Lainetta ei haittaa, vaikka kevät kuluu pitkälti vierasreissuilla

Columbus Blue Jacketsin tähtihyökkääjä Patrik Laine kertoo kuulumisiaan kaukalosta ja sen ulkopuolelta kerran kuukaudessa yksinoikeudella NHL.com/fi:lle. Tällä kertaa hän pohtii muun muassa edessä olevia vierasotteluita sekä joukkueen loukkaantumissumaa.

Vuosi vaihtui, mutta en tehnyt yhtään uudenvuodenlupausta. En ole koskaan tehnyt, se ei ole ollut oikein oma juttu koskaan. Arki on kuitenkin samanlaista, oli sitten vuosi 2022 tai 2023, siinä ei mikään muutu. Mutta totta kai toivon kaikille oikein hyvää uutta vuotta.
Carolinan suomalaiset oli vieraana lauantaina, ja heidät tavataan uudestaan jo torstaina kotona kahden vieraspelin jälkeen. Suomalaisia vastaan on aina hauska pelata, ja heitä tapaa aika tiuhaan tahtiin, kun niin monessa porukassa on suomalaispelaajia.
Ennen seuraavaa Carolina-ottelua on kaksi vieraspeliä, sunnuntaina Washingtonissa ja tiistaina Tampassa. Minulla ei ole mitään yhtä suosikkikaupunkia pelireissuilla tai paikkaa, joka olisi ylitse muiden, mutta nyt tuntuu mukavalta lähteä lämpimään Tampaan pariksi päiväksi. Tässä on kotona ollut vähän viileää viime aikoina, joten hyvä päästä jonnekin, missä on vähän paremmat kelit. Pari päivää lämpimässä on kivaa, ja sitten taas tuntuu hyvältä tulla kotiin ja vetää lisää vaatetta päälle.

Meillä oli syksyllä aika paljon kotipelejä, ja nyt sitten ollaankin tien päällä. Tammikuussa on seitsemän ottelua kotona ja yhdeksän vieraissa. Helmikuun ottelut on tasan viisi-viisi, mutta maaliskuussa onkin vain kolme peliä kotona ja kymmenen vieraissa. Tietysti olisi kivempaa pelata kotiyleisön edessä, mutta vieraspelejä nyt vaan on tietty määrä, ja meillä niitä sattuu olemaan loppukaudesta vähän enemmän. Eikä se haittaa. Matkustaminen on ihan mukavaa hommaa, ja samalla lailla koetetaan treenata ja pelata, vaikka reissussa ollaankin.
Pelaamista kun miettii, niin jostain syystä toinen erä on ollut meille vaikea jo jonkin aikaa. Sitä tässä on pitkään pohdittu, että mistä se johtuu ja miten sen saisi korjattua kuntoon. Syyn kun tietäisi, niin ongelma olisi jo korjattu, mutta kyllä me jostain koitetaan keksiä keinot, joilla saataisiin suorittamiseen tasaisuutta.

Omassa pelissä välillä vielä vähän hapottaa sairastetun koronan jälkeen, mutta olen ihan tarpeeksi hyvässä kunnossa pelatakseni. Tältä keväältä odotan sitä, että vastoinkäymiset (kaksi loukkaantumista ja koronatartunta) olisi jo tässä, että pysyisi terveenä ja pääsisi pelaamaan.
Osa meidän pelistä on ajoittain kärsinyt siitä, kun paljon hyviä äijiä on ollut sivussa, muiden muassa kapteeni Boone Jenner, Zach Werenski ja viime kauden paras pistemies Jakub Voracek. Kyllä se näkyy pidemmän päälle tekemisessä, vaikka kaikki yrittää paikata, ja uudet sisään tulleet jätkät (lauantaihin mennessä kaikkiaan 13 kauden mittaan) on tehneet parhaansa. Se ei vaan ole riittänyt. Tuntuuhan se, kun koko ajan äijät vaihtuu ympärillä.
Tulokkaat Kent Johnson (ratkaiseva maali voittolaukauskilpailussa lauantaina) ja Kirill Martshenko (ensimmäinen hattutemppu NHL:ssä lauantaina) on ihan huippuja pelimiehiä. Kummallakin kahdeksan maalia ja hyvät sijat tulokkaiden maalipörssissä.

Johnson (8+10=18) varattiin viidentenä vuonna 2021, joten kyllähän siinä on lahjakas kaveri. Hän on pelannut paljon paremmin tällä kuin viime kaudella (0+3, 9 ottelua). Onhan tässä liigassa tietysti oppimista nuorelle kaverille, mutta hän parantaa koko ajan. Hieno seurata huippulahjakkaan kaverin menoa.
Jack Roslovicin kanssa me on tehty yhdessä ihan hyviä juttuja, mutta välillä pitäisi saada tulostakin aikaan. Näissä peleissä kuitenkin ratkaisee se, kuka tekee tulosta. Vähän on ollut nihkeää koko joukkueella, mutta meidän pitää keksiä keinot, jotka tepsii siihen.