Näkökulmavääntö: Sadan tehopisteen paluu

Perjantaisin NHL.com/fi:n asiantuntijat keskustelevat taalakaukaloiden ajankohtaisimmista aiheista. Tällä kertaa puhutaan pistemäärien kasvusta ja sadan tehopisteen haamurajasta.

NHL-pelaajien tehopistemäärät ovat olleet viime vuosina nousussa, ja sama trendi on jatkunut tälläkin kaudella. Edmonton Oilersin Connor McDavid voitti pistepörssin kahdella edellisellä kaudella kerättyään 100 ja 108 tehopistettä. Nyt pörssin kärjessä porskuttaa Tampa Bay Lightningin Nikita Kutsherov, jolla on koossa jo 115 tehopistettä - ja Tampalla on vielä 11 ottelua runkosarjaa jäljellä!
Tasan sata pistettä tällä kaudella kerännyt McDavid on pistepörssissä toisena ja Chicago Blackhawksin Patrick Kane kolmantena, vain yhden pinnan päässä sadan pisteen haamurajasta. Yli 90 tehopisteen ovat päässeet myös Pittsburgh Penguinsin Sidney Crosby (92) ja Calgary Flamesin Johnny Gaudreau (90), joten heilläkin on vielä hyvät saumat puhkaista sadan pisteen raja ennen kuin runkosarja päättyy.
Lisää aiheesta: [Barkov, Rantanen, Aho ja Laine matkalla historialliseen ennätykseen]
Colorado Avalanchen Mikko Rantanen on kerännyt tähän mennessä 30+56=86 tehopistettä, ja hänen ottelukohtainen pistekeskiarvonsa on 1,23. Hänellä on vielä 12 runkosarjaottelua jäljellä, joten todella harvinainen 100 pisteen suomalaiskausikaan ei ole mikään mahdottomuus.
Sadan tehopisteen miehiä nähtäneen siis tämän kauden päätteeksi useampia kuin vuosikausiin. Mutta mistä pistemäärien kasvu oikein johtuu? Annetaanpa NHL.com/fi:n asiantuntijoiden kertoa mielipiteensä.
Panu Markkanen:
Niin, siitä ei ole kuin neljä vuotta, kun NHL:n pistepörssi voitettiin niinkin pienellä pistelukemalla kuin 87 pisteellä. Tuolloin kaudella 2014-15 Jamie Benn nappasi Art Ross Trophyn pistein 35+52. Tällä kaudella tuolla lukemalla ei sijoituttaisi todennäköisesti edes kymmenen parhaan joukkoon.
Viime kausikin oli ensimmäinen tällä vuosikymmenellä, kun useampi kuin yksi pelaaja ylsi vähintään sataan pisteeseen.

Nikita Kutsherov ja Connor McDavid tuskin jäävät ainoiksi tällä kaudella 100 pistettä tehneiksi pelaajiksi, sillä sen verran lähellä kolminumeroisia tehoja on muutama muukin pistepörssin kärkipään mies.
Yksi syy tähän satasen aiempaa tiuhempaan paukkumiseen on varmasti maalivahtien varusteiden pienentäminen, mutta osansa on varmasti myös pelin nopeutumisella ja kaikella sillä, mitä se on tuonut mukanaan vaatimuksineen kaikkineen. Liigan suurimmat tähdet ovat tällä hetkellä todella nuoria pelaajia, ja heidän pelinopeutensa on suoraan sanottuna hengästyttävää. Kun tämän yhdistää huimaavaan taitoon Connor McDavidin tyyliin, on jälki tällaista.
Huomattavaa on myös se, että kun nuoret pelaajat tulevat NHL:ään, he ovat myös entistä valmiimpia maailman parhaan jääkiekkoliigan vaatimuksiin.
Samaan aikaan Patrick Kanen ja Sidney Crosbyn kaltaiset kokeneet huiput ovat pystyneet pitämään oman tasonsa ja ikääntymään kuin laatuviinit ikään.
Tämän vuosituhannen kovin yhden kauden pistemäärä nähtiin kaudella 2005-06, kun Joe Thornton takoi tehot 29+96=125. Mitä mieltä olet, JP, koska tuo lukema rikotaan? Ehtiikö Kutsherov siihen jo tällä kaudella?
JP Mikola:
Hyvä kysymys, Panu. Niin hyvä, että piti kännykän laskimen sijaan oikein kaivaa perinteinen taskulaskin pöytälaatikosta ja kalkuloida, mihin Kutsherovilla on realistisia mahdollisuuksia vielä tällä kaudella. Tämän kauden saldo 71 pelistä on 115 pistettä eli 1,62 ottelua kohden. Jos venäläisvirtuoosi pelaisi Tampan loput runkosarjapelit samalla tahdilla, hän päätyy peräti 132 pisteeseen.
No, saman tuloksen olisi toki saanut vaikka ruutupaperilla ja lyijykynällä. Ja ilman mitään teknisiä apuvälineitä voi sanoa, ettei loppukaudesta voi tehdä ennustetta pelkästään jakolaskulla ja "tasaisen vauhdin taulukolla".
Tunteella ja intuitiolla voi todeta tylsästi, että 11 pistettä 11 ottelusta ei ole Kutsherovin tasoiselle tekijämiehelle rasti eikä mikään. Eli voimme tässä päättää ja samalla myös likipitäen uutisoida, että Thorntonin rekordi painuu historiaan.

Niin sanottu "vanha Kutsherov" olisi jahdannut tuota 2000-luvun muhkeinta pistemäärää kiilto silmissä, mutta koska Art Ross Trophy on jo nyt miltei ojennettu hänelle, voitonnälkä saattaa suuntautua myös Stanley Cupin jahtaamiseen.
Se vasta olisikin muhkein mahdollinen kokonaispotti: pörssikuninkuus ja kannu samalla kaudella.
Jussi Lehmola:
Tällä kaudella mennään keskiarvossa yli kuuden maalin per ottelu ensimmäisen kerran 13 vuoteen. Jos jätetään tuo Panun mainitsema Thornton-kausi 2005-06 väliin, niin joudutaan menemään viime vuosituhannen puolelle ennen kuin löydetään yli kuuden maalin sesonki.
Tuo kausi 2005-06 oli tilastojen valossa poikkeava. Silloin oli tultu juuri menetetyltä kaudelta ja uudet säännöt sekä sääntötulkinnat aiheuttivat hurjan pomppauksen maalien määrään ja vaikuttivat luonnollisesti pistepörssiin.
Mutta aletaan ahneeksi: milloin näemme kaksi sadan pisteen miestä samassa joukkueessa? Viimeksi sen tekivät Washington Capitalsin Aleksandr Ovetshkin ja Nicklas Bäckström kaudella 2009-10.
Lisää aiheesta: [Connor McDavid ja Aleksandr Ovetshkin ovat omassa luokassaan]
Viimeksi pistepörssin kaksi parasta olivat samasta seurasta tynkäkaudella 2012-13, jolloin tempun tekivät Tampa Bay Lightningin Martin St. Louis ja Steven Stamkos. Mutta jos pitäydytään niissä yli 100 pisteen kausissa, niin pitää mennä aina sesonkiin 1995-96. Tuolloin Pittsburgh Penguinsin Mario Lemeiux keräsi 161 ja Jaromir Jagr 141 pistettä. Vaikka maalimäärät ovat nousussa, niin nuo lukemat kuulostavat nykyään eri galaksista tulevilta.
Mutta ne 100 pisteen parivaljakot? Tällä kaudella siihen voivat yltää Edmonton Oilersin Connor McDavid ja Leon Draisaitl. McDavid puhkasi jo satasen rajapyykin.
Tampa Bayn Nikita Kutsherov voisi vielä saada seuraa, mutta se vaatisi todella vahvan loppuvedon Brayden Pointilta. Colorado Avalanchen Nathan MacKinnonilla ja Mikko Rantasella sataset ovat saavutettavissa.
Suomalaiset "tuplatoiveet" ovat lähivuosina aika utopiaa. Carolina Hurricanesin Sebastian Aho pystyy varmaan sataseen, mutta Teuvo Teräväisen tason pitäisi jatkaa nousuaan aika jyrkässä kulmassa. Tai ehkä Colorado saa sillä Ottawa Senatorsin ensi kesän ykköskierroksen varausvuorolla Kaapo Kakon. Rantanen ja Kakko, sata plus sata? Liian turkulaista Tonille?

Toni Rajamäki:
Ei yhtään liian turkulaista, Jussi. Näen, että juuri Kakon laskeutuminen Denveriin on avain tuplatoiveen toteutumiseen. Rantanen tulee olemaan vuosien ajan huipputehokas pelaaja, joka lähentelee 100 tehopisteen rajaa. Kakko on puolestaan kovin suomalaislupaus sitten Aleksander Barkovin, ja hänen nousemisensa NHL:n supertähtikategoriaan on todennäköistä. Kakko on osoittanut, että hän on poikkeuksellinen hyökkäyspään pelaaja, joka tekee nuoresta iästään huolimatta tulosta pelistä toiseen. Se onkin elinehto, jos pelaaja haluaa rikkoa satasen rajan.
Vielä pari vuotta sitten tuntui oudolta puhui samassa lauseessa suomalaisista ja 100 tehopisteen rajan rikkomisesta, mutta tänä päivänä se on lähempänä realismia kuin utopiaa. Kuten jo mainittu, Rantanen ja Aho pystyvät sen tekemään tulevaisuudessa, kun kaikki osuu kohdalleen. Barkov on myös sen kaltainen pelaaja, että satanen voi mennä rikki, jos hän saa ympärilleen lisää tulitukea. Enkä unohtaisi Patrik Lainettakaan, sillä jos hän saavuttaa maksimipotentiaalinsa, on kyseessä täysin poikkeuksellinen yksilö.
Mutta jos palataan vielä niihin syihin, miksi NHL:ssä rikotaan 100 tehopisteen raja entistä useammin. Panu mainitsi maalivahtien varusteiden pienentämisen sekä pelin nopeutumisen, ja ne ovatkin olleet avainrooleissa. Näkisin, että isoimpana tekijänä ovat olleet kuitenkin sääntömuutokset, jotka ovat suosineet taitopelaajia. Röyhkeät koukkaamiset, kampitukset, repimiset, roikkumiset ja huitomiset on kitketty pois, mikä on jättänyt vanhan koulukunnan hitaat puukädet ovat muinaishistoriaan. Tilalle on tullut nopeita, vikkeliä ja taitavia pelaajia. Näillä on ollut vaikutus muun muassa ylivoima-aikojen ja ylivoimahyökkäysten kasvamiseen, joten on luonnollista, että maalimäärät ovat nousseet.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Oma roolinsa on myös pelityylien muutoksilla. Nykyään joukkueet pelaavat aktiivisesti korkealta sen sijaan, että seisottaisiin trapissa keskialueella. Se on todistetusti maalirikkaampaa kiekkoa.
Viimeiseksi pointiksi nostan juniorivalmennuksen: jokaisessa maassa on menty eteenpäin juniorivalmennuksessa, joka tuottaa nyt laadukkaita pelaajia aiempaa enemmän. Tällöin myös supertähtien määrä kasvaa automaattisesti.
Kuten tämäkin avautuminen osoittaa, on sadan tehopisteen ylittäjien kasvu monen asian summa. Parastahan tässä on, että kehitys kehittyy, joten tulevaisuudessa sadan tehopisteen miehiä on entistä enemmän.