Rädyn veljekset Aku ja Aatu haastoivat toisiaan pihapeleissä

Kauden 2024-25 varrella vierailemme kerran kuussa suomalaisten kiekkoperheiden luona ja selvitämme, miten paljon tukea ja millaisia eväitä on tarvittu jälkikasvun NHL-unelman toteutumiseen. Tänään tapaamme Vancouver Canucksin Aatu Rädyn, Utah Hockey Clubin Aku Rädyn sekä heidän isänsä Tuomo Rädyn.

Ikävä kaihertaa äidin ja isän sydämissä, kun hädin tuskin mieheksi kasvaneen pojan selkä näkyy kaiken aikaa pienenevänä pisteenä lentokentän aulassa. Lippu on ostettu Pohjois-Amerikkaan, eikä seuraavasta tapaamisesta ole toistaiseksi mitään tietoa, sillä pojan matkalaukkujen osoitelappuun on kirjoitettu NHL.

Tuttu tilanne vanhemmille, joiden poika on siirtynyt kotimaan kaukaloista taalajäille. Rädyn perheen vanhemmat ovat kokeneet lentokentällä alkaneen kaipauksen kaksi kertaa, kun ensin lähti Aatu ja sitten Aku.

– Toinen puoli lähdöstä oli iloa ja ylpeyttä, että pojat pääsee toteuttamaan omaa unelmaansa siinä ympäristössä, missä he haluaa. Ja sitten semmoista kaihoa, että no, nyt he asuu jossain ihan muualla toisella mantereella. Me ei nähdä heitä, veljesten isä Tuomo muistelee tunteisiin käyneitä eroamisia lentokentällä.

Eikä se ainakaan helpottanut kaipuuta, kun todellisuus paljastui hyvin nopeasti: yhteydenpito Atlantin toiselle puolelle on sellaista, että aamulla tai illalla on pieni aikaikkuna, jolloin pojille voi soittaa.

– Tosin olihan siinä ollut vähän pehmentävä lasku, kun Aatu muutti Oulusta Mikkeliin ja Aku Tampereelle. Mutta se oli kuitenkin sellaista aikaa, että oli mukava silloin tällöin käydä katsomassa poikia ja heidän pelejään.

Mutta eivät nuoret kiekkoilijatkaan aina ole ihan varmoja tulevasta, kun he kävelevät kohti lähtöporttia.

– Ennen lähtöä ei oikein tiedä, mikä odottaa, ja mielessä on paljon kysymysmerkkejä. Mutta kyllä asioilla on tapana järjestyä, Aku tietää.

Isällä oli kaksoisrooli valmentajana ja kuskina

Pian 22-vuotiaan Aatun muutto Mikkeliin tarkoitti pelaamista Jukurien liigajoukkueessa kaudella 2021-22. Sitä ennen hänen tulevaisuutensa oli jo ottanut uuden suunnan, kun New York Islanders varasi hänet vuoden 2021 NHL Draftissa toisella kierroksella varaustilaisuuden 52. pelaajana.

Varausta seuranneella kaudella hän pääsi kokeilemaan pienen kaukalon peliä Islandersin AHL-farmijoukkue Bridgeport Islandersissa ja pelasi sitä seuraavalla kaudella sekä New Yorkissa että Bridgeportissa, kunnes Islanders kauppasi hänet Vancouver Canucksiin tammikuussa 2023. Loppukausi sujui Vancouverissa ja pääosin seuran farmijoukkue Abbotsford Canucksissa, samoin viime kausi. Meneillään oleva kausi käynnistyi Vancouverissa, mutta parhaillaan Aatu pelaa Abbotsfordin riveissä.

Nykyisin 23-vuotias Aku puolestaan muutti Tampereelle edustamaan Ilvestä Liigassa kaudeksi 2022-23. Arizona Coyotes oli valinnut hänet vuoden 2019 NHL Draftissa viidennellä kierroksella varaustilaisuuden 151. pelaajana, ja NHL-debyytti tapahtui kaudella 2023-24. Sen jälkeen hän on pelannut organisaation AHL-joukkue Tucson Roadrunnersissa, mutta kun kutsu ylös tulee seuraavan kerran, osoite on Utah Hockey Club ja Salt Lake City, minne Coyotes muutti tämän vuoden kesäkuussa.

Kaksi poikaa on varattu NHL:ään, ja molemmilla on jo NHL-otteluita vyöllä. Mitä se on vaatinut vanhemmilta?

– Meillä oli kuljetusten ja aikataulujen kanssa helpompaa kuin monilla muilla perheillä, joissa on monta urheilevaa ja eri-ikäistä lasta. Meidän pojat pelasi samassa joukkueessa, ja minä valmensin heitä. He kulkivat minun kyydillä, ja vaimo teki ruuat ja hoiti muut hommat. Valmensin heitä 10-vuotiaasta sinne 15–16-vuotiaaksi asti, Tuomo selittää.

Hän muistelee, että veljekset taisivat pelata yhden kauden eri joukkueissa, mutta muuten he ovat kulkeneet kiekkopolun yhdessä. Liigaankin pojat siirtyivät pelaamaan samaan aikaan.

Naapurit kuulivat pihapelien ääniä kaikkina kellonaikoina

Tuomo Räty sanoo tehneensä jääkiekkotöitä läpi aikuisiän. Ensin pelaajana ja sitten valmentajana, nykyisin Oulunseutu Urheiluakatemian jääkiekkovalmentajana.

– Tulin Kärppiin valmennuspäälliköksi ja siinä hommassa olin, kun pojat syntyi. Siellä ne pyöri hallilla, ja luistelukoulusta se ura alkoi. Mutta he harrastivat muitakin lajeja. Liikunta ja urheilu on jollain lailla ollut aina läsnä meidän perheessä. Ei vain lätkä, vaan kaikenlaisia pelejä on pelailtu, touhuttu ja liikuttu.

Joskus tietysti veli on nuorena saattanut ottaa päähän, mutta yksi hyvä puoli lähes samanikäisessä veljessä on: kotona oli aina pelikaveri, jonka kanssa sai pelata ulkojäällä vaikka viisi tuntia putkeen. Rädyn perheen naapurit hymyilevät edelleen, kuinka pojat olivat aina pihalla pelaamassa – jo herätessä pihalta kuului paukutus, kun siellä pelattiin korista, säbää, tennistä tai tossulätkää.

– Meillä on ihan muutaman sadan metrin päässä kenttä, joten pojat laittoi luistimet jalkaan kotona ja käveli kentälle. Kimpassa ovat pelanneet, ja ympärillä oli pelikavereita. Koulussa ja seurassa oli liikuntaa, mutta oli myös äärimmäisen iso määrä omaehtoista palloilua, isä muistelee.

Hän arvelee, että NHL on ollut pojilla takaraivossa jo melko nuoresta lähtien. Eikä pelkästään unelmana vaan tavoitteena, jonka eteen pitää tehdä töitä. Tätä ajatusta vahvistaa eräältä tuttavalta kuultu keskustelu, jonka tämä kertoi Aatun ensimmäisen NHL-ottelun jälkeen.

– Eräs tuttu sanoi minulle, ettet taida muistaakaan, mitä Aatu 12-vuotiaana vastasi kysymykseeni, onko NHL sinun unelma?

Aatun vastaus oli ollut, ettei NHL ole unelma vaan tavoite, ja nuori kiekkomies oli sen jälkeen selittänyt kysyjälle, mikä ero on unelmalla ja tavoitteella.

Veljesten pelatessa kahdestaan tunteet saattoivat joskus lyödä yli

Isoveli Akun mielestä paras juttu kiekkoveljeksinä kasvamisessa oli se, kun kotona oli aina pelikaveri ja pystyi helposti harrastamaan eri urheilulajeja kotipihassa ja sen lähistöllä.

– Pelattiin Aatun ja lähialueen lasten kanssa eri lajeja ympäri vuoden pitkälti koko lapsuuden ajan. Pelit oli kilpailullisia, mutta kuitenkin tärkeintä oli pitää hauskaa. Kyllä siinä kumpikin kehittyi paremmaksi urheilijaksi.

Molemmilla pojilla oli totta kai kova halu voittaa, joten joskus kuppi saattoi mennä nurin tai tunteet lyödä yli, kun veljet kilpailivat toisiaan vastaan. Mutta ei siitä koskaan seurannut mitään sen vakavampaa.

– Yleensä ei tullut mitään isoja riitoja, Aku jatkaa.

Aatu on yhtä mieltä veljensä kanssa siitä, että parasta lapsuudessa ja nuoruudessa oli viettää aikaa ja pelata yhdessä veljen kanssa. Kiekkoperheessä pelikaveri löytyi aina läheltä.

– Haastettiin aina toisiamme ja ehdottomasti tehtiin toisistamme parempia pelaajia. Meillä oli kova kilpailu, varsinkin minulla, kun Aku oli isoveli. Minua vastassa oli aina vähän isompi, vahvempi ja parempi pelaaja.

Mutta ei se aina ollut mitään herkkua, kun kaksi hyökkääjää otti yhteen.

– Isoveli otti joskus päähän ja ottaa vieläkin. Tai siis häviäminen otti päähän. Aku osaa päästä minun pään sisälle, varsinkin kun pelataan yhdellä yhtä vastaan.

Aku lähti veljeksistä ensimmäisenä Pohjois-Amerikkaan, todella innoissaan.

– Se oli ehkä vähän erilaista, kun menin ensimmäisen kerran harjoitusleirille. Tiesin, että olen siellä vain pari viikkoa. Toisella kerralla menin Bridgeportiin playoffeihin. Siinä oli kaksi välilaskua, se vähän helpotti.

Kun tuli aika muuttaa pysyvästi Atlantin toiselle puolelle, hän jo tiesi, mitä odottaa. Elämä muuttui, mutta kaikki ei ollut enää ihan uutta ja outoa.

– Mahtavat tunnelmat nyt, kun on päässyt pelaamaan NHL-jäällä. Varsinkin vieraspelireissuilla tajuaa, kuinka hienoa elämä on. Kuinka innoissaan tässä on, kun pääsee pelaamaan uusia joukkueita vastaan. Vastaan tulee pelaajia, joita on katsonut ylöspäin. Omia idoleita.

Eivätkä tavoitteet tähän lopu.

– Nyt kun NHL on saavutettu, niin ehdottomasti haluan saada vakipaikan Vancouverista. Se on tavoitteeni.

Jääkiekkoilijan ammatissa nälkä kasvaa, kuten Aku sanoo.

– Joitakin tavoitteita on saavutettu, kuten jääkiekosta ammatin saaminen. Mutta uusia unelmia ja tavoitteita tulee tilalle, hän tuumii.

– Minulla uusi tavoite on NHL:ssä pelaaminen. Kehitystä on tullut viime vuodesta ja tuntuu, että olen koko ajan lähempänä pelipaikkaa NHL:ssä. Ei voi vielä lähellekään sanoa, että lapsuuden haave on saavutettu, hän jatkaa.

Ensimmäinen NHL-ottelu antaa kaipaukselle tarkoituksen

Aku ja Aatu ovat oppineet monia asioita viime vuosien aikana, mutta yhtä lailla heidän vanhempansa ovat saaneet uuden perspektiivin NHL:ään.

– Nyt kun kolmatta kautta mennään, niin tajuaa, miten harvat ikinä pääsee edes kokeilemaan NHL:ää. Miten vaikea sinne on päästä, millainen urakka on pelaajille ja taustajoukoille päästä siihen promillen joukkoon, joka saavuttaa tavoitteensa. Ei näin kovia pääsykokeita löydy oikein millään saralla, Tuomo pohtii.

Hän on seurannut sivusta, kuinka Pohjois-Amerikassa pitää olla itsenäinen ja kova hoitamaan asioita. Pitää hankkia asunto, auto ja kaikki elämiseen liittyvät asiat – nopealla jänteellä ja vieraalla kielellä.

– Lätkäkaukalo on tuttu, mutta onko New Yorkin liikenneruuhkat tuttuja 18–19-vuotiaalle suomalaiselle? Ei ole.

Mutta jos ovat haasteet suuria, vähintään yhtä suuria ovat onnen tunteet, kun oma lapsi kokee jotain ainutlaatuista, kuten Aatu jouluna 2022.

Aatu oli Bridgeportissa valmistautumassa illan otteluun, kun hän sai aamulla pikakomennuksen New Yorkiin keskushyökkääjä Casey Cizikasin loukkaannuttua. Siitä käynnistyi ikimuistoinen päivä.

Äiti Päivi oli mennyt jo aikaisemmin muutamaksi kuukaudeksi auttamaan Aatua käytännön asioissa, ja Tuomo meni perässä joulua viettämään.

– Sinä päivänä oli talvimyrsky, ja me mietittiin, että uskalletaanko lähteä jäisillä teillä ajamaan New Yorkiin. Sitten saatiin varmuus, että Aatu pelaa illalla ensimmäisen pelinsä NHL:ssä, ja me lähdettiin, Tuomo kertoo ja kutsuu päivää maagiseksi kokemukseksi.

– Ensinnäkin se, että päästiin katsomaan se ottelu. Sitten Aatu teki ensimmäisen maalinsa siinä pelissä.

Rädyt saivat kutsun myös Arizonaan Akun NHL-debyyttiin, mutta tieto tuli niin myöhään, ettei heillä ollut mahdollisuutta lähteä paikan päälle. Mutta päivämäärä ja muut tiedot ovat kyllä tarkasti muistissa. Tämän vuoden huhtikuussa, 17. päivä, vastassa Edmonton Oilers. Akulle syöttöpiste.

Ensimmäinen NHL-ottelu, maali tai syöttö auttaa ymmärtämään, miksi se lentokentän kaipaus on vain kestettävä.