Aiempina vuosina Julienilla on ehkä ollut taipumusta suosia kokeneempia pelaajia. Tomas Plekanec on esimerkki veteraanipelaajasta, johon Montreal Canadiens luotti pitkään, vaikka hänen vauhtinsa ja ratkaisuvalmiutensa eivät ehkä enää loppuvaiheessa riittäneet niin merkittävään rooliin. Toinen esimerkki on Bryon Froese, joka vielä viime kaudella sai kohtuullista vastuuta, mutta on tällä kaudella pelannut yksinomaan AHL:ssä.
Kotkaniemestä oli kuitenkin tuleva poikkeus. Hänestä kuhistiin liian paljon - hän oli liian hehkutettu lupaus jäädäkseen paitsioon.
Vastoin yleisiä odotuksia Kotkaniemi nappasi pelipaikan Canadiensista ja on edelleen noin 40 tehopisteen vauhdissa. Kolmesta viimeisimmästä kamppailusta ei pisteitä herunut, mutta sitä ennen suomalainen iski kymmeneen otteluun kaksi maalia ja neljä syöttöä.
*** ***Lisää aiheesta: [Pelaajat etsivät tauon aikana kadonnutta pelituntumaa]
Kotkaniemi on sopeutunut hyvin runkosarjan jälkipuoliskon kiihtyvään tahtiin. Hän on kypsempi pelaaja ja kotiutunut NHL-vauhtiin. Hän yrittää pelata ennakkoluulottomasti, sijoittuu koko ajan fiksummin ja on saanut kehuja erityisesti puolustussuunnan pelaamisen parantumisesta.
Maalejakin olisi luultavasti kourallinen enemmän, jos tolpat olisivat kääntyneet millimetrin enemmän Kotkaniemen eduksi. Julien peräänkuulutti alkukaudesta enemmän laukauksia, joten Kotkaniemi on panostanut siihen lisää, mikä varmasti miellyttää valmentajaa.
Koko ajan on yritettävä muistaa, että kyse on 18-vuotiaasta pelaajasta. 82 ottelun rutistus olisi kova missä tahansa ja harva pelaaja kykenee siinä iässä pelaamaan täysipainoisesti NHL:ssä, mutta toistaiseksi Kotkaniemi on onnistunut vastaamaan haasteeseen.
