fleury

PITTSBURGH -- Vanha kunnon lämpövoidetta alusasuun -temppu. Marc-Andre Fleury sai jujutettua Tom Kühnhacklia oikein kunnolla. Kun Pittsburgh Penguinsin harjoitukset olivat päättyneet, Kühnhackl kävi suihkussa, pukeutui ja lähti kotimatkalle. Eipä hän kovin pitkälle päässyt, kun alkoi kuumottaa.

  • Minun piti pysäyttää auto ja riisua housuni kalsareita myöten. Se poltti niin pirusti. Mutta pääasia, että kavereilla oli hauskaa, Kühnhackl muisteli nauraen.
    - Eihän tuollaisesta voi suuttua. Se oli hauska pila, hän jatkoi.
    Tuo on yksi esimerkki siitä, miksi Fleurystä pidetään yhä Penguinsin pukukopissa. Joukkueen entinen maalivahti palaa tiistaina Pittsburghin PPG Paints Arenaan ensi kertaa sen jälkeen kun Vegas Golden Knights poimi hänet riveihinsä viime kesän laajennusdraftissa.

Fleuryssä on kaksi puolta. Ensiksikin hän on maalivahti. Penguins varasi Fleuryn vuoden 2003 NHL Draftin ensimmäisenä pelaajana, ja hän pelasi Pittsburghissa 13 kautta. Meriittilistalle lisättiin tuona aikana kolme Stanley Cup -voittoa sekä seuran ennätykset voitoissa (375) ja nollapeleissä (44).
Toiseksi Fleury on ainutlaatuinen persoona. Keppostelija, ammattilainen ja aina hymyilevä kaveri, joka toi iloa halliin niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Kun entisiltä joukkuetovereilta kysyttiin, mitä he oppivat Fleuryltä, vastaukset tulivat kuin apteekin hyllyltä.
- Asenteen, sanoi kapteeni Sidney Crosby.
- Kaiken, nokitti puolustaja Kris Letang.
Fleury oli tavallaan Penguinsin venttiili, joka osasi laskea joukkueesta turhat paineet pois.
- Marc-Andre oli kopissa niin rento, että se rauhoitti kaikkia. Kun tulimme hallille tappion jälkeisenä aamuna, hän oli aina iloisella tuulella. Hän oli aina valmis piristämään meitä muita, Letang kertoi.
Ja Fleury tekee sitä yhä muistojen kautta.

  • Suosikkijuttuni on se, kun hän hommasi hajupommeja. Ne olivat sellaisia pieniä lasiputkia, jotka löyhkäsivät aivan hirveälle, kun ne hajotti. Marc-Andre vei niitä neljän tai viiden kaverin hotellihuoneeseen. Periaatteessa koko hotellin kerros piti evakuoida sen lemun takia. Hänellä oli loputon arsenaali käytännön piloja, Crosby sanoi.
    - Tuo oli vain yksi esimerkki siitä, miten hän piti tunnelman rentona. Sitä tapahtui päivittäin. Koskaan ei tiennyt, kuka joutuisi jäynän kohteeksi. Aina hän pääsi yllättämään jonkun, hän jatkoi.
    Kun hyökkääjä Bryan Rust meni erään kerran harjoituksiin PPG Paints Arenan jäälle, hän sai huomata vaatteidensa roikkuvan hallin katosta viiden kuuden metrin korkeudessa nimilapulla varustettuna.
    - Siinä ne killuivat. Kengät, takki, housut, paita ja sortsit, Rust muisteli.
    Kühnhackl joutui toisenkin kerran Fleuryn kepposen uhriksi. Kun hän oli käynyt Pennsylvanian Cranberryssä pidettyjen harjoitusten jälkeen suihkussa ja pukenut vaatteet ylleen, autonavaimia ei löytynyt mistään. Eikä myöskään autoa.
    - Ihmettelin, missä hitossa autoni oli. Mietin, olinko pysäköinyt sen jonnekin muualle. Sitten huomasin lauman faneja kerääntyneen rinkiin jonkin ympärille, Kühnhackl kertoi.
    Lisää aiheesta: [NHL-pelaajien ikimuistoiset kotiinpaluut]
    Fleury oli siirtänyt Kühnhacklin autoa ja laittanut tuulilasiin pyyhittävän tussin, jolla fanit saivat kirjoittaa terveisiään autoon.
    Eräänä päivänä Fleury jujutti täysin tuntemattomia ihmisiä Los Angelesissa. Ryhmä Penguinsin pelaajia oli palaamassa päivälliseltä, kun he sattuivat kulkemaan luistinradan ohi. Fleury päätti vuokrata luistimet ja teeskennellä olevansa aloittelija. Ensin hän köpötteli jäällä jäykin jaloin ja alkoi sitten kiihdyttää vauhtiaan asteittain - kunnes kompuroi näyttävästi päistikkaa laidan yli.
    Hätääntyneet ihmiset ryntäsivät katsomaan, oliko hän kunnossa. He eivät tienneet, kuka Fleury oli. Ja joukkuetoverit ulvoivat naurusta.
    - Se oli hauskimpia juttuja, mitä olen koskaan nähnyt. Luistinradan vartija ja koululaisporukka varmaan luulivat, että häneltä lähti henki, puolustaja Ian Cole kertoi.
    Penguinsissa pelatessaan Fleury loukkaantui ja joutui penkille, mutta hän pysyi silti hyväntuulisena. Kun Penguins voitti viime vuonna mestaruuden, Fleury ojensi Stanley Cup -pokaalin seuraajalleen Matt Murraylle.
fleury murray
  • Hänellä oli silloin varmasti rankka jakso henkisesti, mutta hän ei antanut omien murheidensa vaikuttaa joukkueeseen. Hän piti hymyn kasvoillaan, paiski uutterasti töitä ja oli sama jätkä kuin aina ennenkin, oli tilanne mikä tahansa, Crosby totesi.
    - Kaikki täällä rakastavat Marc-Andrea, ja monet ovat sanoneet kaipaavansa häntä. Hän ei pelaa enää täällä, mutta hänestä puhutaan yhä ihaillen. Siitä voi päätellä, miten huima vaikutus hänen energiallaan ja asenteellaan oli tälle joukkueelle ja koko kaupungille, Cole luonnehti.