Entinen NHL-puolustaja Kari Eloranta tuntee yhä kiekkokipinän

Kauden 2022-23 aikana jututamme entisiä NHL-pelaajia ja kyselemme heidän kuulumisiaan sekä mielipiteitään nykyisistä suomalaispelaajista. Tänään tapaamme Kari Elorannan, jonka komean peliuran käänteisiin mahtuu 267 NHL-ottelua, olympiahopea, kaksi Sveitsin jääkiekkomestaruutta ja kaksi Suomen mestaruutta - jalkapallossa!

Kari Eloranta, 67, on ollut kaksi vuotta virallisesti eläkkeellä, mutta vasta ennen joulua hän sanoi jääkiekolle näkemiin. Eivätkä nekään kenties olleet lopulliset jäähyväiset, sillä pieni kiekkokipinä palaa edelleen.
- Viime helmikuussa olin naisten maajoukkueen kanssa olympialaisissa ja syksyllä olin joulukuun alkuun asti Kuortaneella tuuraajana, naisten joukkueen (SM-liigajoukkue Team Kuortane) apuvalmentajana siihen asti, että löytyi vakituinen siihen hommaan, hän kertoo NHL.com/fi:n haastattelussa.
Sen jälkeen kiireiset aikataulut ja reissaaminen ovat saaneet jäädä, ja hän on nauttinut elämästä rauhallisemmalla tahdilla.
- Eräs kaveri houkutteli minut tenniksen pariin varmaan 40 vuoden tauon jälkeen, ja nyt se on iso osa minun arkea. Koira on toinen mieluisa asia. Vaimo käy sen kanssa ulkona aamulla ennen töihin lähtöä ja minä huolehdin koirasta päivällä. Kesällä mökkeillään, hän kuvailee nykyistä elämäänsä.
Mutta minkäs jääkiekkoilija itselleen voi, kun sielu palaa lajille?
- Kyllä minä vähän olen miettinyt, että laittaisiko kyselyä johonkin valmennustiimiin. Päävalmentajuutta en kaipaa. Vähän tekisi mieli olla vielä aktiivinen, kun tuntuu, että olisi yhä jotain annettavaa jääkiekolle. Mutta toisaalta, ei tässä tämänhetkisessä elämässäkään ole mitään valittamista.

Pelin ymmärtäminen korostui NHL:n ylivoimatilanteissa
Ei mene kauaakaan, kun puhe kääntyy NHL:ään, joka oli Elorannan osoite vuosina 1981-87. Tarkempi asemapaikka oli lyhyttä St. Louis Bluesissa tehtyä vierailua lukuun ottamatta Calgary Flames. Taalaliigan otteluita puolustajalle kertyi 267 ja niistä tehot 13+103=116. Ylivoimalla tehopisteistä syntyi kolmannes eli 37.
- Ylivoima oli minun vahvuus. Olen ymmärtänyt peliä, lukenut peliä ja ollut hyvä syöttämään. Olen aina ollut hyvä löytämään lavan, ja se varmaan korostui ylivoimalla. Heitän tämmöisen arvion, että aika paljon niistä ylivoimapisteistä tuli varmaan Lanny McDonaldin kautta. Hän oli rightin pelaaja ja ampui meidän vasemmalta, mihin syöttelin jonkun verran kiekkoja, hän selittää.
Eloranta sanoo, ettei hänellä ollut ihmeellinen laukaus, mutta hän ymmärsi, miten jatkaa kiekon nopeasti eteenpäin, jos saa syötön. Pelin ymmärtäminen korostui ylivoimatilanteissa.
Eloranta summaa, että välillä NHL:ssä oli todella vaikeaa, välillä meni hyvin, ja sitten päätös palaamisesta Eurooppaan oli lähtöisin itseltä. Yksi NHL-muisto liittyy toiseen rakkaaseen lajiin, jalkapalloon. Kauden 1981-82 runkosarjan lopun ja pudotuspelien ensimmäisen kierroksen Eloranta pelasi Bluesissa ja halusi lähteä kauden päätyttyä pelaamaan Suomeen jalkapalloa.
- Kysyin Flamesin uudelta valmentajalta (Bob Johnson), että voinko mennä pelaamaan jalkapalloa kesällä. Hän suunnilleen hyppäsi kaulaan, että ilman muuta menet, että se on loistava laji. 1982 voitettiin sitten Suomen mestaruus Kuusysin kanssa ja vielä 1986 toinen. Enemmän minä olen jalkapallossa saavuttanut Suomessa kuin jääkiekossa, hän naurahtaa.

Rautakallio auttoi sopeutumaan taalaliigaan
Flamesin puolustaja Pekka Rautakallio oli syy, miksi Eloranta aikoinaan valitsi Calgaryn niiden seitsemän kahdeksan seuran joukosta, jotka olivat kiinnostuneita hänestä, muiden muassa Blues.
- Pekka ja hänen vaimonsa Arja olivat minulle todella iso apu alkuvaiheessa. Pekka oli erittäin arvostettu pelaaja niin seuran kuin fanien parissa, ja hän otti minut tavallaan siipien alle. Se helpotti minua tosi paljon. Nilssonin Kentan olin oppinut tuntemaan nuorten turnauksissa, ja häneltäkin sain apua.
Eloranta kertoo, että kookas pelaaja kun oli, niin ensimmäisellä NHL-kaudella päävalmentaja Al MacNeil odotti häneltä fyysisempää peliä kuin mihin hän oli tottunut. Hän ei ollut taklaaja tai tappelija, mutta tilanteen niin vaatiessa toki pudotti hanskat. Tulokaskausi oli vaikea, mutta jälkeenpäin Eloranta tajusi sen olleen myös hyvin opettavainen. Hän oppi käsittelemään sen, kun asiat eivät mene hyvin, ja elämään sen kanssa.
- Onneksi toisella kaudella sain olla oma itseni ja pelata itselleni tyypillisellä tavalla. Sitten asiat muuttuivat paremmaksi. Toisen ja kolmannen kauden sain olla isossa roolissa. Neljännen olin vähän loukkaantunut, ja se meni pipariksi.
Välit Calgaryyn säilyivät lämpiminä vielä Elorannan Eurooppaan palaamisen jälkeen. Hän pelasi Ruotsin pääsarjan HV71:ssä vuosina 1985-87 ja sai yllättäen kauden 1987 päätyttyä soiton Calgarysta. Seura tarvitsi puolustajaa.
- Lähdin sitten Calgaryyn. He muistivat, mitä olin tehnyt, ja tarjosivat sen kevään jälkeen sopimusta. Olin kuitenkin tehnyt itselleni selväksi, että NHL on nähty, ja lähdin Sveitsiin, kun olin saanut sieltä jo tarjouksen. Mutta tuollainen pyyntö ja tarjous Calgaryn puolelta antoi todella hyvät muistot.
*** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
Haastavimmat vastustajat tulivat Edmontonista
Elorannan ei tarvitse miettiä vastausta, kun häneltä kysyy, ketkä olivat hänen aikanaan vaikeimmin pidettäviä pelaajia.
- Jari (Kurri) ja (Wayne) Gretzky ilman muuta. Ja kyllä muutaman kerran tuli äitiä ikävä, kun esimerkiksi (Paul) Coffey tuli täydellä vauhdilla tai (Mark) Messier tai (Glenn) Anderson. Pääsääntöisesti koko Edmontonin porukka, mutta nämä kaverit ennen kaikkea. Oltiin samassa Smythe-divisioonassa ja pelattiin heitä vastaan kahdeksan peliä kauden aikana.
Coffey erityisesti jätti pysyvän muiston Elorantaan ohittaessaan tämän kerran matkallaan kohti Flamesin maalia.
- Siinä tuli sellainen tunne, että häneen verrattuna ajoin mopolla moottoritiellä, Eloranta nauraa.
Eloranta käyttää sanaa "värikäs" kuvailleessaan kohtaamisia Oilersin kanssa. Eräässäkin ottelussa oli iso verilammikko jäällä ja kummaltakin puolelta lensi pari kaveria suihkuun. Tappelijat saatettiin pois kentältä, mutta hetken kuluttua he palasivat takaisin viimeistelemään hommansa.
- Siinä tilanteessa me Jarin kanssa nojailtiin toisiimme ja oltiin siinä sillä lailla, että jos jotain tulee, niin ollaan tässä valmiina.
Elorannan pelaajaura kesti huipulla yli 20 vuotta, ja NHL-kaukaloiden lisäksi hän pelasi kotimaassa sekä Ruotsin ja Sveitsin pääsarjoissa. A-maaotteluita on vyöllä 139, ja hän oli voittamassa Calgaryn olympialaisissa Suomen jääkiekkohistorian ensimmäistä arvokisamitalia (hopea) vuonna 1988.
Muistoja on paljon ja pääosin hyviä, mutta eräs asia harmittaa edelleen: hän ei muista ollenkaan, millainen hänen ensimmäinen NHL-maalinsa oli. Päivämäärän näkee talteen otetusta kiekosta, 15. maaliskuuta 1982, ja kyseessä oli Detroit Red Wingsiä vastaan pelattu vierasottelu.
- Ei mitään muistikuvaa. Epäilen, ettei se ollut mikään hirveä lämäri.
Heiskanen ja Hintz saavat erityismaininnan
Ei tarvitse kysyä, että seuraako Eloranta NHL:ää ja suomalaisten otteita taalaliigassa. Kyllä seuraa ja on äärimmäisen iloinen siitä, kuinka suomalaiset ovat tälläkin kaudella menestyneet.
- Olen katsonut Dallasin pelejä, ja siellä on monta hyvää suomalaispelaajaa. Heiskanenhan on ollut erittäin kuuma pelaaja oikeastaan koko ajan kun hän on ollut Pohjois-Amerikassa, mutta tämä kausi nyt on aivan omaa luokkaansa.
Miksi Heiskanen on niin hyvä kuin on?
- Hänen luistelutaitonsa on vahva. Hänellä on hyvä pelisilmä ja hän pystyy ratkaisemaan paineen alla tilanteita puolustuspäässä fiksusti. Hän on kiekkorohkea ja uskaltaa tukea hyökkäyksiä. Mitä tahansa hän tekee, niin se on oikea-aikaista. Erittäin fiksu kiekollinen pelaaja, Elorantaa ruotii ja miettii, että ehkä Heiskaselta puuttuu fyysisyyttä, mutta hän pystyy korvaamaan sen juuri omalla loistavalla liikkeellään ja pelin ymmärtämisellä.

• Varmasti erittäin vaikea pakki vastustajan kannalta.
  Eloranta nostaa esiin toisen Starsin suomalaistähden, hyökkääjä Roope Hintzin, joka on hänen mielestään pikkuhiljaa kasvanut ja tullut paremmaksi pelaajaksi.
  - Hintz on vähän suoraviivaisempi kuin esimerkiksi Heiskanen, mutta on loistava luistelija, ja sillä hän pystyy tekemään ja ratkaisemaan paljon asioita. Joskus hänestä tulee Lehtisen Jere mieleen. Roope pelaa samalla lailla kummassakin päässä kuten Jere aikoinaan. Roopen plus-miinustilasto (+27) on ihan hirveästi plussalla. Se kuvaa hänen valtavaa työmääräänsä.

Viime aikoina Elorannan silmään on osunut myös Arizona Coyotesin tulokashyökkääjä Matias Maccelli, joka on "loistavasti kantanut vastuuta". Ylipäätään suomalaisten NHL-kausi on ansainnut Elorannan mielestä vähintään arvosanan hyvä.
- Mikko Rantanen on loistavassa iskussa, samoin Artturi Lehkonen loukkaantumiseen asti. Sitten on Dallasin kaverit ja Carolinassa on hyvä nelikko. Floridan pelaajat ja eri seurojen maalivahdit siihen päälle. Hyvä kausi on suomalaisilla.
Kevät siis sujuu Stanley Cup -kannua odotellessa.