Yhdysvaltojen maajoukkueen entinen hyökkääjä A.J. Mleczko on tavannut Sallisen useita kertoja ja sanoo suomalaisen uhkuneen iloisuutta ja positiivisuutta - ainakin kaukalon ulkopuolella. Kaukalossa asiat olivat toisin.
- Hän on hurja taistelija. Pelasin häntä vastaan kaksissa olympialaisissa. Meillä oli tietenkin kova kilpailu Kanadan kanssa, mutta Suomi oli aina meitä härnäämässä. Riikka oli nopea ja ärhäkkä, Mleczko sanoi.
- Pelasin hyökkääjänä Naganossa ja puolustajana Salt Lake Cityssä vuonna 2002. Salt Lakessa olimmekin enemmän nokikkain. Häntä täytyi pitää aina silmällä. Jouduimme olemaan aina varpaillamme, sillä hän putkahti paikkoihin, joihin emme olisi halunneet häntä päästää.
Sallinen teki useita paluita. Lapsena hän pelasi jääkiekkoa poikien kanssa. Hän turhautui kuitenkin siihen, ettei tyttöjen joukkueita ollut, ja lopetti pelaamisen 12-vuotiaana. Hän jatkoi pelaamista muutamia vuosia myöhemmin, kun tyttöjen joukkue oli perustettu.
Naganon olympialaisissa Sallinen oli pistepörssin ykkönen tehoillaan 7+5=12. Kisojen jälkeen, 25-vuotiaana, hän meni kolmannen ja viimeisen kerran polvileikkaukseen, johon kuului rustosiirre. Lääkärit sanoivat, että polvi sallii kävelemisen, mutta ei jääkiekon pelaamista.
- Polvi oli niin huonossa kunnossa, että olin itse asiassa tyytyväinen, että sain tavalliseen elämään riittävän polven, Sallinen sanoi.