Toronton pisterohmu Matthews hehkuttaa Kapasta

Kuopiolaisen KalPan Lämäri-nimisen seurajulkaisun foliopainatettu kultamusta kansi vuodelta 2013 näyttää komealta. Kannessa hymyilee kaksi siloposkista teinipoikaa, ja 17-vuotiaiden pelaajien alla lukee isoilla keppikirjaimilla "Superjuniorit".
Nyt viisi vuotta myöhemmin voi sanoa, että otsikko osui kohdalleen. SM-liigaseuran tarkkaan seuratut lupaukset Kasperi Kapanen ja Artturi Lehkonen ovat kasvaneet aikuisiksi miehiksi ja ottaneet paikkansa kiekkomaailman huipulta. On nähty, ettei kaksikkoa suitsuttaneessa ylistävässä yhdyssanassa ollut turhaa kuorrutusta. Superjuniorit ovat pystyneet tekemään sen, mihin otsikko maalasi odotukset.

Olisi kuitenkin väärin vetää suora viiva vuodesta 2013 nykyhetkeen. Matkalle on mahtunut monta mutkaa ja mutta-sanaa. Koko kehityskaaren tietävät vain nuoret herrat itse, mutta yksi tosiasia on kiistaton. Helpolla menestys ja huomio ei ole irronnut. Peliminuutit ovat olleet tiukassa ja rooli hakusessa. Etenkin Kapasen reitti nelosketjusta Toronton ykkösnyrkin laidalle on ollut mutkikas.
Kuopiolaisen kolme ensimmäistä ammattilaiskautta toivat tilille 9, 8 ja 38 NHL-ottelua sekä 8+2=10 tehopistettä. Ne eivät ole numeroja, jotka saisivat kiekkokansan haukkomaan henkeä. Tänä syksynä on ollut toisin.
Juuri nyt kaikki näyttää Kapaselle valoisammalta kuin kertaakaan neljän Toronton-kauden aikana.

Käänne tapahtui lokakuun 7. päivänä, kun päävalmentaja Mike Babcock istutti kaksi pisteetöntä kamppailua pelanneen suomalaislaiturin unelmapaikalle NHL:n kuumimman keskushyökkääjän Auston Matthewsin oikealle laidalle Maple Leafsin ykkösketjuun.
Jos pistepörssiä johtava Matthews on Toronton kruununjalokivi, timanttia on ollut Kapasenkin kauteen lähtö.
Heti kauden alkumetreillä tehdyn siirron jälkeen jälki on ollut vaikuttavaa. Viisi ottelua ja Kapasen kahdeksan (4+4) tehopistettä kertovat, että kyvyt riittävät ja suomalaislaituri haluaa pitää kaksin käsin kiinni paikastaan Matthewsin ja Patrick Marleaun rinnalla.
Samassa ajanjaksossa pörssikärki Matthews on rohmunnut peräti 7+5=12 tehopistettä ja kivunnut myös maalintekijätilaston kärkeen.

Maanantaina oli Kapasen vuoro osua. Nuori suomalainen nakutti kaksi maalia Los Angeles Kingsin verkkoon ja sai vuotta nuoremmalta sentteriltään vuolaat kehut.
- Kasperin kanssa on hauska pelata. Hänellä on valtavasti taitoa, ja luonnollisesti hän myös luistelee erittäin lujaa. Minulle on tullut tunne, että olemme pystyneet kehittämään peliämme ja kemiaamme ottelu ottelulta ja löytämään toisemme entistäkin paremmin, Matthews kuvaili.
Kapanen on syystäkin mielissään syksyn vahvasta myötätuulesta.
- Ketjussa emme onnistu pelkästään me kaksi, Matthews ja minä, vaan myös Pattyn (Marleau) kanssa on helppo pelata. Palaset ovat loksahtaneet kohdalleen, ja pyrimme yhä parantamaan päivä päivältä, Kapanen mietti ja vitsaili, että hyvästä syötöstä täytyy saada ainakin veto kohti maalia.
- Näyttää hyvältä tilastoissa, jos saa vähintään vedon aikaiseksi, kuopiolainen nauratti hänet piirittänyttä runsaslukuista toimittajajoukkoa.

Huumori ei ole kaikkina Pohjois-Amerikan vuosina irronnut yhtä helposti. Vaikeimpina hetkinä kolmannen polven Leijona-pelaaja on joutunut puremaan alahuulta ja hakemaan virnettä vähän syvemmältä.
Kapaselta on löytynyt aina vauhtia ja taitoa, mutta niiden jalostaminen tehoiksi tai joukkueen eduksi ei ole aina onnistunut. Samaa kaavaa noudattivat myös juniorivuodet ikäkausimaajoukkueissa.
Joka tapauksessa leijonapolku on näytellyt keskeistä roolia kehittymisessä. Omaa intoa on helppo jalostaa, kun vertailukohta eli maailman valiot ovat jatkuvasti vastassa. Maajoukkuekuvioihin mukaan pääsevälle pelaajalle leijonapolku on todellinen korkeakoulu. Jos saa olla mukana U16:sta U20:een, kansainvälisten pelien määrä on neljän vuoden aikana niin massiivinen, että samaa buustia on muualta hankala ammentaa.
Paikka MM-kultaan edenneessä Nuorten Leijonien menestysryhmässä ei ollut ensimmäisellä täydellä Pohjois-Amerikan kaudella selviö, vaikka kiistaton potentiaali oli tiedossa. Päävalmentaja Jukka Jalonen on paljastanut harkinneensa jopa Kapasen jättämistä joukkueesta.
Lisää aiheesta: [NHL:n maalitorvet ovat soineet huikaisevaan tahtiin]
Kyse oli väärinkäsitysten ketjusta, jonka vuoksi Kapanen jäi ilmoittamatta pois nuorisomaajoukkueen kesän päätapahtumasta. Isoja tunnekuohuja nostattanut jupakka paljastettiin vuonna 2016 ilmestyneessä ja Harri Pirisen kirjoittamassa Nuorten jääkiekon maailmanmestarit -kirjassa.
"Vierumäellä Jalosella nousee savu korvista. Hän vaahtoaa jollekulle lähellään olevalle, että jos kerran kesän päätapahtuma ei kiinnosta eikä vaivaudu edes ilmoittamaan poissaolostaan, ei tarvitse tulla MM-kisoihinkaan."
- Tiesin, että Jukka ei tykännyt tapahtuneesta. Itsellenikin tuli tosi paha mieli siitä, miten koko juttu meni, Kapanen kertoi kirjassa.
- Kyse ei missään nimessä ollut siitä, ettei minulla olisi ollut motivaatiota. Olen yhä sitä mieltä, että kahden viikon omatoiminen kuivaharjoittelujakso oli siihen kohtaan oikea ratkaisu, vaikka asioista sopiminen menikin päin helvettiä, Kapanen muisteli.

Vyyhti lähti purkautumaan, kun osapuolet eivät jääneet jurottamaan itsekseen. Nuori pelaaja otti täyden vastuun sotkusta, jonka vuoksi hän jäi leiriltä ilmoittamatta pois. Valmentaja Jalonen puolestaan lensi Torontoon, puhui tapahtuneesta Maple Leafsin johdon kanssa ja pyrki ottamaan selvää, millainen motivaatio Kapasella oli. Se oli kova ja tuotti lopulta MM-finaalin ratkaisseen jatkoaikaosuman ikäluokan parhaiden seurassa.
Samalla sukuun tuli kolmas jollakin tasolla MM-kultaa kaulaansa saanut Kapanen. Sami-isä voitti omansa jo vuonna 1995 ja pelasi sen jälkeen huikean NHL-uran. Hän edusti Suomea MM-kisoissa kaikkiaan seitsemän kertaa. Isoisä Hannu nähtiin pelitamineet päällä arvokisamatkalla kertaalleen, ja hän luotsasi pikkuleijonat alle 20-vuotiaiden maailmanmestareiksi vuonna 1998.
Ei ihme, että jääkiekolla on ollut iso rooli jäähallien lisäksi myös kotioloissa. Kapanen antoi kuvaavan esimerkin Aamulehden haastattelussa viime keväänä.
- Vaari nyt tykkää antaa aina ohjeita, mutta kyllä hänkin ymmärtää, että osaan pelata. Ei hän peliin halua puuttua, mutta siitä hän aina muistuttaa, että enemmän pitää laukoa.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Niin tosiaan kannattaa.
Nyt mitta-asteikko on vielä pari pykälää takavuosia tiukempi - kovin mahdollinen. KalPan viiden vuoden takaiset superjuniorit ovat molemmat ottaneet oman paikkansa kahden tarunhohtoisen seurajoukkueen eturivistä. Tarkkaan seurattuja Kapanen ja Lehkonen ovat toki edelleen. Huomio on taattu, kun rintapielessä komeilevat tarunhohtoisten Toronto Maple Leafsin ja Montreal Canadiensin logot.
Ja kun rinnassa on vaahteranlehti, vieressä koko NHL:n pörssikärki, pelissä pilkettä ja pöytäkirjassa merkintöjä, siitä kannattaa nauttia.