Stanley Cup -finaalisarjojen seitsemänsillä otteluilla rikas historia

Florida Panthers ja Edmonton Oilers kohtaavat maanantaina Stanley Cup -finaalisarjan seitsemännessä ja ratkaisevassa ottelussa. Paras seitsemästä -järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1939, ja nyt loppuottelusarja venyy täyteen mittaan 18. kerran.

Viimeksi vastaava tapahtui vuonna 2019. St. Louis Blues kaatoi Boston Bruinsin maalein 4-1 ja pääsi juhlimaan ensimmäistä mestaruuttaan.

Seiskapelien historiassa kotijoukkueilla on saldo 12-5, mutta vierasjoukkueet ovat voittaneet kolme viimeisintä ottelua. Seuraavassa luomme katsauksen aiempiin 17 ratkaisukamppailuun.

2019: Boston Bruins – St. Louis Blues 1-4

Blues oli liigan hännänhuippuna 3. tammikuuta, mutta juhli lopulta mestaruutta kaadettuaan Bruinsin TD Gardenissa. Conn Smythe Trophyn voitti Ryan O’Reilly, ja ratkaisuottelun voitto-osumasta vastasi Alex Pietrangelo.

Maalivahti Jordan Binningtonista tuli ensimmäinen tulokas, joka torjuu pudotuspeleissä 16 otteluvoittoa. Bluesista taas tuli ensimmäinen joukkue, joka etenee mestaruuteen oltuaan liigassa viimeisenä vähintään 30 runkosarjaottelun kohdalla.

2011: Vancouver Canucks – Boston Bruins 0-4

Bruins voitti ensimmäisen mestaruutensa 39 vuoteen. Bostonista tuli ensimmäinen vierasjoukkue, joka saavuttaa nollapelin seitsemännessä finaalissa. Brad Marchand ja Patrice Bergeron tekivät molemmat kaksi maalia.

Maalivahti Tim Thomas torjui finaaleissa kaksi nollapeliä ja voitti Conn Smythe Trophyn. Tuukka Rask oli vielä kakkosveskarina.

2009: Detroit Red Wings – Pittsburgh Penguins 1-2

Penguins varmisti mestaruuden finaalisarjan seitsemännessä ottelussa historian kolmantena vierasjoukkueena. Kaksi maalia tehnyt Max Talbot ja 23 kertaa torjunut maalivahti Marc-Andre Fleury kuuluivat Penguinsin suuriin sankareihin.

2006: Carolina Hurricanes – Edmonton Oilers 3-1

Hurricanes, joka aloitti NHL:ssä Hartford Whalersina vuonna 1979 ja vaihtoi nimensä muutettuaan Pohjois-Carolinaan 1997, valtasi ensimmäisen mestaruutensa. Edmontonin seudulta kotoisin oleva Carolinan maalivahti Cam Ward loisti tontillaan ja voitti Conn Smythe Trophyn.

Ratkaisufinaalin voittomaalin Jussi Markkasen taakse teki Frantisek Kaberle.

2004: Tampa Bay Lightning – Calgary Flames 2-1

Vuonna 1992 NHL:ssä aloittanut Lightning voitti mestaruuden ensimmäisen kerran. Seitsemännen finaalin tähdeksi nousi Ruslan Fedotenko, joka teki Tampa Bayn molemmat maalit Flamesin maalivahti Miikka Kiprusoffin harmiksi

Yksi Lightningin onnellisimmista pelaajista oli Dave Andreychuk, joka joutui tahkoamaan 1 597 runkosarjaottelua ennen kuin mestaruus tuli.

2003: New Jersey Devils – Mighty Ducks of Anaheim 3-0

Devilsin maalivahti Martin Brodeur kirjautti finaaleissa peräti kolme nollapeliä, ja nelosketjun hyökkääjä Mike Rupp iski ratkaisukamppailun voittomaalin. Ottelusarjassa nähtiin vain kotivoittoja.

Anaheimin maalivahti Jean-Sebastien Giguere palkittiin pudotuspelien arvokkaimman pelaajan Conn Smythe Trophylla joukkueensa tappiosta huolimatta.

2001: Colorado Avalanche – New Jersey Devils 3-1

Avalanchen maalivahti Patrick Roy voitti uransa kolmannen Conn Smythe Trophyn. Puolustaja Ray Bourque sai ensimmäisen mestaruutensa 22. kautensa huipennukseksi.

Coloradon Alex Tanguay iski seitsemännessä loppuottelussa kahdesti, mukaan lukien voittomaalin. Suomalaisväriä toi ainoan mestaruutensa voittanut Ville Nieminen.

1994: New York Rangers – Vancouver Canucks 3-2

Rangers voitti Presidents' Trophyn ja lopulta myös Stanley Cupin, joten New Yorkin jääkiekkohistorian suurimmat juhlat saivat alkaa Madison Square Gardenissa. Mestaruus oli Rangersin ensimmäinen sitten vuoden 1940.

Mark Messier vastasi ratkaisufinaalin voittomaalista. Rangersin mestarijoukkueen tärkeisiin hahmoihin kuuluivat myös maalivahti Mike Richter ja hyökkääjä Esa Tikkanen.

1987: Edmonton Oilers – Philadelphia Flyers 3-1

Flyers johti Edmontonin Northlands Coliseumissa maalilla, mutta Messier ja Jari Kurri veivät kotijoukkueen johtoon. Kurrin osuma oli voittomaali. Tikkanen ja Reijo Ruotsalainen olivat mestarijoukkueen muut suomalaiset.

Oilers voitti kolmannen mestaruutensa neljän vuoden sisään. Hävinneen joukkueen maalivahti Ron Hextall, joka torjui seitsemännessä finaalissa ennätyksellisesti 40 kertaa, voitti Conn Smythe Trophyn.

1971: Chicago Black Hawks – Montreal Canadiens 2-3

Kuusi ensimmäistä ottelua menivät kotijoukkueen hyväksi, ja isäntä Blackhawks aloitti lupaavasti ratkaisuottelussa. Kaukolaukauksessa onnistunut Jacques Lemaire ja Henri Richard toivat kuitenkin Canadiensin tasoihin.

Richard teki vielä voittomaalinkin, ja tulokasmaalivahti Ken Dryden hoiteli loput. Jean Beliveau pääsi lopettamaan pelaajauransa kymmenkertaisena Stanley Cup -mestarina.

1965: Montreal Canadiens – Chicago Black Hawks 4-0

Jean Beliveau viimeisteli voittomaalin 14 sekunnin kohdalla ja kirjautti Stanley Cup -finaalien seitsemänsien otteluiden nopeimman maalin. Montreal teki kaikki maalinsa ensimmäisessä erässä.

Canadiensin Beliveau sai Conn Smythe Trophyn, ja vahvasti esiintyi myös maalivahti Gump Worsley.

1964: Toronto Maple Leafs – Detroit Red Wings 4-0

Finaalit venyivät täyteen mittaan ensimmäisen kerran yhdeksään vuoteen. Andy Bathgate teki seitsemännen loppuottelun voittomaalin, ja Maple Leafsin kolmas perättäinen mestaruus oli tosiasia. Johnny Bowerista tuli ensimmäinen maalivahti, joka saavuttaa nollapelin finaalisarjan seitsemännessä ottelussa.

1955: Detroit Red Wings – Montreal Canadiens 3-1

Hallinnut mestari Red Wings pääsi nostamaan pokaalia ottelusarjassa, jossa jokainen kamppailu päättyi kotivoittoon. Detroitin kausi huipentui lähes neljä kuukautta kestäneeseen kotivoittojen putkeen. Gordie Howe ja Alex Delvecchio (2) kunnostautuivat Detroitin maalintekijöinä. Red Wings voitti seuraavan mestaruutensa vasta vuonna 1997.

1954: Detroit Red Wings – Montreal Canadiens 2-1

Red Wings ratkaisi finaalisarjan seiskapelin jatkoajalla toisen kerran viiden vuoden sisään. Onnekkaan osuman sai nimiinsä Tony Leswick.

Varsinaisella peliajalla maaleista vastasivat Canadiensin Floyd Curry ja Red Wingsin Red Kelly. Jatkoaikamaali syntyi, kun Canadiensin puolustaja Doug Harvey yritti kauhoa kiekon kädellään väljemmille vesille, mutta ohjasikin sen omaan maaliin.

1950: Detroit Red Wings – New York Rangers 4-3

Red Wings oli suuri ennakkosuosikki, mutta joutui pelaamaan finaalisarjan seiskapelissä pitkään tappiotilanteessa. Jimmy McFadden tasoitti toisessa erässä tilanteeksi 3-3. Näissä numeroissa lähdettiin jatkoajalle. Pete Babando iski ratkaisun toisessa jatkoerässä ja huipensi historian pisimmän seitsemännen loppuottelun.

1945: Detroit Red Wings – Toronto Maple Leafs 1-2

Kolmen tappion takaa tasoihin noussut Red Wings pääsi pelaamaan ratkaisukoitoksen kotonaan, mutta voiton veivät vieraat. Babe Prattin tekemä ylivoimamaali toi ratkaisun Maple Leafsille, joka voitti vielä kolme mestaruutta lisää neljän seuraavan vuoden aikana.

1942: Toronto Maple Leafs – Detroit Red Wings 3-1

Historian ensimmäinen loppuottelusarja, joka ratkesi vasta seitsemännessä kamppailussa. Se toi myös NHL-historian merkittävimmän takaa-ajovoiton, sillä Maple Leafs oli hävinnyt kolme ensimmäistä ottelua. Mikään muu joukkue ei ole voittanut mestaruutta oltuaan finaaleissa tappiolla voitoin 0-3.

Detroit johti 1-0 toisen erän jälkeen, mutta Sweeney Schriner tasoitti ylivoimalla. Pete Langelle iski voittomaalin, ja Schriner kruunasi comebackin toisella osumallaan.