oppia uutta ja kyselee kovasti. On oikeasti kehittymässä täällä meillä. Hän viihtyy, ja joukkuekaverit tykkää hänestä kovasti. Erittäin positiivinen pläjäys, jos niin voi sanoa.
Maccelli NHL-syksyn huikea yllätys
Oman työnsä ohella Hyvänen seuraa NHL:ää niin paljon kuin ehtii. Ainakin katsoo ottelutulokset joka aamu ja seuraa suomalaisittain sopivaan aikaan nähtävät ottelut.
- (Arizona Coyotesin) Matias Maccelli on ollut huikea positiivinen yllätys tällä kaudella. Hän tuli ihan puskista ja on päässyt kunnolla pelaamaan ja tehnyt tehoja. Hieno piristys, että on uusi nimi suomalaisonnistujien joukossa. Hänestä näkee, että hiljaa hyvä tulee. Palkinto kyllä tulee, kun tekee kovasti töitä, hän kehuu Arizonan tulokashyökkääjää.
Hyvösen entiset pelikaverit NHL:stä ovat jo laittaneet luistimensa naulaan. Mutta hän seuraa tarkasti NHL:n kaikkia suomalaispelaajia sekä joitakin vuosien varrella tutuksi tulleita pelaajia eri maista.
- On kyllä mahtavaa katsoa vaikka Mikko Rantasen ja Artturi Lehkosen pelaamista Coloradossa. Tai Roope Hintziä Dallasissa. Hän sai juuri mahtavan jatkopahvin, mutta siitä huolimatta tahti ei ole hiipunut. Hän on vain yltynyt pelaamaan vielä enemmän ja onnistumisia on tullut.
Hyvösen kanssa jutellessa hänen äänestään kuulee, että hän todella on itselleen oikeassa paikassa. Mies on aivan lätkässä.