Entäpä Calgary Flames? Lännen jymy-yllättäjän pisteykkönen on Johnny Gaudreau (35+57=92). Kaula kakkoseen eli Elias Lindholmiin (27+50=77) on 15 pistettä ja kolmoseen eli Sean Monahaniin (31+45=76) 16 paunaa. Yli 30 tehopisteen miehiä Flamesista löytyy 10.
Idän kakkosen eli Bruinsin riveistä ei löydy kuin seitsemän 30 pisteen miestä. Brad Marchand (31+56=87) on hänkin kuronut lähes 20 pisteen kaulan oman joukkueen pörssikärjessä. Ero sentteri Patrice Bergeroniin (28+40=68) toki selittyy myös sillä, että yli piste per peli -tahdilla pelannut Bergeron on ollut sivussa 16 runkosarjakamppailusta, kun Marchand on pelannut yhtä vaille kaikissa Bruinsin otteluissa (73).
Bruinsin tämän kauden joukkueesta 16 miestä on päässyt kaksinumeroisille tehoille eli yltänyt vähintään kymmeneen tehopisteeseen. Tampalla lukema on peräti 20 ja Flamesilla 17. Jos niitä lukuja vertaa viime kauden mestarin eli Washington Capitalsin vastaaviin, liikutaan samoissa määrissä. Capsin runkosarja tuotti 19 pelaajalle kaksinumeroisen pistemäärän.
Lisää aiheesta: [Sadan tehopisteen kerholaiset suuressa arvossa]
Vegas Golden Knightsin sensaatiomainen ensiesiintyminen NHL:ssä tuotti laajennusjoukkueelle viime kaudella historiallisen finaalipaikan, mutta jo runkosarja osoitti, että leveys ja laajuus olivat menestyksen kivijalka. Kukaan ei pelannut aivan piste per peli -tahdissa, mutta uhkapelipitäjän miehistöstä peräti 20 pelaajaa ylsi yli kymmeneen tehopisteeseen.
Täysin vedenpitävää teoriaa on mahdoton rakentaa ilman pitkiä aikasarjoja. Kyse on aina sekä menestyjien tavasta rakentaa miehistönsä, mutta myös siitä, millainen kilpailuasetelma eri divisioonien sisällä on. Pitkään vahvoja otteita runkosarjassa esittänyt Capitals oli toissa kaudella eli 2016-17 yhtä tasainen kuin mestarillisella viime kaudella: viime vuoden tapaan myös silloin 19 miestä nakutti kaksinumeroiset tehot ja 11 pelaajaa puhkaisi 30 pisteen rajan.
Mitä tästä voi päätellä? Väkevän runkosarjan voi kiskoa sekä terävän voimakärjen että laajan ratkaisurintaman voimilla.
