Itse sain syöttöpisteen. Totta kai on aina kiva, kun saa onnistumisia, mutta tietysti voitto oli tärkein asia. Sen jälkeen joukkueella oli tosi hyvä fiilis lentää koko yö Suomeen. Pitkillä lennoilla on omat haasteensa. En ehkä ole mikään paras lentokonenukkuja, joten unet jäi vähän vähiin viime yönä. Mutta se oli sen arvoista, kun nyt ollaan täällä Suomessa ja Stadissa. Makeeta päästä kotiin.
Runkosarjan aikana meidän lennot on aika hyvin saatu mukavan mittaisiksi, eikä ole mitään kovin pitkiä lentoja pelikaupunkien välillä. Suurin osa on pari, kolme tuntia, ja se on juuri hyvän mittainen lento. Viime kauden Stanley Cup -finaaleissa Edmontoniin oli viiden, kuuden tunnin lento, ja se alkoi jo olla vähän pitkä.
Yleensä koitan ottaa pienet nokoset lennolla, mutta muuten katson jotain leffaa tai sarjaa, käyn vähän kävelemässä ja katson, kun muut pelaa korttia. On kiva vaan hengailla muitten kanssa ja jutella. Meillä on aika tiivis ryhmä, ja suurin osa ei jaksa pelkästään istua paikallaan vaan haluaa tehdä jotain. Senkin takia me jutellaan paljon lennoilla.
Meillä on melko tiukka aikataulu ennen perjantain ja lauantain otteluita, mutta haluan viedä joukkueen saunomaan, antaa heidän maistaa suomalaisia ruokia ja näyttää kaupunkia. Aika perusjuttuja, mutta meillä on omat ruuat ja saunakulttuuri on hieno. Kaverit tykkää varmasti.
Olin katsomassa (helmikuu 2018), kun Florida Panthers ja Winnipeg Jets pelasivat Suomessa. Silloin en osannut unelmoidakaan, että jonain päivänä voisin tuoda oman NHL-joukkueeni tänne pelaamaan. Silloin katsoin niin isosti ylöspäin kaikkia NHL-pelaajia ja varsinkin tähtiä, kuten Sashaa ja Panthersissa jo silloin pelannutta Aaron Ekbladia. Pääsy NHL:ään pelaamaan oli kyllä silloin iso haave.
Eilen juteltiin Eetun (Luostarinen) kanssa, että on se aika outoa, kun tavallisen runkosarjapelin jälkeen lennetään seitsemän ja puoli tuntia, ja ollaan Suomessa. Ei sitä ihan vielä tajua.
Vaikea sanoa etukäteen, miltä kahden runkosarjaottelun pelaaminen tuntuu Suomessa. Sen näkee sitten. Minulle on iso asia, että pääsee näyttämään omaa pelaamistaan täällä. Ei se ainakaan vielä tunnu mitenkään vaikealta tai erilaiselta, mutta sitten sen näkee.
Otteluissa voi olla vähän tavallisesta poikkeava jännitys, kun katsomossa on paljon perhettä, kavereita ja tuttuja. Mutta kun peli alkaa, niin sitten vaan pelataan. En usko, että kukaan miettii mitään ylimääräistä.
Oma perhe eli isä, äiti, pikkuveli ja isoisä tulevat peleihin. 78-vuotias isoisä on hieno lisä tähän kaikkeen. Hän ei ole vielä nähnyt minun pelaavan NHL:ssä, mutta nyt näkee minun pelit täällä. Mahtavaa päästä tapaamaan varsinkin häntä ja pelaamaan hänen edessään.
