Nashville kaipasi muutosta

Yksi aikakausi Nashville Predatorsin historiassa on päättynyt. Yli 20 vuoden aikana Predatorsin päävalmentajana on työskennellyt vain kaksi miestä, ja nyt on kolmannen vuoro.

Seurajohto päätyi rankimpaan mahdolliseen ratkaisuun viikonlopun jälkeen, eikä enää uskonut Peter Lavioletten kykenevän johdattamaan joukkuetta onnistuneeseen kauteen. Viiden ja puolen vuoden pestin jälkeen Laviolette sai lähteä yhdessä apuvalmentaja Kevin McCarthyn kanssa. Lavioletten tilalle nimettiin tiistaina John Hynes, joka on viimeksi valmentanut New Jersey Devilsiä.
- Peterin ja Kevinin alaisuudessa saavutimme ennennäkemättömiä asioita Stanley Cup -finaalipaikasta Presidents' Trophyyn ja kahteen ensimmäiseen Central-divisioonan mestaruuteemme. Heidän intohimonsa lajia kohtaan, kykynsä motivoida joukkuetta ja halunsa olla parhaita tekevät tästä vaikean päätöksen, Predatorsin GM David Poile totesi seuran tiedotteessa.
Laviolette on jo niin kokenut valmentaja, että hänelle tilanne on jokseenkin tuttu. Työt päättyivät irtisanomiseen myös Philadelphia Flyersin, Carolina Hurricanesin ja New York Islandersin peräsimessä, ensimmäisen kerran jo vuonna 2003.

Kaikkien joukkueidensa kanssa Laviolette on myös vähintään käynyt huipulla. Predators oli useita vuosia NHL:n kärkipään joukkueita, jonka ensimmäistä Stanley Cup -mestaruutta odotettiin jopa suurena todennäköisyytenä. Hän kävi kaikkien kolmen joukkueen päävalmentajan myös Stanley Cup -finaaleissa ja pääsi nostelemaan pokaalia historiallisesti Carolina Hurricanesin kanssa vuonna 2006.
Tennesseessä Laviolette oli ollut vuodesta 2014, eli varsin pitkän pätkän. Kuudes kausi jäi selvästi riman alle, ja Poile selvästi arvosti Lavioletten ansioita sekä kykyjä antaessaan aikaa tilanteen korjaamiseksi. Nyt neljä tappiota viidestä viime ottelusta kuitenkin johtivat lähtöpasseihin.
Aiemmat irtisanojat onnistuneet kaksijakoisesti
Laviolette jättää Predatorsin Central-divisioonan kuudennelle sijalle. Paikka divisioonan viimeistä edellisenä on luvattoman heikko suoritus, vaikka matkaa kolmen parhaan joukkoon onkin vain seitsemän pistettä. Konferenssin viimeinen villi kortti -pudotuspelipaikkakin on tällä hetkellä parin voiton päässä.
Ehkä siksikin rohkeat liikkeet olivat välttämättömiä. Voittoprosenttina 50 tuskin riittää kipuamaan useita sijoja, mutta valmentajan vaihtaminen varmasti vähintäänkin ravistelee pelaajistoa hereille.
*** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
Nashvillesta tuli kuudes joukkue, joka on tällä kaudella päättänyt vaihtaa päävalmentajaa. Ilmiselvin muutos parempaan tapahtui Toronto Maple Leafsissa, joka on ratkaisun jälkeen voittanut 21 pelaamastaan ottelusta peräti 15. Calgary Flames on voittanut kaksi kolmasosaa peleistään valmentajapotkujen jälkeen, Dallas Starsin rekordi puolestaan kirjataan muotoon 7-3-1.
New Jersey Devilsin ja San Jose Sharksin tapauksessa mullistukset ovat jääneet varsin vähäisiksi. Molempien tilanne on vielä Predatorsiakin huonompi, ja Sharks ainakin lohduttaa Nashvillen kannattajia pitäessään tiukasti kiinni kauden pahimman alisuorittajan kyseenalaisesta kunnia-arvosta.
Predatorsilla aineksia paljon parempaan
Predators pelaa seuraavan kerran keskiviikkona, jolloin Nashvillessa vierailee Boston Bruins.
Nyt vastuunkantoa perätään niiltä, jotka saivat jäädä pukukoppiin. Kapteeni Roman Josi, puolustaja, ei saisi olla Predatorsin ylivoimaisesti paras pistemies yli piste per peli -tahdilla. Ryan Ellis, toinen puolustaja, ei saisi jakaa sisäisen pistetilaston kakkospaikkaa tehtyään 39 ottelussa 28 pistettä.
Suurimpana ongelmana Predators ei saisi olla sarjan huonompaa puoliskoa päästettyjen maalien tilastossa. Pekka Rinteen ja Juuse Saroksen pitäisi olla kärkipään maalivahtikaksikko, eikä molempien torjuntaprosentti saisi olla alle 90:n. Kumpikaan suomalaistorjuja ei ole niin heikko maalivahti kuin tämän hetken tilastolukemat antavat ymmärtää.

Laviolette on NHL:n lähihistorian voittavimpia valmentajia, mutta tällä kertaa hänen työkalupakkinsa tyhjeni totaalisesti. Joskus yksinkertaisesti tarvitaan muutosta, ja runkosarjan puoliväli on tässä tilanteessa varsin luontainen hetki yrittää jotain uutta.
John Hynes peri paikan, joka oli haluttu paitsi aiempien valmentajien pitkien pestien ja työrauhan, niin myös pukukopissa odottelevien kykyjen vuoksi. Tilanne on tukala, mutta jos Hynes pystyy elvyttämään kompuroivan joukkueen omalle tasolleen, saattaa hän samalla saada avaimet jopa mestaruustaisteluun.