Benning perustelikin hankintojaan kokemuksella ja taustatuella, jolla nuoremmat saisivat kasvutilaa sekä opastusta. Välittömiä vaikutuksia voittotilastoihin tällä hyökkääjätriolla tuskin on, ja Sedinien sekä Thomas Vanekin korvaaminen jäänee utopistiseksi ajatukseksi.
Uusien pelaajien ohessa Canucks kiinnitteli vapautuvia pelaajiaan ja teki uuden sopimuksen muiden muassa Jake Virtasen, Markus Granlundin ja Sven Bärtschin kanssa. Useimmat jatkosopimuksista olivat vain yksivuotisia ja pisinkin kolmevuotinen, joten joukkue on selvästi käymistilassa ja keskellä rakennusvaihetta, jonka lopputulos ei varmastikaan ole tarkalleen edes Benningin tiedossa.
Canucks ei ollut halutuimpia työnantajia vapaiden pelaajien joukossa, joten mitenkään tolkuttomasti Benningillä ei ollut myöskään valinnanvaraa. Se selittänee ratkaisuja, joissa ei lähdetty satsaamaan suuria setelipinoja isoon liutaan lyhytaikaisia paikkaajia. Canucks on tyytyväinen nuorten pelaajien kirjoonsa ja uskoo seuraavan parin kauden muokkaavan heistä yhä ratkaisuvoimaisempia palasia.
[Katso kesän joukkueanalyysit]
Juhannuksen varaustilaisuudessa Vancouver sai lähes täyden suoran varauksia, sillä se pääsi poimimaan yhden pelaajan neljättä lukuun ottamatta jokaiselta kierrokselta. Ensimmäinen varausvuoro oli jo numerolla seitsemän, ja sillä Canucks poimi puolustaja Quinn Hughesin. Canucksilta vaadittiin kesään tultaessa nimenomaan puolustajavahvistuksia ja siihen reagoitiinkin nyt vapaiden pelaajien sijasta junnumarkkinoilla.
Varaustilaisuuden tähtipuolustajiin kuulunut Hughes, 18, loistaa parhaiten hyökkäyspelaamisellaan. Hän debytoi viime kaudella Michiganin yliopiston riveissä. Hughes oli jo Canucksin viides top 10 -varaus kuuden viime vuoden ajalta, joten ei lainkaan ihme, että huippulupauksia on kohta jo enemmän kuin sarjapisteitä.