Suomen tulokaskuusikko haastaa muiden maiden kentälliset

Pidämme sinut ajan tasalla tulokaspelaajien suorituksista kaudella 2021-22. Tällä viikolla katsomme olympiahuuman jälkimainingeissa, minkälaisia maajoukkuekentällisiä saisimme kasaan NHL:n tulokkaista ja mitkä maat ovat parhaiten edustettuina tämän kauden keltanokissa.

Suomella olisi tässä kuvitteellisessa turnauksessa paras keskushyökkääjä. Florida Panthersin Anton Lundell johtaa keltanokkaleijonien rynnistystä.
- Lundellilla on itseluottamusta, ja hän on kypsä poika, joka todella haluaa olla loistava pelaaja tässä liigassa. Hän on ottanut jokaisessa ottelussa askelia siihen suuntaan, Panthersin väliaikainen päävalmentaja Andrew Brunette ylisti.

Suomella ei ole laittaa hyökkäykseen muita samantasoisia miehiä. Lundellin laidoille tulee kaksi sentteriä, jotka kiekkoilevat tällä hetkellä farmissa: Los Angeles Kingsin Rasmus Kupari ja Buffalo Sabresin Arttu Ruotsalainen. Jos haluamme hyökkäykseen enemmän kokoa ja rymistelyä, niin Winnipeg Jetsin Kristian Vesalainen syrjäyttäisi Ruotsalaisen.
Pakkipariin otamme yhden hyökkäävän puolustajan ja yhden puolustavamman miehen. Kiekollista osaamista voisivat tuoda Winnipegin Ville Heinola, Ottawa Senatorsin Lassi Thomson tai New York Islandersin Robin Salo. Luotamme siihen, että Heinolalla on isoin potentiaali, ja valitsemme hänet.
Kokoa takalinjoille toisivat Boston Bruinsin Urho Vaakanainen tai Edmonton Oilersin Markus Niemeläinen. Otamme Niemeläisen, joka johtaa Vesalaisen kanssa suomalaistulokkaiden taklaustilastoa, vaikka Oilers-pakki on pelannut 28 ottelua vähemmän kuin Jets-laituri.
- Niemeläinen tuo tavallaan sitä menneiden aikojen fyysisyyttä. Vastustaja tietää, kun tämä pelaaja on jäällä. Kun hän taklaa, niin hän menee läpi ihmisistä, sittemmin Oilersin NHL-joukkueen väliaikaiseksi päävalmentajaksi nostettu entinen AHL-farmijoukkue Bakersfield Condorsin luotsi Jay Woodcroft luonnehti suomalaistulokasta The Athleticille.
Maalivahtipeli ei ole ongelma Suomelle. Minnesota Wildin Kaapo Kähkönen hoitaa ykköstorjujan hommat, ja Buffalon Ukko-Pekka Luukkonen tuuraa tarvittaessa.

Ruotsi olisi Venäjää kovempi haaste
Suomi lähtee olympiafinaalin uusintaan ennakkosuosikkina. Venäjän tämän kauden tulokasporukassa on lupaavia miehiä, mutta kukaan ei ole räjäyttänyt pankkia.
Tolppien välissä seisoo Columbus Blue Jacketsin Daniil Tarasov. Hänen edessään luutivat Washington Capitalsin neljän vuoden takainen ykköskierroksen varaus Aleksandr Aleksejev ja Philadelphia Flyersin varaamaton Jegor Zamula.
Maalivahti ja puolustajat ovat vain piipahtaneet NHL:ssä tällä kaudella. Hyökkäysvitjan muodostavat sen sijaan suhteellisen vakituiseen NHL:ssä pelanneet Vancouver Canucksin Vasili Podkolzin, Columbuksen Jegor Tshinahov ja St. Louis Bluesin Klim Kostin.
Podkolzinista odotetaan tähtiosaston miestä tulevina vuosina.
- Podkolzinista tulee puhdas voimahyökkääjä NHL:ssä. Hänen pitää vain tottua englannin kieleen ja ymmärtää täsmälleen, mitä hänen täytyy tehdä kaukalossa hieman enemmän, Canucksin päävalmentaja Bruce Boudreau painotti The Athleticille.
Ruotsia vastaan haaste olisi Suomelle kovempi. Detroit Red Wingsin Laitahyökkääjä Lucas Raymond on yksi suurimmista suosikeista Calder Trophyn voittajaksi NHL:n parhaana tulokkaana.

• Lucas on todella fiksu, todella kilpailunhaluinen, kypsä ja todella taitava. Tuolla paketilla voi tulla hyväksi pelaajaksi ja minun mielestäni voittavaksi pelaajaksi, Red Wingsin päävalmentaja Jeff Blashill suitsutti.
  Jos arvostamme vakituista paikkaa NHL-miehistössä, niin Raymondin rinnalla luistelisivat San Jose Sharksin Jonathan Dahlen ja Dallas Starsin Jacob Peterson. Mutta sinikeltaiset panostavat nyt potentiaaliin ja heittävät kaukaloon New Jersey Devilsin Alexander Holtzin ja San Josen William Eklundin, joka tosin palasi alkukauden jälkeen kotimaahansa kasvamaan korkoa.
  Ja sitä potentiaalia löytyy - ainakin jos perustamme asian varausnumeroihin. Raymond varattiin vuonna 2020 numerolla neljä, Holtz samana vuonna numerolla seitsemän ja Eklund viime vuonna numerolla seitsemän.

Ruotsin takalinjoja johtaa Toronto Maple Leafsin Timothy Liljegren. Hänen rinnalleen olisivat tyrkyllä "veteraaniosastoa" edustava Islandersin Sebastian Aho sekä ykköskierroksella varatut New York Rangersin Nils Lundqvist, Edmontonin Philip Broberg ja Arizona Coyotesin Victor Söderström. Luotamme Lundqvistin potentiaaliin eniten. Ruotsin torjuntatyöt hoitaa Ottawa Senatorsin Filip Gustavsson.
Yhdysvaltojen pelottava ykkösnyrkki
Turnauksemme ennakkosuosikit tulevat luonnollisesti Pohjois-Amerikasta. Yhdysvalloilta ja Kanadalta löytyy sekä huipputaitoa että syvyyttä.
Jos NHL:n tulokkaista muodostetut maajoukkueet hyppäisivät oikeasti kaukaloon juuri nyt, niin koko turnauksen pelottavin ase olisi selvästi USA:n ykkösketju, jonka muodostavat Minnesotan Matt Boldy, Anaheim Ducksin Trevor Zegras ja Montreal Canadiensin Cole Caufield. Tuo kolmikko on kerännyt kahden viime viikon aikana oikeita NHL-tehopisteitä yhteensä 10+10=20.
Yhdysvaltojen pakkipari ei ole samaa luokkaa, mutta St. Louisin Scott Perunovichilta ja Philadelphian Cam Yorkilta löytyy sitä kuuluisaa potentiaalia. Jenkkien maalivahtiosasto on sen sijaan rautaa. Annetaan ykköstorjujan paikka Detroitin Alex Nedeljkovicille, mutta hänen olkapäänsä yli kurkkivat Floridan Spencer Knight ja Boston Bruinsin Jeremy Swayman.
Kanada saa kaukaloon parhaan pakkiparin. Anaheimin Jamie Drysdale ja tällä hetkellä terveyshuolien takia sivussa oleva Colorado Avalanchen Bowen Byram ovat tulevia tähtiä taalajäillä. Drysdalen ja Byramin takana kiekkoja torjuu Edmontonin Stuart Skinner.

Puhtaasti tämän kauden NHL-ansioilla valitussa Kanadan ketjussa luistelevat New Jerseyn Dawson Mercer laidoillaan Toronton Michael Bunting ja Nashvillen Tanner Jeannot. Jos vitja muodostettaisiin pelkästään nimipotentiaalin perusteella, niin tyrkyllä olisivat muun muassa sellaiset huippulupaavat nuorukaiset kuin Los Angelesin Quinton Byfield, Carolina Hurricanesin Seth Jarvis, Coloradon Alex Newhook, Winnipegin Cole Perfetti sekä Buffalon Peyton Krebs ja Jack Quinn.
Keski-Euroopasta vain muutamia lupauksia
Keski-Euroopasta löytyy odotetusti yksittäisiä huippulupauksia, mutta ei syvyyttä. Yksi vahvimmista ehdokkaista Calder Trophyn pokkaajaksi on Detroitin saksalaispuolustaja Moritz Seider.
NHL-jäillä on nähty tällä kaudella huippulupaaviksi sanottuja keskieurooppalaisia hyökkääjiä. Minnesotan Marco Rossi (Itävalta), Buffalon JJ Peterka (Saksa), Chicagon Lukas Reichel (Saksa) ja Coloradon Martin Kaut (Tshekki) eivät kuitenkaan ole vielä onnistuneet murtautumaan vakituisesti NHL-kokoonpanoihin.
Saksalla on Seider, Peterka ja Reichel, mutta ei muuta. Tshekin ilonaiheet löytyvät Kautin lisäksi tolppien välistä: Karel Vejmelka (Arizona), Dan Vladar (Calgary Flames) ja Lukas Dostal (Anaheim). Sveitsi ja Slovakia ovat muutaman satunnaisen pelaajan varassa.
Ketään ei yllätä se, että kanadalaisia tulokkaita on tällä kaudella pelannut selvästi eniten NHL:ssä. Yhdysvallat on yhtä selvästi kakkosena. Loppujärjestys ei myöskään ole shokki kenellekään: Ruotsi, Suomi ja Venäjä. Tuon kolmikon väliset erot ovat kuitenkin todella pieniä tulokaspelaajien määrässä.
*** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
Koska nämä keltanokat eivät ole vielä täysin valmiita NHL- pelaajia - tai ainakaan kokonaan täyttäneet omaa potentiaaliaan - niin siitä tulokkaiden massasta on iso etu. Tuolta nousee NHL-tähdiksi vielä sellaisia pelaajia, joita ei edes mainita tämän kauden päätteeksi Calder Trophy -keskusteluissa.
Mutta palataanpa tähän kuvitteelliseen turnaukseemme. Eiköhän Yhdysvallat lyö Kanadan loppuottelussa ja vie kultaa. Suomi kukistaa Kähkösen vahvalla maalivahtipelillä pronssiottelussa Ruotsin.
Ja tietenkin hurtilla huumorilla. Kähkönen kuuli viime sunnuntaina ohittaneensa Pekka Rinteen eniten voittoja keränneenä suomalaisena tulokasmaalivahtina.
- Niin, (olen tainnut kerätä niitä voittoja jo) kolmen kauden ajalta. No, kyllä se ennätys taitaa kelvata minulle. Siistiä.