Michelle Karvinen sanoo Sallisen tien Hall of Fameen olleen inspiroiva

Michelle Karvinen ja Riikka Sallinen pelasivat yhtä aikaa Naisleijonissa kaksissa olympialaisissa ja kuusissa MM-kisoissa. He voittivat yhdessä vuonna 2018 Pyeongchangissa olympiapronssia, jonka lisäksi MM-kisoissa heidän kaulaansa on ripustettu kaksi pronssia ja yksi hopea. Hyökkääjänä kaukalossa pelaava Karvinen valmistui Pohjois-Dakotan yliopistosta graafisen suunnittelun linjalta ja suunnitteli Espoossa vuonna 2019 järjestettyjen naisten MM-kisojen logon Sallisen kunniaksi. Karvinen pelaa tällä hetkellä Frölunda HC:n riveissä Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjaportaalla DamEttanissa. Tässä tekstissä hän kertoo ajatuksiaan Sallisesta, joka nimetään Hockey Hall of Fameen 14. marraskuuta.

Riikka Sallisen nimeäminen Hockey Hall of Fameen on mielestäni iso osa suomalaisen naisjääkiekkoilun historiaa. Hän pelasi pitkän ja vaikuttavan uran. Kun aloitin oman urani, hän oli jo lopettanut. Kun Sallinen tuli joukkueenjohtajaksemme, vitsailimme, että hänet nähdään vielä pelaamassa. Seuraavalla kaudella hän pukikin varusteet päälleen ja oli valmis palaamaan kaukaloihin. Se on aika mieletön tarina. Olin onnekas, että sain olla myöhemmin hänen ketjukaverinsa ja joukkuetoverinsa.
Tapasin Riikan ensimmäistä kertaa ensimmäisissä MM-kisoissani. Meillä oli kotikisat vuonna 2009 Hämeenlinnassa, jolloin tapahtumassa järjestettiin myös alumniottelu. Hän oli jo siinä vaiheessa lopettanut uransa ja pelasi alumniottelussa, jota olin katsomassa. Pääsimme tapaamaan ottelun jälkeen vanhoja pelaajia. Muistan katselleeni peliä, ja kaikki totesivat, että hän osaa kyllä edelleen pelata.

Vuonna 2013 tuli täyteen kymmenen vuotta siitä, kun hän oli tehnyt päätöksen uransa lopettamisesta. Tuona aikana hän oli saanut kolme lasta ja käynyt läpi useita leikkauksia. En tarkalleen tiedä, miten monta leikkausta, mutta tiedän, että leikkauksiin johtaneita syitä oli useita. Kun hän oli joukkueenjohtaja, pyrimme houkuttelemaan häntä jäälle kanssamme vapaapäivänä. Hän tulikin mukaan, ja olimme kaikki vaikuttuneita siitä, miten hän pelasi pitkä tauon jälkeen.
Muistan edelleen sen leirin, jossa hän palasi kaukaloon. Hän oli käynyt läpi monenlaisia vaiheita ja oli uskomatonta, että hän oli välittömästi niin kovalla tasolla. Hän halusi palata heti samaan kohtaan, mihin ensimmäistä kertaa lopettaessaan jäi. Hän halusi päästä takaisin mukaan ja oli kärsivällinen, tehden paljon töitä paalaamisen eteen. Se oli ehdottomasti inspiroivaa.
Sallinen oli äärimmäisen sitoutunut. Kun muut halusivat mennä pelin jälkeen tervehtimään perheitään, hän etsi kuntopyörän jostain. Hän ei pystynyt leikkausten vuoksi juoksemaan, joten hän pyöräili. Kun ihmiset kysyivät, missä hän on, yleensä oli helppo vastata, että jossain päin jäähallia pyörän päällä. Hän jäi pyöräilemään vielä puoleksi tunniksi tai tunniksi sen jälkeen kun poistuimme jäältä.
Riikka on myös hauska ja vitsikäs. Kun hän oli joukkueessa, häneltä löytyi eniten vitsejä varastosta. Hän oli pukukoppipersoona.
Joukkuekaverina hän oli erittäin kilpailullinen ja piti pelin yksityiskohdista. Puhuimme pienimmistäkin pelillisistä asioista, ja se inspiroi minua, sillä pidän niistä myös itse. Pienet pelilliset asiat nousevat arvoon tiukoissa tilanteissa. Sanoisin, että hän antoi toisenlaista näkökulmaa pelaamiseen.

Kun minua pyydettiin suunnittelemaan vuoden 2019 MM-kotikisojen logo, tiesin, että niissä kisoissa Riikka pelaa viimeiset ottelunsa. Samalla ne olisivat meidän viimeiset pelimme joukkue- ja ketjukavereina. Olin innoissani tarjotusta mahdollisuudesta. Sain kiittää häntä omalla tavallani kaikesta, mitä hän antoi minulle urani aikana. Hän ei tiennyt logosta ennakkoon mitään, mutta yllättyi totaalisesti, kun hän sai tietää, että laitoin hänet MM-kisojen logoon. Se oli mukava hetki.
Hän on ollut minulle merkittävä inspiraation lähde. Ennen maajoukkueuraani hän oli yksi niistä pelaajista, joita katsoin ylöspäin, ja häntä ehkä eniten. Hän oli hyökkääjä ja tuli tunnetuksi maalintekijänä, jolla on hyvä maalivainu. Hän oli yksi niistä pelaajista, jotka pystyivät pelaamaan samalla tasolla kuin yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset. Niihin aikoihin muiden ero näihin kahteen maahan oli suuri, ja oli inspiroivaa, että joku pystyi samaan. Samalla ajattelin, että mekin voimme yltää samalle tasolle. En halua verrata itseäni häneen, mutta hän todella inspiroi kaikkia hänen jälkeensä tulleita pelaajia esimerkillään. Tiesimme, että jos teemme paljon töitä, meillä on ehkä joskus mahdollisuus olla maailman parhaita.