Kaapo Kakko erikoishaastattelussa, osa 6

New York Rangersin hyökkääjä Kaapo Kakko kertoo ensimmäisestä NHL-kaudestaan yksinoikeudella NHL.com/fi:lle. Tällä kertaa hän juttelee vuodenvaihteesta, pudotuspelitoiveista ja elämästä kaukalon ulkopuolella.

Kaapo Kakko, 18, on koonnut 39 ottelussa tehot 7+9=16 ja jakaa Manny Malhotran kanssa yhden Rangersin seuraennätyksen. He nimittäin ovat 18-vuotiaana keränneet eniten tehopisteitä seuran historiassa.
Kakko on tulokkaiden maalipörssin kahdeksas ja pisteissä kymmenes. Hän on tehnyt koko liigan 18-vuotiaista pelaajista eniten maaleja (7) ja jakaa kärkisijan pisteissä (16) New Jersey Devilsin Jack Hughesin kanssa.

Teillä oli reilun viikon mittainen Kanadan-reissu vuodenvaihteessa. Onko Kanada erilainen jääkiekkomaa kuin USA?
- Ei siinä kauheasti ole eroja. Ehkä siellä on enemmän faneja, mutta toisaalta, onhan heitä tälläkin puolen rajaa.
Ehditkö seurata reissun aikana nuorten MM-kisoja?
- Koetin katsoa Suomen pelejä mahdollisuuksien mukaan. Tietty pelit oli vähän huonoon aikaan, kun yleensä juuri silloin meillä oli aamutreenit. Joitain hienoja muistoja tuli mieleen, kun oli upeat kisat viime vuonna.
Menikö uudenvuodenaatto taas töiden merkeissä?
- Illalla oli peli (Edmonton Oilersia vastaan) ja vuosi vaihtui lentokoneessa. Viime vuodet on yleensä menneet pelien merkeissä, ei sen ihmeemmin ole päässyt juhlimaan vuoden vaihtumista.
Onko NHL-kaukaloiden ulkopuolinen elämä asettunut uomiinsa?
- Paljon on pelejä ja treenejä, ja niiden ehdoilla mennään. Muuten aika menee oikeastaan huilaillessa. Ei tule paljon pyörittyä Manhattanilla shoppailemassa. Koetan ottaa välipäivät rauhassa, että on sitten taas valmis pelaamaan. Olen tykännyt siitä, että asun täällä harjoitushallin lähellä, mutta ehkä ensi kaudeksi katselen oman kämpän Manhattanilta.
Miten paikallisessa perheessä asuminen on auttanut sinua?
- Totta kai hallilla saa syödä, mutta ruokailu kotona on ollut yksi hieno asia. Se on hoidettu upeasti, eikä todella ole tullut nälkä. Jääkaapista löytyy aina jotain syötävää. Vietän aika paljon aikaa omassa huoneessa, mutta juttelen kuitenkin paljon perheen kanssa. Siinä olen oppinut englantia, mutta varmaan eniten olen oppinut kieltä hallilla. Kielitaito menee koko ajan parempaan suuntaan. Lätkäsanastoa olen oppinut paljon lisää englanniksi. Englantia puhuttiin Tepsissäkin viime kaudella, kun oli ulkomaalaisia pelaajia.

Keliakian ja diabeteksen takia olet tarkkana syömisen kanssa. Onnistuuko se myös New Yorkissa? Löytyykö esimerkiksi kaupoista ja ravintoloista sinulle sopivaa ruokaa?
- Kyllä tosi hyvin löytyy. Aika hyvin tiedän jo, mistä mitäkin saa. Kotona sekin on hoidettu aivan viimeisen päälle, ja joukkueessa se tiedetään. Ruokailu järjestyy oikeasti yhtä helposti kuin aina ennenkin. Ei ole ollut mitään vaikeuksia.
Entäs auto, onko se käytössä?
- Semmoinen maasturin tyylinen musta Mersu on ollut ihan alkukaudesta saakka käytössä. Peleihin en ole sillä ajanut, vaan kuljen autokyydillä tai jonkun muun pelaajan kanssa. En ole vielä viitsinyt lähteä ajelemaan Manhattanille, kun liikenne on siellä vähän toisenlaista. Harjoitushallin ja kämpän väliä olen mennyt. Kiva, että on oma auto, niin ei tarvitse koko ajan mennä muiden aikataulujen mukaan.
Rangers on seitsemäntenä Metropolitan-divisioonassa, ja pudotuspeliviivaan on matkaa kuusi pistettä. Se ei ole paljon?
- No ei, se ei ole paljon. Kanadan reissu nyt ei mennyt ihan putkeen (kolme peliä, kolme tappiota), mutta silti tällä hetkellä näyttää hyvältä. Pitkä rupeama on vielä edessä, joten uskon, että kyllä pudotuspelipaikka järjestyy.
Miten oma peli sujuu?
- Ei ole todellakaan ollut sellaista, mitä ennen kautta ajattelin. Olen juuttunut kolmosketjuun. Ykkös- ja kakkosketju ovat meillä aika isossa roolissa, ja kun tilastoja katsoo, niin sieltä näkee, että ne tekevät maalit. Vähän erilaista on ollut kuin ajattelin, mutta vielä on paljon kautta jäljellä. Jos vielä jossain kohtaa saisi näytön paikkaa ykkös- tai kakkosketjussa. Olen toki tähän mennessäkin saanut mahdollisuuksia kokeilla niissä ketjuissa.

Miltä pelaaminen tuntuu?
- Tällä hetkellä oma peli tuntuu aika vaikealta, ja joka osa-alueella voisi parantaa. Kunhan onnistumisia tulisi enemmän, niin itseluottamus kasvaisi ja peli voisi näyttää samalta kuin aina ennenkin ja tuntuisi kivalta. Nyt tuntuu vaikealta, ja välillä minuutit jää aika pieniksi. Silloin pelaaminen ei ole kovin helppoa. Mutta koetetaan parantaa. Ensimmäinen NHL-kausi on varmaan monelle pientä oppimista, ja sitten myöhemmin lyö kunnolla läpi. Parhaat vuodet kuuluukin olla vielä edessä, ja tämä kausi on opettelua. Koetan ajatella niin, ettei kovin moni näin nuori ole saanut tällaista mahdollisuutta.
Tämän kuun lopulla on NHL:n tähdistöottelun aikaan muutaman päivän ottelutauko. Onko mitään suunnitelmia lomapäivien ajaksi?
- Ei oikeastaan. Moni lähtee johonkin suuntaan, mutta minä luultavasti pysyn kotona ja huilailen.