Oilersin kasvettava hyvästä runkosarjajoukkueesta playoff-menestyjäksi

NHL-kauden 2023-24 harjoitusleirejä odotellessa otamme elokuun alusta lähtien kaikki joukkueet suurennuslasin alle juttusarjassa "32 joukkuetta 32 päivässä". Tällä kertaa vuorossa on Edmonton Oilers.

Edmonton Oilersilla on allaan parikin lupauksia herättävää kautta, minkä myötä Albertassa on pystytty pitkästä aikaa haaveilemaan realistisesti Stanley Cup -mestaruudesta. Jättipotti on vielä jäänyt lopulta kauaksi, mutta suunta on oikea.

Runkosarja 2022-23: 50-23-9, 109 pistettä, Pacific-divisioonan 2.
Pudotuspelit 2023: 2. kierros
Päävalmentaja:Jay Woodcroft, 3. kausi
Saapuneet:Drake Caggiula, Lane Pederson, Connor Brown, Ben Gleason, Brandon Sutter
Lähteneet: Kailer Yamamoto, Tyler Benson, Klim Kostin, Nick Bjudstad

Oilersista on kasvanut viime vuosina kovan tason seura. Takana on jo neljä peräkkäistä playoff-kevättä, mikä on valtava parannus useiden heikkojen kausien jälkeen. Vuosina 2007-19 seura nähtiin kevään tosipeleissä vain kertaalleen.

Neljän viime vuoden aikana Oilers on yltänyt parhaimmillaan Läntisen konferenssin finaaleihin asti. Keväällä 2022 joukkue pudotti jatkosta Los Angeles Kingsin ja Calgary Flamesin raivaten tiensä neljän parhaan joukkoon. Konferenssifinaaleissa Oilers kuitenkin taipui selvästi tulevalle mestarille Colorado Avalanchelle, joka vei ottelusarjan voitoin 4-0.

Viime kaudella edmontonilaiset pelasivat erinomaisen runkosarjan, sillä tilille tuli 50 voittoa ja 109 sarjapistettä, jolla irtosi Läntisen konferenssin kakkossija. Konferenssin voittanut ja lopulta Stanley Cup -mestaruutta juhlinut Vegas Golden Knights saalisti vain kaksi pistettä enemmän.

Se oli seuran paras runkosarjanoteeraus sitten kauden 1986-87, jolloin Oilers paineli päätyyn asti Wayne Gretzkyn ja Jari Kurrin johdolla. Tästä syystä Edmontonin odotukset olivat korkealla viime keväänä, mutta eteen tuli karmea pettymys. Edmonton piti pintansa vielä avauskierroksella ja kaatoi Kingsin 4-2, mutta Vegas oli etevämpi toisella kierroksella ja vei sarjan kuudessa ottelussa.

Nyt kysymys kuuluukin, onko Oilersista muuksi kuin vain hyväksi runkosarjajoukkueeksi? Onko seura viimein valmis jatkamaan loistavaa menoaan myös pudotuspeleissä?

Merkittävimmät muutokset

Oilersin joukkue ei ole kokenut merkittäviä muutoksia kesän aikana, mikä takaa jatkuvuuden. Päävalmentaja Jay Woodcroft aloittaa toisen kokonaisen kautensa penkin takana, ja lähes kaikki pelaajat tietävät hänen pelitapansa. Siksi Oilersilta odotetaan väkevää tekemistä runkosarjan alusta alkaen.

Ryhmään on liittynyt käytännössä vain yksi nimekäs pelaaja, ja hän on hyökkääjä Connor Brown. Hän ei ole kirkkainta eliittiä, mutta 29-vuotias laituri tuonee hyvän panoksen kakkososastolle. Brownin viime kausi meni pipariksi loukkaantumisen takia, ja hän pelasi lopulta vain neljä runkosarjaottelua Washington Capitalsin riveissä. Aiempina vuosina Brown on ollut kuitenkin tasaisen tehokas pelimies Ottawa Senatorsissa ja Toronto Maple Leafsissa. Häneltä voidaan odottaa Edmontonissa paluuta 40 tehopisteen kerhoon tai jopa selvästi parempaankin, jos Brown pelaa Connor McDavidin rinnalla.

Lähtijöiden joukossa oli kolme kelpo hyökkääjää, Kailer Yamamoto, Klim Kostin ja Nick Bjugstad, mutta trion poistuminen ei tee suurta muutosta joukkueeseen. Bjugstad oli kevään hankintoja, ja hän pelasi Oilersissa yhteensä 19 runkosarjaottelua ja 12 pudotuspeliä. Kostin puolestaan vietti Edmontonissa vuoden eikä onnistunut ottamaan tarpeeksi suurta roolia ryhmässä.

Yamamoto, 24, on Oilersin ykköskierroksen varaus kesältä 2017, ja häneen kohdistui pitkän aikaa suuria odotuksia. Taitava laituri väläytteli osaamistaan ja ylsi parhaimmillaan 20 maalin ja 41 tehopisteen runkosarjaan, mutta läpimurto jäi tekemättä. Viime kaudella Yamamoto pelasi 58 ottelua tehoin 10+15=25. Nyt hän valmistautuu uuteen kauteen Seattle Krakenissa.

Avainpelaajat

Edmonton on tänä päivänä joukkue, jossa pelaa useita kovan luokan pelaajia, mutta katseet ovat silti kahdessa tutussa supertähdessä, McDavidissa ja Leon Draisaitlissa.

Kaksikko valloitti viime kaudella NHL:n pistepörssin kärkipaikat, kun McDavid nappasi ykkössijan ja Draisaitl kakkossijan. McDavid rikkoi 150 tehopisteen rajan (64+89=153) ensimmäisenä pelaajana sitten kauden 1995-96 ja Mario Lemieux'n. Myös Draisaitl takoi huimat tehot, kun tilille tuli 52 täysosumaa ja 128 tehopistettä. Kyseessä oli jaetusti toiseksi paras pistelukema NHL:ssä 2000-luvulla.

Edmontonissa on tänä päivänä laaja kärkikalusto, eikä kaikki vastuu lepää supertähtikaksikon harteilla kuten aiemmin. McDavidin ja Draisaitlin takana isoja tekoja odotetaan muun muassa Evander Kanelta, Zach Hymanilta ja Ryan Nugent-Hopkinsilta.

Nugent-Hopkins nousi viime kaudella sensaatiomaisesti sadan tehopisteen kerhoon, kun hän nakutti tehot 37+67=104. Kovaotteinen Hyman laittoi kiekon uuniin 36 kertaa ja keräsi 83 tehopistettä. Kane pelasi vain 41 ottelua ja teki tehot 16+12=28, mutta hänellä on potentiaalia pelata piste per peli -tahtia.

Puolustuksessa suurta roolia näyttelee Darnell Nurse, joka pystyy yhä parantamaan. Viime kaudella hän ylitti toista kertaa NHL-urallaan 40 tehopisteen rajan (12+31=43), mutta 50 tehopisteen rajapyykin saavuttaminen on realistinen tavoite.

Evan Bouchard saattaa ottaa Nursea isomman kiekollisen vastuun, mistä nähtiin viitteitä etenkin viime kevään playoffeissa, kun hän kirjautti 12 ottelussa 4+13=17 tehopistettä. Runkosarjassa Bourchard teki tasan 40 tehopistettä (8+32). Bourchard on yhä ilman sopimusta, mutta 23-vuotiaan tähden jatko Edmontonissa lienee varma asia.

Puolustuspäässä Oilersin tärkein palanen on viime kevään hankinta Mattias Ekholm, joka toi alakertaan paljon kaivattua kovuutta ja kokemusta. Ekholmilla on tietenkin potentiaalia yltää myös koviin tehoihin. Hänen ohellaan oman pään tukipilareihin kuuluu Cody Ceci.

Maalilla suurimman vastuun kantanee viime kauden läpimurtopelaaja Stuart Skinner.

Suomalaiset

Jesse Puljujärvi jätti Edmontonin viime keväänä, ja hänen poistumisensa myötä Oilersissa ei pelaa ainuttakaan suomalaishyökkääjää.

Puolustuksessa sen sijaan viilettää yhä Markus Niemeläinen, joka on saanut pyöriä NHL-miehistön mukana parin viime kauden aikana. Vyölle on tullut yhteensä 43 NHL-ottelua. Niemeläinen ei lähtökohtaisesti kuulu pelaavaan pakkikuusikkoon, mutta muiden loukkaantumiset muuttavat tilanteen nopeasti.

Seuran lupausten joukossa on yksi suomalainen, hyökkääjä Joel Määttä, jolla ei ole vielä NHL-sopimusta. Vahva kahden suunnan sentteri pelaa ensi kaudella yliopistosarja NCAA:ssa Vermontin yliopistossa, jossa hänellä alkaa kolmas kausi.

Joukkueen vahvuudet

Muilta seuroilta ei löydy vastaavanlaista duoa hyökkäyksestä kuin McDavid ja Draisaitl. Se on Edmontonin suurin etu. Tämä kaksikko ratkaisee pelejä kahdestaan, oli vastassa mikä joukkue tahansa. He ovat suurin syy muun muassa siihen, että Oilers teki viime kaudella eniten maaleja runkosarjassa ja pelasi liigan tehokkainta ylivoimaa.

Öljymiehet mättivät yhteensä 325 maalia. Runkosarjan näytöstyyliin vienyt Boston Bruins oli tilastokakkonen 301 osumallaan. Ylivoimaa Oilers pelasi 32,4 prosentin tehokkuudella. Tilastossa toiseksi sijoittuneen Toronto Maple Leafsin onnistumisprosentti oli 26,0.

Tänä päivänä Oilersin vahvuuksiin kuuluu myös kärkikaluston laajuus, sillä hyökkäyksestä löytyy ainakin viisi potentiaalista 80 tehopisteen ylittäjää ja puolustuksesta kolme potentiaalista 40 tehopisteen ylittäjää.

Joukkueen kehityskohdat

Jotta Edmonton voisi kasvaa hyvästä runkosarjajoukkueesta Stanley Cup -mestariksi, täytyisi joukkueen puolustuspelin kehittyä. Viime kaudella kiekko löytyi omasta maalista 256 kertaa, joka oli sarjan 17:nneksi suurin lukema. Päästettyjen maalien ottelukohtainen keskiarvo oli runkosarjassa 3,12 ja pudotuspeleissä 3,50. Esimerkiksi mestarijoukkue Vegasin päästettyjen maalien keskiarvo oli playoffeissa 2,59.

Paremman puolustuspelin ohella Oilers tarvitsee myös parempaa maalivahtipeliä. Skinner oli runkosarjassa hyvä, ja hänessä on vielä paljon lunastamatonta potentiaalia. Kanadalaisvahti ei ollut vielä valmis nousemaan sateentekijäksi tosipeleissä, sillä Skinnerin päästettyjen maalien ottelukohtainen keskiarvo oli keväällä 3,68 ja torjuntaprosentti 88,3.

Oilersin on yksinkertaisesti kehityttävä myös henkisellä tasolla. McDavid ja Draisaitl tekevät hirmuista jälkeä myös playoffeissa, mutta se ei yksinään riitä. Hyökkäyksessä täytyy myös nojata viisikkopeliin eikä vain ylivoimaonnistumisiin.

Tulevaisuuden nimet

Oilersin lupausten laarissa ei ole tällä hetkellä erityisen kovia nimiä, mutta sieltä löytyy nippu potentiaalisia tulevaisuuden syvyyspelaajia. Ja niitä Oilers tarvitsee, sillä McDavid ja Draisaitl johtavat joukkuetta edestä vielä pitkään.

Nuorissa yksi mielenkiintoisimmista nimistä on ruotsalaispakki Philip Broberg, 22, joka on haistellut NHL-tunnelmia jo kahden kauden ajan. Viime kaudella monipuolinen nuorukainen sai tililleen 46 NHL-ottelua, ja nyt hän taistelee tosissaan vakiokokoonpanon paikasta.

Vakiokokoonpanoon mielii myös hyökkääjä Dylan Holloway, 21, joka pelasi viime kaudella 51 NHL-ottelua tehoin 3+6=9. Hänelle ei ole vielä luvassa suurta roolia, mutta kanadalaislupaus voi olla tärkeä palanen alemmissa kentissä.

Xavier Bourgault, 20, on toinen mielenkiintoinen hyökkääjä. Syksyllä 21 vuotta täyttävä pelimies vietti viime kauden AHL:ssä.

Yltää pudotuspeleihin, jos…

Kärkikalusto ei kärsi merkittävistä loukkaantumisista, sillä McDavid ja Draisaitl hinaavat Oilersin tosipeleihin vaikka väkisin. Oletuksena on, että Oilers löytää viime vuoden tasonsa ja taistelee jopa koko runkosarjan voitosta.