finland world juniors 2019 celebrate

Mistä muistetaan vuoden 2019 nuorten MM-kisat? Ehkä Klim Kostinin tunteiden vuoristoradasta, Sveitsin päävalmentaja Christian Wohlwendin hauskasta persoonasta, Kanadan yllätysputoamisesta ja Suomen maailmanmestaruudesta.

Suomelle kisat olivat täydellinen jättipotti. Nuoret Leijonat kaatoivat ensimmäistä kertaa pohjoisamerikkalaisen joukkueen finaalissa ja voittivat ensimmäisen maailmanmestaruutensa Pohjois-Amerikassa. Pienet kaukalot eivät ole enää pelkästään kanadalaisten ja yhdysvaltalaisten leikkikenttä.
Suomalaisesta näkökulmasta ajateltuna kisoihin mahtui uskomaton määrä hienoja tarinoita, kuten Kanada-pelin loppuhetket, Kaapo Kakon voittomaali finaalissa, Aarne Talvitien sisukas taistelu loukkaantumisen jälkeen, Jussi Ahokkaan nousu luuserista kuninkaaksi ja Nuorten Leijonien uskomaton voittamisen halu.
Lisää aiheesta: [Nuorten MM-kisat 5.1. - Kakko ratkaisi mestaruuden Suomelle]
Nuorten Leijonien taival lähtöviivalta mestaruuteen on oikeastaan klassinen esimerkki siitä, miten urheilussa joukkue kulkee pitkän matkan vaikeuksien kautta voittoon.
Alkulohkossa pelin kanssa oli ongelmia, ja puolivälieräottelussa Kanada näytti menevän jatkoon aivan viimeisille minuuteille saakka, mutta Suomen joukkue muovautui voittajaksi viimeistään sen kamppailun loppuhetkillä. Suomen nuorukaiset onnistuivat löytämään keinon voittamiseen, ja sama temppu toistui finaalissa. Moni joukkue olisi notkahtanut, kun Yhdysvallat nousi ottelun viimeisessä erässä tasoihin kahden maalin takaa, mutta Nuoret Leijonat eivät. He vain lisäsivät kaasua.
Mestarijoukkueen runko rakentui huiman turnauksen pelanneen maalivahti Ukko-Pekka Luukkosen isojen raamien varaan. Saman Luukkosen, jonka otteita parjattiin kovalla kädellä viime vuoden turnauksessa. Toki se on selvää, että Luukkonen ei kopannut kiekkoa riittävän hyvin edellisissä kisoissa, mutta hänen mollaamisensa ennen tämän vuoden koitosta oli välillä melko kovakouraista. Nyt jälki oli aivan toisenlaista. Luukkoselle sattui turnauksessa yksi huonompi peli Yhdysvaltoja vastaan, mutta se oli onneksi alkulohkossa. Finaalissa hän oli suurin yksittäinen tekijä Suomen mestaruuteen.

Jussi Ahokas sai ansaitusti kritiikkiä kahden vaikean turnauksen jälkeen, mutta hän osoitti jälleen, että valmentajana matka roistosta sankariksi on todella lyhyt. Tässä tapauksessa vain muutamia sekunteja, kun ajattelee Suomen puolivälierän huimaa draamaa. Ahokas sai lokaa niskaansa joka suunnasta niin pelaajavalintojen jälkeen kuin turnauksen aikana. Maailmanmestaruus on paras mahdollinen tapa hiljentää kriitikot. Ahokas on muuten onnistunut voittamaan nyt sekä alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden että alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuden Pohjois-Amerikan maaperällä. KooKoo saa tulevalle kaudelle päävalmentajakseen melkoisen kultasormen.
Suomen kapteeni Aarne Talvitien taistelu syöpyi varmasti jokaisen suomalaisen kiekkofanin muistiin ikuisiksi ajoiksi. Talvitie nousi joukkueen pelilliseksi johtajaksi, kun muut kärkimiehet tuskailivat tehojensa kanssa. Finaalissa kapteeni loukkasi jalkansa, mutta palasi vielä taistelemaan kaukaloon ja oli isossa roolissa Suomen toisessa osumassa. Sen jälkeen jalka ei enää kantanut, mutta siemen mestaruudelle oli kylvetty.
Ai niin, Suomen voittomaalin iski numerolla 24 pelannut Kaapo Kakko, yksi tulevan kesän NHL:n varaustilaisuuden kärkinimistä. Se sopii tämän joukkueen tarinaan mallikkaasti. Ratkaisijan viitta siirtyi jälleen tulevalle sukupolvelle ja tutulla pelinumerolla. Kasperi Kapanen nimittäin ratkaisi nuorten maailmanmestaruuden kotikisoissa 2016 juuri numerolla 24. Vierumäellä saatetaan joutua järjestämään ennen tulevia kisoja uusi varaustilaisuus, jossa pelaajat huutavat kilpaa tätä taikanumeroa.

FINS

Siinä on jo tarinaa kerrakseen.
Jos katsotaan kokonaiskuvaa, suomalainen jääkiekko elää ja hengittää tällä hetkellä paremmin kuin hyvin. Suomi on voittanut alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa kolme mestaruutta viimeisten kuuden vuoden aikana, ja alle 18-vuotiaiden kinkereissä menestys on ollut viime vuosina sitäkin vakuuttavampaa. Neljän viime vuoden saldo sieltä on hurja kaksi hopeaa ja kaksi kultaa.
Ja mikä parasta, tahti ei näytä hiipuvan. Jos ajatellaan vuoden päästä pelattavia alle 20-vuotiaiden MM-kisoja, Suomi saa sinnekin todella kilpailukykyisen rungon kasaan Anton Lundellin ja Kaapo Kakon kaltaisten pelimiesten johtaessa joukkoa.
Samalla suomalainen pelaajahautomo tuottaa NHL:ään tähtitason pelaajia vuodesta toiseen, ja kesäisin järjestettävässä NHL:n varaustilaisuudessa huudettavien suomalaispelaajien määrä on lähteneet nousuun. Kun vuonna 2012 suomalaisia varattiin NHL:ään vain yhdeksän, kolmena viime kesänä suomalaisvarauksia on kertynyt yhteensä peräti 54.
Nuorten MM-kisat olivat tänä vuonna kokonaisuutena onnistuneet. Pohjois-Amerikassa järjestettävissä kisoissa ei ole yleensä puutetta yleisöstä, eivätkä Vancouver ja Victoria tehneet tänä vuonna poikkeusta. Tunnelma lehtereillä oli vakuuttava ottelusta toiseen, vaikka Kanadan kisat päättyivätkin pettymykseen. Ystävällisyydestään tunnetut kanadalaiset intoutuivat jopa kannattamaan Suomea finaalissa, kun vastassa oli arkkivihollinen Yhdysvallat.
Jos ajatellaan joukkueita finaalikaksikon ulkopuolelta, sieltä löytyy monta positiivista yllätystä. Pronssia voittanut Venäjä oli yksi kisojen piristysruiskeista ja osoitti sen, että itänaapuri pystyy pärjäämään näissä karkeloissa myös ilman tähtiyksilöitä. Välieriin asti yltänyt Sveitsi jäi Suomen jalkoihin, mutta oli todellakin kaivattu raikas tuulahdus nuorten MM-kisoihin.
Jääkiekon tasoerot kansainvälisellä huipulla ovat tasoittuneet, ja se tekee näistä karkeloista entistäkin viihdyttävämpää seurattavaa. Nuorten MM-kisoihin ei lähdetä enää sillä ajatuksella, että "onhan siellä Kanada ja ne muut". Viime vuosien menestyksen perusteella se titteli alkaa hiljalleen kallistua Suomelle.