Ketkä kiekkolegendat valitaan Hockey Hall of Fameen vuonna 2023?

Neljä entistä NHL-pelaajaa juhli valintaansa Hockey Hall of Fameen eli jääkiekon kunniagalleriaan maanantaina Torontossa järjestetyssä gaalatilaisuudessa. He olivat Henrik Sedin, Daniel Sedin, Roberto Luongo ja Daniel Alfredsson. Kunnian saivat lisäksi naisten puolella Riikka Sallinen ja rakentajien kategoriassa Herb Carnegie.

Lisää aiheesta [Parhaat palat Hockey Hall of Fameen valittujen puheista]
Samalla alkoi luonnollisesti spekulaatio siitä, keitä kunniagalleriaan valitaan vuonna 2023. Päästäkseen ehdolle pelaajan täytyy olla lopettanut peliuransa kolme vuotta aikaisemmin.
Ensimmäistä kertaa ehdolla olevista NHL-pelaajista parhaat mahdollisuudet tulla heti valituksi Hockey Hall of Fameen on Henrik Lundqvistilla. Ruotsalaisveskari ei koskaan voittanut Stanley Cupia, mutta eivät sitä himoittua palkintoa saaneet koskaan myöskään Sedinit, Luongo eikä Alfredsson.

Mutta Lundqvistilla on paljon muita meriittejä. Hänet palkittiin NHL:n parhaan maalivahdin Vezina Trophylla 2012, ja hän oli kolmen Vezina-finalistin joukossa neljällä muulla kaudella. Lundqvist on NHL-maalivahtien kaikkien aikojen voittotilastossa kuudentena ja playoff-otteluiden määrässä kymmenentenä. Stanley Cup -finaaleissa hän pelasi vuonna 2014.
Kansainvälisissä kaukaloissa Lundqvist juhli olympiakultaa 2006 ja olympiahopeaa 2014, jolloin hänet valittiin myös turnauksen tähdistökentälliseen. Maailmanmestaruuden hän voitti 2017.
Muut ensimmäistä kertaa ehdolla olevat pelaajat
Ensimmäistä kertaa ehdolla ovat myös maalivahti Corey Crawford, puolustajat Jay Bouwmeester, Andrei Markov, Dustin Byfuglien, Brent Seabrook ja Mike Green sekä hyökkääjä Justin Williams.

Seabrook voitti Stanley Cupin Chicago Blackhawksissa 2010, 2013 ja 2015 sekä olympiakultaa Kanadan joukkueessa 2010. Crawford oli mukana noissa kahdessa viimeisimmässä Chicagon mestaruudessa ja voitti kausilla 2010-17 kaikista NHL-maalivahdeista kolmanneksi eniten otteluita.
Markov luuti Montreal Canadiensin takalinjoilla lähes 1 000 NHL-ottelussa. Hän voitti kaudella 2008-09 NHL-pakkien syöttöpörssin, MM-kultaa 2008 ja pokkasi MM-kisojen parhaan puolustajan palkinnon 2007. Byfuglien puolestaan nosti Stanley Cup -pokaalia Chicagossa 2010 ja keräsi kausilla 2010-18 kolmanneksi eniten tehopisteitä kaikista NHL-puolustajista.
Bouwmeester juhli Stanley Cup -voittoa 2019 St. Louis Bluesissa. Kanadalaispakki on lisäksi olympiakultamitalisti sekä kaksinkertainen World Cupin voittaja ja kaksinkertainen maailmanmestari, eli hän on "kolmen kullan kerhon" jäsen. Green voitti NHL:n puolustajien pistepörssin 2008-09 ja 2009-10. Hänet valittiin kummankin kauden päätteeksi liigan ykköstähdistöön.

Williams on voittanut Stanley Cupin kolmesti: Carolina Hurricanesissa 2006 sekä Los Angeles Kingsissä 2012 ja 2014. Playoff-sankariteoistaan lempinimen "Mr. Game Seven" saanut laituri palkittiin NHL:n pudotuspelien arvokkaimman pelaajan Conn Smythe Trophylla 2014.
Odottajien aika on pitkä
Sallisen perässä jääkiekon kunniagalleriaan voisivat naispelaajista mennä esimerkiksi kanadalaiset Caroline Ouellette ja Jennifer Botterill sekä yhdysvaltalainen Meghan Duggan. Naisia voidaan valita maksimissaan kaksi kerralla.

Ouellette voitti neljä peräkkäistä olympiakultaa vuosina 2002-14. Hän on lisäksi kuusinkertainen maailmanmestari. Botterillilla on tilillään kolme olympiakultaa ja viisi maailmanmestaruutta. Duggan kipparoi Yhdysvallat olympiakultaan 2018 ja voitti maailmanmestaruuden peräti seitsemän kertaa.
Miespelaajia voidaan valita korkeintaan neljä vuodessa. Menneiden vuosien nimekkäitä kiekkoilijoita, jotka eivät ole vielä saaneet kunniaa, on valtava määrä. Heillä kaikilla on omat tukijansa, mutta kaikki eivät millään tule pääsemään Hockey Hall of Fameen.

Maalivahdeista vuoronsa toivovat jonain päivänä koittavan ainakin Curtis Joseph, Chris Osgood, Mike Vernon ja Tom Barrasso. Joseph on NHL-veskareiden kaikkien aikojen voittotilastossa seitsemäntenä. Osgood voitti Stanley Cupin kolme kertaa (1997, 1998 ja 2008), Vernon ja Barrasso ovat nostaneet jääkiekon himoituinta pokaalia kumpikin kahdesti. Vernon valittiin NHL:n pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi 1997.
Puolustajista usein on mainittu Sergei Gontsharin nimi. Vuonna 2009 Stanley Cupin voittanut Gontshar on NHL-pakkien kaikkien aikojen pistepörssissä sijalla 17.
Suomalaisia tuskin valitaan ensi vuonna Hockey Hall of Fameen. Mutta jos niin kävisi, vahvimmat ehdokkaat olisivat kolme kertaa Selke Trophyn (NHL:n paras puolustava hyökkääjä) ja kertaalleen Stanley Cupin voittanut Jere Lehtinen sekä ensimmäinen suomalainen Vezina-voittaja Miikka Kiprusoff.

Koska kyse on jääkiekon kunniagalleriasta eikä NHL:n Hall of Famesta, pelkät kansainväliset meriitit riittävät silloin tällöin valintaan. Neuvostoliiton entisistä pelaajista seuraavina voisivat olla vuorossa hyökkääjät Boris Mihailov ja Aleksandr Maltsev. Kanadalainen Paul Henderson pelasi NHL:ssä, mutta hänen suurin sankaritekonsa oli ratkaiseva rooli vaahteranlehtien voitossa Neuvostoliitosta vuoden 1972 legendaarisessa Summit Seriesissä.
Lähimpänä paikkaa Hockey Hall of Famessa lienevät sellaiset nimet kuin Pierre Turgeon, Jeremy Roenick, Keith Tkachuk, Henrik Zetterberg, Rod Brind'Amour, Theo Fleury ja Patrik Elias.
Turgeon on NHL:n kaikkien aikojen pistepörssissä korkeimmalla niistä valintakelpoisista pelaajista, jotka eivät vielä kuulu kunniagalleriaan. Roenick on puolestaan yhdysvaltalaisten pistetilastossa neljäntenä ja Tkachuk kuudentena. Zetterberg on kolmen kullan kerhon jäsen ja NHL:n pudotuspelien arvokkain pelaaja vuodelta 2008.

Mutta eniten tukijoita tuntuu olevan Aleksandr Mogilnyilla. Hän tehtaili NHL-urallaan 990 ottelussa 473+559=1 032 pistettä ja voitti Stanley Cupin New Jersey Devilsissä vuonna 2000. Myös Mogilnyi on kolmen kullan kerhon jäsen.
- Rehellisesti sanottuna minä luulin, että Mogilnyi oli jo Hall of Famessa, Devilsin maalivahtilegenda Martin Brodeur totesi The Athleticille pari vuotta sitten.
Mogilnyin entiset Neuvostoliiton aikojen ketjukaverit Sergei Fjodorov ja Pavel Bure ovat jo Hockey Hall of Famessa.
- Mogilnyi ansaitsee sen kunnian. Alex oli nopeampi kuin me. Alex oli kone. Kaiken sen hullun taidon lisäksi hän on parempi kuin me. Hän on mahtava, Fjodorov ylisti päästessään itse kunniagalleriaan vuonna 2015.