Yhteenveto tulokaspelaajien otteista runkosarjassa

Pidämme sinut ajan tasalla tulokaspelaajien suorituksista kaudella 2021-22. Tällä viikolla niputamme runkosarjan yhteen keltanokkien osalta.

Moni NHL:n tämän kauden parhaista tulokaspelaajista on jo kesälomalla. Onnekkaimmat, kuten esimerkiksi Florida Panthersin Anton Lundell, jatkavat pudotuspeleihin ja unelmoivat Stanley Cup -pokaalista heti ensimmäisen sesonkinsa päätteeksi.
Keltanokille jaetaan myöhemmin kunniaa runkosarjan esitysten pohjalta. Paras tulokas pokkaa Calder Memorial Trophyn ja kuusi pelaajaa valitaan tulokkaiden tähdistökentälliseen.
Calder-kisan suosikki on Detroit Red Wingsin puolustaja Moritz Seider. Hän keräsi 82 ottelussa 7+43=50 pistettä ja oli selvästi tehokkain tulokaspakki. Kaikkien tulokkaiden syöttöpörssissä saksalainen oli ykkönen ja pistetilastossa neljäs. Seider sai kaikista keltanokista eniten jääaikaa (23.03 ottelua kohden).

• Olimme mukana (playoff-kuvioissa) yli puolet kaudesta, ja Seider pelasi meillä kaikissa tilanteissa. Hän oli yksi ensimmäisistä kaukaloon laitetuista pelaajista niin ylivoimalla kuin alivoimalla. Hän pelasi vastustajan parhaita pelaajia vastaan. Se on paljon pyydetty nuorelta kaverilta, ja hän on tehnyt hyvää työtä, Red Wingsin jättävä päävalmentaja Jeff Blashill kehui viime kuussa 21 vuotta täyttänyttä Seideria.
  Detroit jäi pudotuspelien ulkopuolelle kuudennella peräkkäisellä kaudella. Sitten kun Red Wings joskus palaa playoff-mittelöihin, Seiderin pitäisi olla yksi joukkueen johtohahmoista.
  - Tiedän, että Calder-puheita ja muuta vastaavaa tulee, mutta se ei ole sitä, mitä Seider haluaa lopulta olla tai mitä me haluamme hänen olevan. Haluamme hänen olevan loistava pelaaja loistavassa joukkueessa, ja sitä varten tarvitaan jatkuvaa työtä. Uskon, että hänellä on työmoraalia ja intoa siihen, Blashill jatkoi.
  Taituri ja yllättävä maalikuningas
  Detroitista löytyy toinenkin tämän kauden kärkitulokkaista, Lucas Raymond. Ruotsalaislaituri sijoittui tehoillaan 23+34=57 tulokkaiden pistepörssissä kolmanneksi.
  Tulokkaista paras pistenikkari oli Toronto Maple Leafsin Michael Bunting (23+40=63), joka on jo 26-vuotias. Jos hän olisi syntynyt pari päivää aikaisemmin, ei häntä olisi kelpuutettu enää tulokkaaksi tällä kaudella. Bunting sai pelata paljon Auston Matthewsin ja Mitchell Marnerin rinnalla Toronton ykkösketjussa, mikä osaltaan selittää muhkean pistepotin.
  Tulokaspelaajista eniten otsikoissa viihtyi Anaheim Ducksin Trevor Zegras. Yhdysvaltalaissentteri ihastutti taitavilla tempuillaan ja nappasi tulokkaiden pistepörssin toisen sijan kerättyään 23+38=61 tehopistettä.

Monien papereissa ennen kauden alkua vuoden tulokkaaksi veikattu Montreal Canadiensin hyökkääjä Cole Caufield aloitti syksyn todella vaisusti. Hän veti kuitenkin keväällä mahtavan kirin ja nousi tulokkaiden pistepörssissä kuudenneksi.
Tulokkaiden maalipörssin voitti yllättäen Nashville Predatorsin Tanner Jeannot, joka heilutti verkkoa 24 kertaa. Hän oli ykkönen myös keltanokkien taklaustilastossa. Varaamaton Jeannot oli mukava yllätys kantrikaupungissa.
- Tämä on ollut aika hullu matka. Kun katsoo aikaa junioriliigassa (WHL) ja jopa sitä ennen, niin kuka olisi uskonut, että pääsen tänne? Mutta se oli tavoitteeni joka päivä, Jeannot kertoi.
Minnesota Wildin Matt Boldy oli omalla tavallaan tehokkain tulokas. Yli 10 ottelua pelanneista keltanokista Boldylla oli paras ottelukohtainen pistekeskiarvo (0,83).
Sinivalkoisia lupauksia ja pettymyksiä
Noihin huipputulokkaisiin lukeutuu luonnollisesti myös Lundell. Hän sijoittui keltanokkien pistepörssissä viidenneksi tehoillaan 18+26=44. Plus-miinustilastossa Lundell (+33) oli ykkönen.
Panthers tiesi, että heillä oli timantti hyppysissään, mutta tuskin kukaan seurassa arvasi sen olevan jo nyt näin kiiltävä.
- Lundell on tuonut joukkueeseen paljon virtaa ja on edellä aikataulusta. Tiesimme, että saamme todella hyvän ja fiksun pelaajan, mutta emme tienneet, että hän oli näin pitkällä kehityksessään, Panthersin väliaikainen päävalmentaja Andrew Brunette kehui.

Suomalaisista tulokaspelaajista toiseksi eniten otteluita ja pisteitä sai tililleen Los Angeles Kingsin Rasmus Kupari. Hän pääsi pelaamaan 57 ottelussa ja keräsi niissä 5+8=13 pistettä.
Ottelumäärässä kolmanneksi sijoittui Winnipeg Jetsin hyökkääjä Kristian Vesalainen (53), joka lähetettiin farmiin maaliskuussa. Vesalaisen keskimääräinen peliaika jäi Jetsissä vähäiseksi, mutta tehot 2+1 ovat silti pettymys viiden vuoden takaiselle ykköskierroksen varaukselle.
Matias Maccelli sai kevään puolella 23 ottelun mittaisen näyttöpaikan Arizona Coyotesissa. AHL:ssä kovaa tulosta takonut hyökkääjä kirjautti Arizonassa 1+5=6 pistettä, joista viisi tuli ensimmäisiin seitsemään otteluun ennen kuin tahti hiipui.
Puolustaja Urho Vaakanainen löysi uuden kodin Anaheimista. Hän pelasi Boston Bruinsista lähtemisen jälkeen Ducksin takalinjoilla 14 ottelussa. Vaakanainen saattaa hyvinkin päästä vihdoin vakituiseksi NHL-pelaajaksi tulevaisuuteen katsovassa seurassa.
Muitakin suomalaispuolustajia on tulossa. NHL:ssä nähtiin sinivalkoisista tulokaspakeista Winnipegin Ville Heinola, Ottawa Senatorsin Lassi Thomson, New York Islandersin Robin Salo, San Jose Sharksin Santeri Hatakka ja Edmonton Oilersin Markus Niemeläinen. Jotkut ovat ehkä yllättyneitä siitä, ettei lahjakas Heinola ole vieläkään vakituinen NHL-pelaaja. Niemeläinen oli puolestaan mukava yllätys. Fyysinen puolustaja ansaitsi itselleen jatkosopimuksen Edmontonilta.
Ja olihan siellä entinen huippulupaus Olli Juolevi, jonka NHL-ura ei tunnu lähtevän millään käyntiin. Juolevi kaupattiin juuri ennen kauden alkua Vancouver Canucksista Floridaan, josta matka jatkui Detroitiin. Kesän 2016 NHL Draftissa viidentenä pelaajana varattu kiekollinen puolustaja ei saanut yhtään tehopistettä tililleen kauden 18 ottelussa.
Suomalaisia tulokasmaalivahteja NHL-tolppien välissä nähtiin kolme: Kaapo Kähkönen, Ukko-Pekka Luukkonen ja Justus Annunen. Pelaajasiirtojen takarajalla San Jose Sharksiin kaupattua Kähköstä voi jo kutsua vakituiseksi NHL-vahdiksi. Luukkosen jakso Buffalo Sabresissa päättyi loukkaantumiseen, ja hänet palautettiin toipumisen jälkeen farmiin. Annunen piipahti kahden ottelun verran Colorado Avalanchessa.
Lupaavia nuorukaisia takalinjoilla ja tolppien välissä
Toiseksi tehokkain tulokaspuolustaja Seiderin jälkeen oli Anaheimin Jamie Drysdale, joka on Zegrasin ohella iso palanen Ducksin tulevaisuutta. Alexandre Carrier otti puolestaan isoa roolia Nashvillen takalinjoilla ja pelasi keskimäärin 21 minuuttia illassa. Hän sijoittui tulokkaiden plus-miinustilastossa kolmanneksi Lundellin ja Buntingin jälkeen. Sean Durzi nousi Los Angelesin puolustuksen vakiokasvoksi.
Coloradon Bowen Byram on edelleen yksi suurimmista puolustajalupauksista NHL:ssä, mutta hän pystyi pelaamaan vain 30 ottelussa. Ilman terveyshuolia hän olisi varmasti huomattavasti korkeammalla sekä pisteissä että myös äänestäjien listoilla.

Kaksi tulokasveskaria voi kutsua itseään joukkueensa ykkösmaalivahdiksi ainakin ottelumäärien perusteella. He ovat Detroitin Alex Nedeljkovic ja Arizonan Karel Vejmelka, joka tuli niin sanotusti puskista ja ansaitsi otteillaan kolmen vuoden jatkosopimuksen. Boston Bruinsin Jeremy Swayman esiintyi tasan puolessa joukkueensa otteluista.
Tulokasveskareista eniten huomiota tuntuu saavan Spencer Knight. Floridan huippulupauksella oli välillä haastavia hetkiä, mutta ei mitään, mikä olisi vienyt Panthersilta uskon yhdysvaltalaisen kirkkaaseen tulevaisuuteen.
Lundellista Heiskasen manttelinperijä?
Loppukaudesta NHL-jäillä nähtiin tukku erittäin mielenkiintoisia lupauksia. NHL-debyyteissään esiintyivät muun muassa Buffalon puolustaja Owen Power, Seattle Krakenin hyökkääjä Matty Beniers ja Columbus Blue Jacketsin hyökkääjä Kent Johnson. Heidän aikansa keskustelussa vuoden parhaista tulokkaista tulee ensi kaudella.
Suomalaispelaaja on viimeksi valittu tulokkaiden tähdistökentälliseen kolme vuotta sitten, jolloin kunnian sai Dallas Starsin puolustaja Miro Heiskanen. Sinivalkoisin lasein katsottua Lundell ansaitsisi nyt saman kunnian, mutta kilpailu kolmesta hyökkääjän paikasta on kovaa. Jos äänet annetaan pelkästään tehopisteiden perusteella, Bunting, Zegras ja Raymond päätyvät Lundellin edelle.
*** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
Drysdale olisi pelityyliltään näyttävämpänä helppo valinta Seiderin rinnalle tulokastähdistöön, mutta Carrierin ansioita ei voi kiistää. Nedeljkovic valittiin tulokastähdistöön jo vuosi sitten, ja kunniaa tuskin heruu toista kertaa peräkkäin, vaikka hän pelasikin keltanokkaveskareista eniten otteluita. Swaymanilla on sen verran vahvat tilastot, että valinta kohdistunee häneen.
Ei taida tulla vuoden tulokkaan palkintoa Suomeen tällä kertaa, mutta se ei vähennä Lundellin hienon kauden arvoa yhtään. Ehkä joku suomalainen ensikertalainen pelaa tulevalla sesongilla mahtavasti ja nappaa Calder Trophyn. Siitähän olisi silloin sopivasti tasan 30 vuotta, kun eräs Teemu Selänne pokkasi parhaan tulokkaan pystin toistaiseksi ainoana suomalaisena.