011425 FI esa tikkanen

Helmikuista 4 Nations Face-Off-turnausta odotellessa kolumnistimme Risto Pakarinen muistelee Leijonien esiintymisiä aiemmissa kansainvälisissä turnauksissa. Nyt luupin alla on vuoden 1991 Kanada-cup.

Kiekkofanit saivat ilouutisia vappuna 1990. Seuraava Kanada-cup järjestettäisiin syksyllä 1991, ja mukaan pääsisivät Kanada, Yhdysvallat ja Turussa pelattavien MM-kisojen neljä parasta eurooppalaista maata. Kaiken kukkuraksi suunnitelmissa oli pelata turnaus 55 000 katsojan Toronton Skydome-baseballstadionilla!

No, lopulta turnaus pelattiin kahdeksassa eri kaupungissa, joista kolme sijaitsi Yhdysvaltojen puolella. Paras kolmesta -finaali pelattiin Montrealissa ja Hamiltonissa.

Jännitystä oli joka tapauksessa ilmassa, eikä vähiten neljä vuotta aiemmin pelatun “kaikkien aikojen” Kanada-cupin ansiosta. Silloinhan Kanada ja Neuvostoliitto pelasivat kolme loppuottelua, jotka kaikki päättyivät 6-5. Finaaleista kaksi ratkesi vasta jatkoajalla.

Jari Kurri and Wayne Gretzky

Vuoden 1991 turnaukseen pääsivät lopulta mukaan maailmanmestari Ruotsi, pronssia napannut Neuvostoliitto, viidenneksi sijoittunut Suomi ja kutonen, Tshekkoslovakia. Suomelle ei ennakkokaavailuissa annettu juurikaan mahdollisuuksia. Esimerkiksi The Hockey News rankkasi kaikki muut Kanada-cupiin osallistuvat maat Suomen edelle.

Kyseinen artikkeli pääsikin Leijonien kopin seinälle antamaan lisävirtaa.

Suomi näytti heti Kanadaa vastaan pelatussa avausottelussaan, että joukkue oli tullut turnaukseen pelaamaan, ei hakemaan nimikirjoituksia. Kaksi kautta Pohjois-Amerikassa pelannut mutta takaisin Tapparaan palannut Janne Ojanen iski kahdesti, kun Suomi nappasi pisteen Wayne Gretzkyn, Paul Coffeyn, Mark Messierin, Brendan Shanahanin ja Eric Lindrosin tähdittämältä Kanadalta.

Suomalaiset olivat pisteestä innoissaan.

– Suomen jääkiekkohistorian paras saavutus. Noin nimekäs joukkue ja noin suuret liksat, mutta kyydissä pysyttiin, sanoi hyökkääjä Raimo Summanen.

– Joulupukkia vaille voitto, totesi Leijonien kakkosvalmentaja Sakari Pietilä.

Toisessa ottelussa Suomi voitti Tshekkoslovakian 1–0 vain 17 sekuntia ennen ottelun päättymistä syntyneellä tshekkien omalla maalilla. Sama se, Suomi oli matkalla kohti välierää.

Neuvostoliiton jääkiekko oli samanlaisen mullistuksen vallassa kuin koko maa. Esimerkiksi latvialaismaalivahti Arturs Irbe kieltäytyi edustamasta Neuvostoliittoa. Aiemmin länteen loikannut Sergei Fjodorov puolestaan pääsi mukaan pyydettyään loikkaustaan julkisesti anteeksi. Suomea vastaan punakone ei tuntenut armoa. Ensin joukkue tulitti Markus Kettererin vaihtoon ensimmäisen erän kolmella maalilla ja sitten Mihail Tatarinov iski Teemu Selännettä päähän kolmannen erän lopulla kostoksi siitä, että Selänne oli taklannut häntä.

Neuvostoliitto teki rikkonaisessa ottelussa peräti neljä maalia ylivoimalla ja vei mittelön lopulta nimiinsä lukemin 6–1. Päävalmentaja Pentti Matikainen yritti herätellä joukkuetta vaihtamalla aiemmin turnauksessa huippuotteita esittäneen Markus Kettererin Jukka Tammeen 0–3-tilanteessa, mutta sekään ei auttanut.

Tyylikäs 3–1-voitto Ruotsista varmisti kuitenkin Suomen paikan neljän parhaan joukossa. Alkusarjan viimeisen ottelunsa Suomi hävisi Yhdysvalloille 3–4, mutta joukkue luotti pystyvänsä kuittaamaan tappion välierässä, joka pelattiin Hamiltonissa.

GettyImages-71101133

– Meille on hirvittävä etu päästä pelaamaan välierä Kanadan Hamiltoniin, jonka leveä kaukalo aiheuttaa amerikkalaisille pulmia. Chicagossa ehkä kunnioitimme USA:ta alussa liikaa ja kokemattomimmat vierastivat äänekkäässä ympäristössä, sanoi Petri Skriko, joka oli Suomen parhaita hyökkääjiä.

Skriko valittiin Suomen parhaaksi myös välierässä, jonka Yhdysvallat kuitenkin voitti selvästi maalein 7–3. Suomi oli kahden erän jälkeen vielä parin maalin iskuetäisyydellä, mutta viimeisessä erässä loppunumerot repesivät suuriksi, eikä edes turnauksessa sensaatiomaisen hyvin pelannut Ketterer jaksanut enää kantaa leijonalaumaa reppuselässään.

– Mukana oli huonoa onnea. Tilanne oli 1–3, ja muutama helppo maali. Siinä se oli, Jari Kurri totesi.

Välieräpaikka Kanada-cupissa oli kuitenkin hieno saavutus ja tavallaan looginen jatko kolme vuotta aiemmin otetulle Calgaryn olympialaisten hopeamitalille. Vaikka Leijonissa oli vain seitsemän NHL-pelaajaa, päävalmentaja Matikaisen luottopelaajat osoittivat, että Euroopastakin löytyy laatua.

Kanada voitti Kanada-cupin suoraan kahdessa ottelussa, vaikka toisesta finaalista siltä puuttui riveistään pistepörssin voittanut Gretzky, joka oli loukkaantunut yhdysvaltalaispuolustaja Gary Suterin sääntöjenvastaisesta taklauksesta. Suomalaisia ei nähty pohjoisamerikkalaisten miehittämässä turnauksen tähdistöviisikossa, jonka ainoa eurooppalaispelaaja oli Ruotsin Mats Sundin.

Jos oli Kanada-ottelun tasapeli ollut Summasen mielestä suomalaisen jääkiekkohistorian paras saavutus, niin välierään nousu oli myös monien mielestä lähes olympiahopeaan verrattavissa oleva teko. Olivathan Kanada-cupissa mukana maailman parhaat pelaajat. Kolmas sija alkusarjassa piti kuitenkin Ruotsin Suomen takana, ja Suomessa puhuttiin Leijonien yltäneen pronssille, vaikka mitaliottelua ei pelattukaan.

– Mielestäni se oli osallistumismitali, joka meille annettiin, mutta se on muistona siitä kolmannesta tilasta, hyökkääjä Timo Peltomaa kertoi Iltalehdelle kaksi vuotta sitten.

Se oli osoitus Suomen noususta kiekkomaailman hierarkiassa pysyvästi seuraavalle tasolle. Calgaryn olympiahopeaa seurasi Kanada-cupin välierä, ja seuraavana keväänä Suomi voittikin ensimmäisen MM-mitalinsa.

Aiheeseen liittyvä sisältö