Leijonien peli oli aivan liikaa Ahon varassa

Suomen kohtaloksi MM-kisoissa koitui lopulta katkera putoaminen puolivälieräottelussa, vaikka kaiken piti olla valmista. Maalinedustapelaaminen, kaksinkamppailuvoima sekä aktiivinen hyökkäyspeli sakkasivat pahasti Sveitsiä vastaan pelatussa ratkaisevassa ottelussa, ja liian moni Suomen pelaaja suoritti alle tasonsa. Vaikka Leijonien MM-turnaus sisälsi paljon hyvää, niin tuloksellisesti puhtaita papereita on vaikea antaa.

Mutta yksi pelaaja, joka ehdottomasti täytti ruutunsa, oli Sebastian Aho. Carolina Hurricanesin hyökkääjä pelasi loistavan turnauksen, ja ilman Ahoa Suomen peli olisi näyttänyt aivan erilaiselta. Liukkaasti liikkunut ja hurjasti töitä tehnyt Aho iski alkusarjan seitsemässä ottelussa huimat tehot 9+8=17, millä hän jakoi pistepörssin ykköstilan yhdysvaltalaishyökkääjä Patrick Kanen (6+11) kanssa.
Hurricanesin uusittu seurajohto olikin puolivälieräkamppailun alla todennut, että seura on tulevana kesänä valmis neuvottelemaan kaikkien muiden pelaajien kauppaamisista, mutta Ahoon he eivät koske.

• Tavoitteeni on tehdä joukkueesta kilpailukykyisempi. Se vaatii osaltaan myös parempia pelaajia, joita saattaa vapautua kesällä. Sebastian on pelaaja, jonka haluamme pitää joukkueessamme, sillä en usko että löytäisimme hänen tasoistaan korvaajaa. Hän osoitti jo tulokaskautensa aikana, että hänessä on supertähtiainesta, Hurricanesin omistaja Tom Dundon linjasi.
  Lisää aiheesta: [Sveitsi jätti Suomen välierien ulkopuolelle\]
  Leijonat pelasivat suurimman osan turnauksesta raikasta ja tehokasta jääkiekkoa. Turnauksen ensimmäisissä otteluissa jalkoihin jäivät pikkumaihin lukeutuvat Latvia, Norja sekä MM-kisojen ensikertalainen Etelä-Korea murhaavalla maalierolla +21. Ahon lisäksi liekeissä oli myös seurakaveri Teuvo Teräväinen, joka latoi kolmessa ensimmäisessä ottelussa tehot 4+6=10.
  Lauri Marjamäen luotsaama leijonamiehistö ei myöskään ottanut taka-askelia ennakkosuosikkeihin kuuluvia Yhdysvaltoja ja Kanadaa vastaan, vaan luotti pelisysteemiinsä ja haki molemmista otteluista selvät voitot.
  Keskikastin joukkueiden kanssa Leijonilla oli kuitenkin suuria vaikeuksia. Isäntämaa Tanska äityi Suomea vastaan kovaan hurmokseen ja puolusti erittäin tiiviisti omaa maaliaan, eikä punapaitojen tolppien välissä pelannut Frederik Andersen laskenut helppoja kiekkoja taakseen.
  Kamppailuvahva Saksa pelasi myös likipitäen samoilla aseilla kuin Tanska ja pakotti Leijonat koviin puolustusralleihin. Suomen maalilla torjunut Ville Husso oli lopulta vailla mahdollisuuksia, kun Saksa kampesi leijonalauman nurin jatkoajalla lukemin 3-2.

Kun pelaaminen muuttui fyysiseksi kamppailuksi ja kulmissa vääntämiseksi, Suomen nuori ja kokematon puolustus joutui ongelmiin. Oman pään puolustamisesta parhaiten suoriutui Columbus Blue Jacketsia edustava Markus Nutivaara, joka oli ylivoimaisesti Leijonien tehokkain puolustaja (8 ottelua, 3+6=9).
Pyyhkeitä toiminnastaan ansaitsee ykkösylivoimassa turnauksensa aloittanut Ville Pokka, jolta nähtiin lukuisia epävarmoja kiekollisia ratkaisuja, vaikka hänen uskottiin pystyvän kantamaan suurimman vastuun kiekollisena puolustajana. AHL:ssä usean vuoden ajan NHL-paikkaa kärkkynyt Pokka tuskin saa näillä esityksillä uutta tilaisuutta. Hän oli lopulta Suomen ainoa puolustaja, joka jäi turnauksessa ilman tehomerkintöjä.
Hyökkääjistä kapteeni Mikael Granlundilta olisi voinut myös odottaa enemmän. Granlund haki turnauksen ensimmäisissä otteluissa yhteistä säveltä Mikko Rantasen kanssa ja paransi peli peliltä. Tehopisteet (2+7=9) jäivät kuitenkin potentiaaliin nähden vaisuiksi.
- Huono makuhan tästä jäi, ja kyllä tämä syö miestä. Emme pelanneet niin hyvin kiekon kanssa. Hyökkäsimme vähän yksin välillä, emmekä yhdessä, Granlund kertasi.
Lisää aiheesta: [Sveitsi on valmis kohtaamaan Kanadan\]
Sen sijaan maalivahtipelaamisessa Suomen ei tarvitse hävetä yhtään. Harri Säteri pelasi kerta kaikkiaan hienon MM-turnauksen ja nosti merkittävästi osakkeitaan seuraavaa NHL-kautta ajatellen. Joulukuussa 29 vuotta täyttävä Säteri pelasi viime kaudella Florida Panthersin maalin suulla vain yhdeksän ottelua, mutta määrä tulee mitä ilmeisimmin kasvamaan ensi kaudella. Myös Suomen kakkostorjujana toiminut Husso selviytyi kisaurakastaan hyvin.
- Oli niin hemmetin hyvä fiilis tästä jengistä. Hyvä joukkue niin pelillisesti kuin henkisestikin. Olisi ollut mielestäni potentiaalia mennä vaikka mihin. Emme saaneet sitä viimeistä irti itsestämme, Säteri manasi.
Viimeisen turnauksensa Leijonissa valmentanut Marjamäki ei kyennyt kahden kauden aikana tuomaan vaadittua menestystä maajoukkueeseen. Aika oli sikäli Marjamäelle haastava, että Suomen maajoukkueen luotettava ja monivuotinen runko alkoi ikääntyä ja nuorennusleikkaus oli välttämätön.
- Luonnollisesti tämä oli pettymys, ja se tulee odotusarvoista. Odotukset olivat kovat, koska joukkue pelasi niin loistavaa lätkää ja voitti lohkon. Unelmana oli mennä eteenpäin ja Kööpenhaminaan. Sitä ei nyt tullut, Marjamäki kommentoi.
Tästä eteenpäin ohjaksiin tarttuu Jukka Jalonen, jonka alaisuudessa Suomi pääsi juhlimaan maailmanmestaruutta vuonna 2011 Bratislavassa.