Huumori ei ole kaikkina Pohjois-Amerikan vuosina irronnut yhtä helposti. Vaikeimpina hetkinä kolmannen polven Leijona-pelaaja on joutunut puremaan alahuulta ja hakemaan virnettä vähän syvemmältä.
Kapaselta on löytynyt aina vauhtia ja taitoa, mutta niiden jalostaminen tehoiksi tai joukkueen eduksi ei ole aina onnistunut. Samaa kaavaa noudattivat myös juniorivuodet ikäkausimaajoukkueissa.
Joka tapauksessa leijonapolku on näytellyt keskeistä roolia kehittymisessä. Omaa intoa on helppo jalostaa, kun vertailukohta eli maailman valiot ovat jatkuvasti vastassa. Maajoukkuekuvioihin mukaan pääsevälle pelaajalle leijonapolku on todellinen korkeakoulu. Jos saa olla mukana U16:sta U20:een, kansainvälisten pelien määrä on neljän vuoden aikana niin massiivinen, että samaa buustia on muualta hankala ammentaa.
Paikka MM-kultaan edenneessä Nuorten Leijonien menestysryhmässä ei ollut ensimmäisellä täydellä Pohjois-Amerikan kaudella selviö, vaikka kiistaton potentiaali oli tiedossa. Päävalmentaja Jukka Jalonen on paljastanut harkinneensa jopa Kapasen jättämistä joukkueesta.
Lisää aiheesta: [NHL:n maalitorvet ovat soineet huikaisevaan tahtiin]
Kyse oli väärinkäsitysten ketjusta, jonka vuoksi Kapanen jäi ilmoittamatta pois nuorisomaajoukkueen kesän päätapahtumasta. Isoja tunnekuohuja nostattanut jupakka paljastettiin vuonna 2016 ilmestyneessä ja Harri Pirisen kirjoittamassa Nuorten jääkiekon maailmanmestarit -kirjassa.
"Vierumäellä Jalosella nousee savu korvista. Hän vaahtoaa jollekulle lähellään olevalle, että jos kerran kesän päätapahtuma ei kiinnosta eikä vaivaudu edes ilmoittamaan poissaolostaan, ei tarvitse tulla MM-kisoihinkaan."
- Tiesin, että Jukka ei tykännyt tapahtuneesta. Itsellenikin tuli tosi paha mieli siitä, miten koko juttu meni, Kapanen kertoi kirjassa.
- Kyse ei missään nimessä ollut siitä, ettei minulla olisi ollut motivaatiota. Olen yhä sitä mieltä, että kahden viikon omatoiminen kuivaharjoittelujakso oli siihen kohtaan oikea ratkaisu, vaikka asioista sopiminen menikin päin helvettiä, Kapanen muisteli.