Kapanen on perusluonteeltaan maaliahne hyökkääjä, joka rakastaa sitä, kun saa pyörittää ylivoimaa, uunottaa vastustajan puolustajia ja iskeä limppua uuniin. Maple Leafsissa hän on pelannut nelosketjussa yhdessä kokeneiden Dominic Mooren ja Matt Martinin kanssa.
Moore ja Martin hoitelevat kyllä likaisia töitä, joten sikäli Kapanen on hyvässä ketjussa. Hän saa touhuta kiekon kanssa niin paljon kuin se nelosketjussa on yleensä mahdollista. Kapasen keskimääräinen peliaika on ollut tällä kaudella 10.50 ottelua kohti. "Ei sillä kuuhun mennä", sanoisi Kummelin hahmo. Alivoimalla peliaikaa on tullut keskimäärin 28 sekuntia ottelua kohti.
Jos tarkastellaan erikoistilastoja, Kapasen pelit ovat kuitenkin sujuneet tällä kaudella Leafsissa vähintäänkin kohtuullisesti. Hänen SAT-prosenttinsa (joukkueen suhteellinen osuus laukausyritysten määrästä tasaviisikoin pelaajan kentällä ollessa) 50,43 on parempi kuin esimerkiksi Nylanderilla, Patrick Marleaulla, Nazem Kadrilla ja Leo Komarovilla. Toki tässä kohtaa on muistettava, että Kapasella on takanaan vasta kuusi ottelua.
Kapanen on taitopelaaja, mutta hänen taklausmääränsäkin osoittaa, että hän haluaa vimmatusti säilyttää paikkansa joukkueessa - ja ottaa vielä isomman roolin. Kapanen on taklannut keskimäärin 1,83 kertaa ottelussa, mikä on joukkueessa kuudenneksi isoin lukema. Joukkueen taklaustilaston kärjessä on koko sarjan kovimpiin taklaajiin kuuluva Matt Martin (3,26 taklausta ottelua kohti).
Kapanen on saanut urallaan pyyhkeitä veltosta puolustuspelistä, mutta kun tilanne sitä vaatii, hän pystyy myös nöyrään peruspeliin. Kun nuorten MM-kisojen alkupelit sujuivat odottamattoman tehottomasti, Jukka Jalonen sai tiimeineen hänet taistelemaan silti joukkueen eteen. Se kannatti, sillä Kapanen pääsi niittaamaan ikimuistoisen mestaruusmaalin.