Oilers oli länsirannikon kiertueella ja jäi pelin jälkeen Los Angelesiin yöksi, mikä myöhemmin osoittautui virheliikkeeksi. Seuraavana päivänä joukkueen bussi juuttui liikenneruuhkaan matkalla Anaheimiin, ja Oilers hädin tuskin ehti ajoissa otteluun. Pelaajat jumppasivat bussissa ja olivat hallilla vain tuntia ennen ottelua.
Mutta tulokas Markkasta ei huimannut. Hän torjui nollapelin 28. marraskuuta 2001 Ducksia vastaan ja koki ottelun jälkeen kuuluvansa oikeasti joukkoon, koska oli pelannut eikä vain katsonut vierestä, kun toiset pelaavat.
- Se oli hyvä tapa aloittaa. Uutena pelaajana on paljon todistettavaa, niin itselle kuin pelikavereille ja valmentajille. Luottamus oli sinä iltana ansaittu, eikä tarvinnut lähteä farmiin. Sain pelata koko urani ylhäällä, ja se tietysti on jonkinlainen saavutus.
Markkanen pelasi NHL:ssä yhteensä 128 ottelua vuosina 2001-2007, pääasiassa Oilersissa lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa New York Rangersissa kaudella 2003-04. Noiden vuosien paras ja huonoin muisto ovat yksi ja sama asia, Stanley Cup -finaali Carolina Hurricanesia vastaan kesäkuussa 2006.
Lisää aiheesta: [NHL-otteluita Suomessa, Ruotsissa ja Kiinassa]
Oilersin maalivahti Dwayne Roloson loukkaantui finaalin ensimmäisessä ottelussa, ja Ty Conklin tuli hänen tilalleen. Mutta toisesta ottelusta lähtien Markkanen kantoi joukkuetta harteillaan kuuden ottelun verran - melkein mestaruuteen asti. Karvas finaalitappio pyöri mielessä koko kesän.
- Kyllä se oli kova paikka. Ei siinä kohdassa osannut arvostaa sitä, että pääsi finaaliin. Se tuntui vain tosi pahalta tappiolta.
Sittemmin hän on tajunnut, kuinka ainutkertainen mahdollisuus Stanley Cup -finaali oli. Hän näki, kuinka monen asian pitää mennä oikein ja kuinka monessa pienessä asiassa täytyy olla vähän tuuriakin mukana, että edes pääsee finaaliin, saati sitten että voittaa.
- Olen oppinut nauttimaan matkasta, ei pelkästään voitosta. Saan tehdä jotain sellaista, mistä tykkään, ja nautin arjesta, hän sanoo tyytyväisenä.