Oilers selkä seinää vasten kotikaukalossaan

Pelipäivä-juttusarjassa pysytään tiukasti pudotuspelien hermolla, muttei puristeta liikaa mailasta. Sudimme fläppitaululle leveällä värikynällä viisi havaintoa, joihin kannattaa kiinnittää huomiota tulevissa playoff-mittelöissä.
 
NHL:n pudotuspeleissä pelataan lauantaina vain yksi ottelu, jossa Edmonton Oilers isännöi Vancouver Canucksia toisen kierroksen playoff-sarjan kuudennessa ottelussa. Canucks johtaa sarjaa voitoin 3-2, joten sillä on tilaisuus lähettää öljymiehet kesälomille.
 
 
Canucks voi edetä pitkästä aikaa konferenssifinaaleihin
 
Yhtä aikaa Buffalo Sabresin kanssa NHL:ään vuonna 1970 liittynyt Canucks on yltänyt Stanley Cup -finaaleihin historiansa aikana kolmesti (1982, 1994 ja 2011), mutta mestaruusparaatia ei Vancouverissa ole vielä päästy järjestämään. Lauantaina Canucksilla on mahdollisuus edetä konferenssifinaaleihin 13 vuoden tauon jälkeen ja jatkaa seuran ensimmäisen mestaruuden tavoittelemista.
 
Puolustaja Tyler Myers pelaa viidettä kauttaan Vancouverissa. Hän tietää, kuinka pitkän matkan joukkue on kulkenut ja kuinka tärkeää omien fanien tuki on.
 
– Se merkitsee paljon. Tilanne on muuttunut viidessä vuodessa hurjasti, emmekä pidä mitään itsestäänselvyytenä. Ja tämä on mielettömän hauskaa. On todella ainutlaatuista saada pelata tähän aikaan vuodesta Vancouverin kaltaisessa paikassa upeiden kannattajien edessä. Haluamme jatkaa tätä, Myers kommentoi torstaina Sportsnetille.
 
Canucksin ja Oilersin sarjassa kohtaavat myös maansa viimeiset toivot, sillä pudotuspeleissä ei ole enää mukana muita joukkueita Kanadasta. Jompikumpi pääsee neljän parhaan joukkoon yrittämään kotimaansa kunnian palauttamista yli kolmen vuosikymmenen kuivan kauden jälkeen. Kanadalainen seura on nimittäin voittanut mestaruuden viimeksi 1993, kun Stanley Cupia kohotteli Montreal Canadiens.

Ne kuuluisat pienet marginaalit

Canucksin ja Oilersin sarjan jokainen ottelu on päättynyt yhden maalin erolla, eikä kumpikaan joukkue ole voittanut kahta ottelua peräkkäin. Paremmuus on saatu ratkottua neljästi jo varsinaisella peliajalla, eikä ylitöitä ole tarvinnut paiskia kuin kerran. Molemmat joukkueet ovat heiluttaneet verkkoa yhteensä 12 kertaa.

Oilers on kuitenkin tulittanut ahkerammin vastustajansa maalia, keskimäärin 32,3 kertaa ottelussa, kun Canucksin laukauskeskiarvo on ollut 23,3. Vancouverilaiset ovat sitä vastoin onnistuneet paremmin aloitusympyrässä (55,1 %), taklanneet ahkerammin (179-112) ja blokanneet enemmän laukauksia (75-49) Kiekonriistoissa lukemat ovat tasan (21-21), mutta kiekonmenetyksiä on merkittävästi enemmän Oilersilla (39-22).

Viidellä viittä vastaan -pelistä löytyy yksi sarjan suurimmista eroista, mikä kertoo omaa kieltään otteluiden hallinnasta. Oilers on saanut viidessä ottelussa laukausyrityksistä peräti 59 prosenttia tasaviisikoin pelattaessa. Kolmessa viimeisimmässä ottelussa puntit ovat tosin tasoittuneet laukausyritystenkin suhteen.

Erikoistilanteissa Oilers on ollut sarjan kokonaiskuvaa katsottaessa piirun verran Canucksia vahvempi. Viidennessä ottelussa öljymiesten pelätty ykkösylivoima joutui kuitenkin nöyrtymään Vancouverin jäähyntappajien edessä, sillä viisi ylivoimatilaisuutta ei tuottanut ainuttakaan maalia. Laukauksiakin kertyi ylivoimilla yhteensä vain kolme.

– Emme vain olleet terävinä. He antoivat meille vähän enemmän painetta kuin aiemmin. Ei siinä ollut mitään sellaista, mitä emme saisi ratkaistuksi. Meidän pitää vain liikuttaa kiekkoa nopeammin ja tehdä myös päätöksiä nopeammin, Oilersin tähtihyökkääjä Leon Draisaitl sanoi perjantaina.

Edmontonin kirkkain tähti himmennetty taustalle

Oilersin supertähdet Draisaitl (8+13=21) ja Connor McDavid (2+6=18) muodostavat playoff-pistepörssin kärkikaksikon, mutta heidän yhteinen saaliinsa torstain ottelusta oli vain yksi syöttöpiste, joka merkittiin Draisaitlille. McDavid jäi kiikaritehoille jo toisen kerran kolmen viime ottelun jaksolla.

Canucks on tehnyt erinomaista työtä etenkin McDavidin pimentämisessä. Öljymiesten vikkeläkinttuinen kippari ei olekaan enää pystynyt luomaan tilanteita liukuhihnalta. Hänen pysäyttämisensä on erittäin haastavaa, mutta vancouverilaiset näyttävät nyt löytäneen siihen lääkkeen nimeltä J.T. Millerin ketju.

– Pelaamme nyt hieman aggressiivisemmin, mutta pitää olla aggressiivinen oikeaan aikaan. Nuo tyypit (McDavid ja Draisaitl) voivat yhtäkkiä luoda tilanteen tyhjästä. Pitää osata valita oikea aika, milloin iskeä. Meidän pelaajamme lukevat minusta heidän peliään tosi hyvin, selvitti Myers Vancouver Sunille.

Kunnia vastustajan kärkimiesten kurissa pitämisestä kuuluu myös pitkälti Canucksin päävalmentaja Rick Tocchetille, joka on shakkimestarin lailla pitänyt peluuttamisellaan huolen siitä, että pelilaudan asetelma on strategisesti oikea eivätkä voimasuhteet vaarannu, vaikka vastapuoli hyökkäisi arvokkaimmilla nappuloillaan.

Vai onko kaksipäisellä hirviöllä sittenkin jo piimää pohkeissa?

On myös väläytelty sitä mahdollisuutta, että hurjat peliminuutit alkavat verottaa McDavidin ja Draisaitlin jaksamista, ja sen myötä heidän otteensa eivät ole enää entisenlaisia. Oilersin päävalmentaja Kris Knoblauch kuitenkin tyrmää moiset väitteet.

– Kyllä he pystyvät pelaamaan isoja minuutteja. He eivät harjoittele otteluiden välillä, joten he ehtivät palautua.

Hyökkääjä Zach Hyman viittaa niin ikään kintaalla puheille väsymisestä.

– Tätä varten harjoittelemme kesällä ja pelaamme koko kauden. Kyllä me nämä minuutit kestämme.

Puolustaja Cody Ceci on täysin varma siitä, että McDavid ja Draisaitl johtavat jälleen joukkuetta edestä, kun kiekko putoaa jäähän kauden toistaiseksi tärkeimmässä ottelussa.

– Koko sen ajan, minkä olen ollut tässä joukkueessa, he ovat osoittaneet pystyvänsä nousemaan esiin silloin kun sitä eniten tarvitsemme. En todellakaan ole huolissani heidän huomisesta suoritustasostaan, Ceci kommentoi perjantaina.

Onnistumisia valokeilan ulkopuolelta

Oilersin Mattias Janmark sekä Canucksin Carson Soucy ja Phillip Di Giuseppe avasivat torstaina playoff-maalitilinsä. Oilersin Connor Brown ja Vincent Desharnais pääsivät puolestaan ensi kertaa pisteille. Näiden hieman nimettömämpien herrojen tehot otettiin ilolla vastaan molemmissa leireissä, sillä tähän aikaan vuodesta kaivataan ratkaisijoita myös tulosyksiköiden takaa.

Etenkin Di Giuseppelle onnistumisen soi, sillä hän seurasi sarjan kolmannen ja neljännen ottelun tuoreena isänä sairaalan televisiosta. Hänen vaimonsa vaikea raskaus päättyi vihdoin viime sunnuntaina, kun pariskunta toivotti Sam-pojan tervetulleeksi maailmaan.

– Vaimoni on ollut niin vahva. Hän ja lapsemme taistelivat yhdeksän kuukauden ajan. Nyt poika on vihdoin syntynyt, ja se toi minulle onnea tänään, Di Giuseppe totesi liikuttuneena TNT:n haastattelussa torstain ottelun jälkeen.