NHL.com/fi jututti puolustaja Eerik Walleniusta ja kyseli hänen suunnitelmiaan NHL Draftin jälkeen. Ottawa Senators varasi Walleniuksen viidennellä kierroksella 136. pelaajana.
Eerik Wallenius on vastustajalle melkoinen haaste omalla siniviivallaan. 194-senttinen ja satakiloinen puolustaja sekä lähes parimetrinen maila ovat yhdistelmä, jota on vaikea ohittaa.
– Minulla on hyvä ulottuvuus. Pystyn katkaisemaan syöttöjä ja ottamaan kiekkoa lavasta pois. Isona äijänä on vähän helpompi pärjätä myös kulmakamppailuissa, hän tuumii ja jatkaa, että ehkä Ottawa Senatorsissa oli viime kaudella pantu merkille hänen kokonsa, mutta myös nousujohteinen kausi sekä päämäärätietoinen työnteko.
Wallenius, 18, aloitti viime kauden HPK:n U18 SM-sarjajoukkueessa, eteni U20 SM-sarjaan ja päätti kauden kohtaamalla Tapparan liigajoukkueen riveissä. Tämä kausi alkaa HPK:n U20-joukkueessa, mutta tavoitteena on Liiga.
– Olen treenannut liigaringissä, ja siinä piti pelata pari harkkapeliä, mutta olkapää meni osittain sijoiltaan. En ole vielä päässyt maistelemaan pelejä, mutta ensi viikolla saan alkaa pelata. Sarja-aloitus on U20-joukkueessa, mutta kovan työn kautta pyrin saamaan paikan Liigassa.
Miten haluat kehittyä pelaajana tällä kaudella?
– Kiekonhallinta voisi olla parempaa, samoin ketteryys. Mutta haluan olla kokonaisvaltaisesti koko ajan parempi pelaaja, sekä hyökkäys- että puolustuspäässä.
Oman pään vartiointi etusijalla, mutta hyökkäyspelikin sujuu
Salon Kiekkohaiden kasvatti ja seuran ensimmäinen NHL-varaus ruotii menevänsä ”oma puolustuspää edellä”, eli on puolustava puolustaja.
– Mutta osaan kyllä pelata kiekonkin kanssa ja tehdä järkeviä ratkaisuja sekä rakentaa hyökkäyksiä ja olla niissä mukana. Puolustavana osaan tappaa pelejä, ottaa kiekkoa pois ja pitää maalin puhtaana.
Hän on nuorempana pelannut myös maalivahtina sekä hyökkääjänä ja pohtii, että ehkä sitä kautta saattaa ymmärtää joukkueensa muidenkin tonttien pelaajia vähän paremmin ja tajuaa, mikä heitä auttaa eniten missäkin tilanteessa.
– Mutta ei sitä tietenkään sillä lailla ajattele pelin aikana, että miten muut pelaajat sijoittuvat tai mitä tekee kiekon kanssa. Kyllä se on ihan tiedostamatonta.
Mutta palataanpa siihen varauspäivään, tai silloinhan oli jo lauantai-ilta Suomessa. Wallenius oli tyttöystävänsä kanssa kahdestaan ulkona, kun hänen puhelimensa soi.
– Kaveri soitti, että menin Ottawaan. Ajattelin vaan, että ei voi olla totta, että juksaako hän. Mietin, että nythän on vielä viides kierros menossa, enkä minä näin ylhäällä voinut mennä. Mutta kun tajusin ja uskoin asian, se oli tosi uskomaton fiilis, hän naurahtaa.
Pakkohan varaus oli uskoa viimeistään siinä vaiheessa, kun Senatorsilta tuli puhelu. Hänelle olisi maanantaina varattu lento Ottawaan, tulisiko hän paikalle seuran nuorten lupauksien kehitysleirille?
– Olin vaan että joo joo. Kamat on jo melkein valmiina, hän muistelee innostustaan.
Pieni kaukalo paljasti ketteryyden merkityksen
Wallenius pitää kehitysleiriä erittäin hyvänä kokemuksena. Pelaajat olivat jäällä, harjoittelivat, ja pelasivat päätöspäivänä kolmella kolmea vastaan. Pieni kaukalo tuli siis jo hieman tutuksi.
– Ehkä hienointa oli tutustua seuran organisaatioon, valmentajiin, toisiin pelaajiin ja nähdä, minkälaisia pelaajia rapakon takana on. Siellä tunnisti hyvin omat kehityskohteensa.
Minkälaista palautetta sait?
– Ketteryys on iso osa pientä kaukaloa, ja sen kehittäminen edellä mennään. Mutta kuitenkin kokonaisvaltaisesti. Ei keskitytä vain yhteen asiaan, vaan koitetaan kehittää kaikkia osa-alueita, hän summaa tämän kauden tavoitteet.
