Raastavaan takaa-ajojahtiin pudotuspelipaikan metsästyksessä joutunut Florida Panthers on nykyään kolmen suomalaisen sentterin joukkue. Isoja minuutteja urakoivan kapteeni Aleksander Barkovin lisäksi pelaavassa kokoonpanossa punnertavat Henrik Borgström ja Juho Lammikko. Barkovin paikka joukkueen kapteenina on sementoitu, mutta myös nuoremmat virkaveljet pitävät paikoistaan kaksin käsin kiinni saatuaan tilaisuutensa pelata farmiliiga AHL:n sijaan ylhäällä NHL:n kirkkaissa valoissa.
Florida Panthersin Henrik Borgström valmis isoihin minuutteihin
Taitava tulokassentteri on noussut Panthersissa jo kakkosketjun keskelle
© Dave Reginek/Getty Images
Teksti
JP Mikola @nhl_fi / kirjeenvaihtaja, NHL.com/fi
Suomalaiskolmikko kellotti Panthersin keskikaistalla yhteensä 50 minuutin peliajan, kun Florida kärsi perjantaina kirvelevän 4-3 tappion Calgary Flamesille väkevästä ottelun startistaan huolimatta.
Laajasta taitoarsenaalistaan kehuja saanut Borgström johti kakkosketjua ja sai Mike Hoffmanin ja Denis Malginin välissä vastuuta 16.36 minuuttia. Se oli toki vähemmän kuin Barkovin 21.57, mutta toisaalta selvästi enemmän kuin Frank Vatranon ja Troy Brouwerin kanssa pelanneen kolmossentteri Lammikon 11.44.
Hierarkia siis näyttää juuri nyt selvältä, vaikka Borgström on nähty Panthersin kokoonpanossa toistaiseksi vasta 13 kertaa. Syksyn harjoitusleirin jälkeen nuori helsinkiläinen ei vielä mahtunut Panthersin kokoonpanoon.
Marraskuun Global Series -ottelut saivat Suomen lisäksi valtavasti julkisuutta myös Pohjois-Amerikassa. Helsingissä pelatut kamppailut olisivat olleet kirjaimellisesti kotiotteluja juuri Borgströmille, joka on vetänyt juniorivuosinaan kymmeniä ja taas kymmeniä alkulämmittelyjä, jääharjoituksia ja loppuverryttelyjä juuri Hartwall Arenan maisemissa.
Itse asiassa Borgström on edelleen melko tuntematon kasvo suurelle suomalaiselle kiekkoyleisölle, koska hänen pelaajapolkunsa ei ole ollut kaikkein kuljetuin. Borgström siirtyi Pohjois-Amerikkaan erilaista - mutta ei enää nykyaikana epätyypillistä - reittiä ja juhli kauden 2016-17 päätteeksi Yhdysvaltain yliopistosarjan mestaruutta.
Borgström nousi Denverin yliopiston joukkueessa nopeasti NCAA:n tähtikaartiin. Hän nappasi National Collegiate Hockey Conferencen parhaan pelaajan palkinnon, ja kattojärjestö NCAA nimesi suomalaisen myös listalle, josta valittiin arvostettu Hobey Baker Awardin voittaja. Joukkueen menestyksen lisäksi helsinkiläinen sai osakseen myös valinnat NCHC-divisioonan vuoden tulokkaaksi ja toiseen tähdistökentälliseen sekä valinnan Läntisen konferenssin tähdistökentälliseen.
Toisinkin olisi voinut käydä.
Taitavan mutta myöhään murrosikään tulleen hyökkääjän ura oli tyssätä jo juniorivuosina, kun Jokerien B-nuorten valmentaja totesi hänet liian pieneksi omaan joukkueeseensa. Sen jälkeen tie vei HIFK:n B-nuoriin syksyllä 2013.
Lisää aiheesta: [Näkökulmavääntö: Onko Suomi jääkiekon suurvalta?]
- Jotkut kasvavat ensimmäisessä vaunussa, toiset tulevat hieman perässä. Sanotaan, että meidän esikoinen tuli siellä junan viimeisessä tai toiseksi viimeisessä vaunussa tämän suhteen. Hän alkoi kasvaa kunnolla vasta 16-vuotiaana, isä Kim Borgström kertoi taannoin MTV3:n haastattelussa.
Seuranvaihtoon toi lisäväriä se, että isä Kim on Jokerien miehiä. Hänet tunnetaan Helsingin Jokerit ry:n puheenjohtajana.
HIFK:ssa homma toimi. Juniorijoukkueen pelikaveri ja nykyinen SM-liigapelaaja Elias Ulander kuvaili Borgströmiä Kiekkoareenan haastattelussa todelliseksi energiapakkaukseksi, joka löysi aina värikkäitä juttuja joukkueen somekanaviin ja tuli kaikkien kanssa hyvin toimeen. Mutta mikä tärkeintä, myös laaja taitovalikoima ja pelin ymmärtämisen taito herättivät huomiota.
- Hänellä on ihan älyttömän hyvä peliäly. Ne harhautukset tulevat ihan lennosta, selkäytimestä. Pienenä on tullut käsiteltyä kiekkoa niin paljon, Ulander ylisti.
Niin kuin opintojen ja kiekkouran yhdistäminenkin kertoo, Borgström on tehnyt uransa varrella fiksuja valintoja. Hitaasti kiiruhtamisen ja nousujohteisen harjoituskuorman taktiikalla on lohjennut koko ajan koventuneita tuloksia, kun hän on saanut alle ehjiä kesäharjoittelukausia.
Borgström treenasi teini-ikänsä viimeisen kesän Suomessa varsin nimekkäässä ryhmässä. Kun harjoituskaverit olivat vähän Borgströmiä vanhempia, nuorukainen pääsi näkemään myös suunnan, johon omaakin tekemistä on ollut syytä viedä. Myös kilpailutilanne ruokki sopivalla lailla motivoituneen pelaajan tekemistä. Ryhmään kuuluivat Vancouver Canucksin Olli Juolevi, Edmonton Oilersin Jesse Puljujärvi, Dallas Starsin Esa Lindell, Carolina Hurricanesin Teuvo Teräväinen sekä nykyään Sveitsissä puolustava Petteri Lindbohm.
Viimeisen juniorikauden ainoa huonompi hetki osui vuoden 2017 alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin, jotka pitivät sisällään erikoisen kesken turnauksen tehdyn valmentajavaihdoksen ja päättyivät Suomen osalta karsintasarjaan. Borgström ei kerännyt niissä kisoissa pistettäkään.
Vaikka maajoukkuehomma meni penkin alle, Borgström nousi myöhemmin viime kaudella jo Panthersin NHL-miehistöön ja pääsi pelaamaan neljä ottelua. Samalla ne sinetöivät yliopistouran.
Osa NHL:ään mielivistä yliopistopelaajista jättää akateemisen uran kesken ennen valmistumista ja hyppää ammattilaispuolelle ensimmäisen houkutuksen tullen. Borgströmillä polte taalajäille ei kasvanut vielä ensimmäisellä Denverin-kaudella liian suureksi, mutta toinen college-vuosi eli viime kausi piti jo sisällään neljä NHL-ottelua. Tällä kaudella NHL-kamppailuja on tilillä toistaiseksi yllä mainitut 13, joissa on syntynyt 4+1=5 tehopistettä.
Tämän kauden alun väkevät otteet AHL:n Springfield Thunderbirdsissä avasivat oven Panthersin pukukoppiin. Floridan sentteriosaston kolmas ja tuorein lenkki nakutti Springfieldissä 24 otteluun 5+17=22 tehopistettä ja hoiti myös oman pään velvoitteet mukisematta (+4).
Lisää aiheesta: [Teräväinen ei epäröi käyttää suomalaista valttikorttia]
Kanadan-turneella Panthersin johtava suomalaissentteri - ja kantava kahden suunnan voima ylipäätään - on toki edelleen ollut kapteeni Barkov. Flames-ottelussa hän pohjusti Jevgeni Dadonovin loppuhetkillä iskemän 4-3 kavennuksen. Siinä vaiheessa pelikellossa oli jäljellä oli enää 20 sekuntia, eikä Flamesilla ollut varsinaisen peliajan viime hönkäyksillä todellista pelkoa voittonsa hukkaamisesta.
Barkovilla on nyt 13 viime kamppailusta tilillään 16 pistettä. Se tietysti on laiha lohtu, koska joukkueen pistesaldo ei kartu tahdilla, jolla playoff-junan viimeisiin vaunuihin noustaisiin. Vaikka päävalmentaja Bob Boughner on käyttänyt viime aikoina Panthersin kokeneen kaartin herättelemiseksi koviakin keinoja penkittämällä esimerkiksi puolustaja Keith Yandlen, Hoffmanin, Jonathan Huberdeaun ja jopa tähtivahti Roberto Luongon, suomalaisten asenteessa ei ole ollut tarvetta kurinpalautukselle.
Viiden pelin tappioputki on toki ajanut Panthersin enemmän kuin ahtaalle, mutta painetilanteessa pelaaminen on tunnetusti kehittävää. Borgströmin kaltaiselle kannuksiaan hakevalle nuorelle nousevalle kyvykkyydelle asetelma on erinomaisen palkitseva. Tekeminen ratkaisee, ja jokainen isossa roolissa kakkosketjussa pelattu ottelu koulii valmiuksia tulevaisuutta varten.
Ja se tulevaisuus on näyttänyt Floridassa jo vuosia samalta kuin nyt: paremmalta kuin menneisyys, lupaavammalta kuin nykyisin.
Ja siinä nykyistä lupaavammassa tulevaisuudessa Borgströmillä on nyt nähdyn perusteella iso rooli.