Kohokohdat Hockey Hall of Fameen valittujen juhlapuheista

TORONTO – Hockey Hall of Fameen valittiin maanantaina seitsemän uutta jäsentä. Virallisessa valintaseremoniassa puhuivat tänä vuonna kunniagalleriaan päässeet Tom Barrasso, Henrik Lundqvist, Pierre Turgeon, Mike Vernon, Caroline Ouellette ja Ken Hitchcock sekä edesmenneen Pierre Lacroix´n läheiset. Lisäksi NHL:n komissaari Gary Bettman piti puheen.

Seuraavassa on parhaita paloja maanantaina kuulluista juhlapuheista.

PIERRE TURGEON: Veljellistä rakkautta

Turgeon ziitti puheessaan monia ihmisiä, mutta aloitti korostamalla henkilöä, joka innoitti häntä ensimmäisenä jääkiekon pariin.

– Jääkiekkoa pelannut veljeni Sylvain inspiroi minua nuorempana, jolloin unelmoin pelaamisesta myös itse. Olen ylpeä sanoessani, että meidät varatiin NHL Draftissa kärkikaksikossa. Se on aika hieno saavutus veljeksille, Turgeon sanoi.

Buffalo Sabres varasi Pierre Turgeonin vuoden 1987 NHL Draftissa ensimmäisenä. Hänen vanhemman veljensä Sylvainin varasi puolestaan Hartford Whalers vuoden 1983 NHL Draftissa toisena.

Pierre ja Sylvain Turgeon ovat edelleen ainoa veljespari, joka on varattu NHL Draftin ensimmäisellä ja toisella vuorolla. Turgeon kunnioitti puheessaan myös Pierre Lacroix'ta, joka valittiin kuolemansa jälkeen Hockey Hall of Fameen. Hän lausui sanansa suoraan yleisössä olleelle Lacroix'n leskelle Colombelle.

– Minulla oli kunnia saada ohjeita pelaajilleen läheiseltä loistavalta ihmiseltä Pierre Lacroix'lta. Pierre ja hänen vaimonsa toivottivat minut tervetulleeksi perheeseen jo 11-vuotiaana. Kiitän teitä vieraanvaraisuudestanne. Minulle on suuri kunnia, että saan nimityksen kunniagalleriaan samana iltana kuin hänkin, Turgeon sanoi.

Turgeon kiitti kaikkia NHL-joukkueita (Canadiens, Buffalo Sabres, New York Islanders, St. Louis Blues, Dallas Stars ja Colorado Avalanche), joissa hän pelasi. Lisäksi hän osoitti kiitokset monille pelikavereilleen. Bluesista Turgeon muisti Hall of Fameen aiemmin valitun puolustaja Al MacInnisin ohjeet.

– Muistan keskustelumme peleihin ajellessa. Tapasi kommunikoida jäällä oli upea. Sait minut pelaamaan parasta peliäni, ja olen siitä sinulle kiitollinen, Turgeon kiitteli.

CAROLINE OUELLETTE: Jääkiekon täyteinen elämä

Ouellette kertoi jääneensä koukkuun jääkiekkoon välittömästi, kun törmäsi lajiin ensimmäistä kertaa pienenä tyttönä Montrealissa. Hän halusi jääkiekon olevan koko elämänsä.

– Olen onnellinen, että löysin jääkiekon lapsena. Siitä tuli välittömästi intohimoni. Unelmani oli pelata ”Habsissa”, kuten jokaisen montrealilaisen nuoren jääkiekkoilijan, Ouellette sanoi.

Hän ei kuitenkaan aloittanut jääkiekkoa heti, vaikka olisikin halunnut. Hänen täytyi ensin vakuutella vanhempiaan, koska tuolloin tytöille ei ollut tarjoilla järin paljon mahdollisuuksia pelata jääkiekkoa.

Muutaman vuoden suostuttelun jälkeen hän sai vanhempansa Andren ja Nicolen samalle sivulle. Hänen äitinsä osti tyttärelleen ensimmäiset luistimet isältä salaa. Carolinen aloitettua jääkiekon oli isä kuitenkin mukana valmennustehtävissä hänen joukkueissaan. Ouellette pelasi 9–17-vuotiaana pelkästään poikien kanssa.

– Kuulin kaikki mahdolliset nimittelyt, mutta ne haasteet auttoivat arvostamaan vielä enemmän sitä, miten onnekas olin, kun sain pelata jääkiekkoa. Monelle ikäiselleni naiselle se ei ollut mahdollista, Ouellette sanoi.

Ouelletten uran huippukohta oli vuoden 2010 talviolympialaisissa Vancouverissa, missä hän voitti kolmannen uransa neljästä olympiakullasta.

– Meillä oli yksi tavoite, ja onnistuimme saamaan arvostusta lajillemme, Ouellette sanoi.

Monen muun urheilijan tapaan Ouellette pelkäsi hetkeä, jona hänen täytyisi ripustaa luistimensa naulaan. Hän epäili, saisiko enää mistään samaa fiilistä, jonka jääkiekon pelaaminen oli hänelle tarjonnut. Valmennustehtävät ovat kuitenkin täyttäneet tyhjiön pelaajauran jälkeen.

– Rakastan lajia niin paljon, että olin uran päättäessäni täysin järkyttynyt. Pelaamisen lopettaminen ei ole koskaan helppoa, mutta panostin sen jälkeen valmentamiseen, jossa pystyn saamaan samoja loistavia tunteita, joita vain jääkiekko pystyy tarjoamaan, Ouellette tunnelmoi.

Vuonna 2014 hän perusti voittoa tavoittelemattoman järjestön Girls Hockey Celebrationin, jonka tavoitteena on tarjota tytöille ja naisille mahdollisuuksia pelaamiseen, valmentamiseen ja tuomarointiin.

– Tämän kautta lapsuuden unelmani käyvät toteen seuraavalle sukupolvelle. En malta odottaa, että pääsen todistamaan lajin seuraavia askeleita. Toivottavasti saan olla koko elämäni mukana jääkiekon parissa. Se tekisi minut onnelliseksi, Ouellette sanoi.

HENRIK LUNDQVIST: Unelmoi isosti

Ruotsalaismaalivahti Henrik Lundqvist täytti tänä vuonna ensimmäistä kertaa Hockey Hall of Famen valintakriteerit. Hän murehti pienenä kotikaupungissaan Åressa, löytäisikö kukaan nuorta maalivahtia pienestä ruotsalaiskaupungista.

– Mitä jos jumitun tänne pienelle paikkakunnalle, eikä kukaan koskaan huomaa, miten hyvä olen? nuori Lundqvist taivasteli aikoinaan isoäidilleen.

Huoli oli kuitenkin turha, sillä ruotsalaismaalivahti pelasi mittavan NHL-uran. Hän voitti 459 ottelua, eniten eurooppalaisista maalivahdeista. Hän on NHL:n historian ainoa maalivahti, joka on voittanut vähintään 20 ottelua 13 peräkkäisellä kaudella.

– On ironista, että huoleni nuorena johtivat minut lopulta kirkkaisiin valoihin Broadwaylle. Ikään kuin näin olisi tarkoitettukin. Isäni kehotti minua, veljeäni ja siskoani unelmoimaan isosti, sillä se saa tekemään enemmän töitä. En unohda sitä koskaan, mutta rehellisyyden nimissä en uskonut myöskään tähän, Lundqvist sanoi.

Hän kiitti puheessaan matkansa varrella tapaamiaan ihmisiä ja erityisesti perhettään.

– Jääkiekko on ohjannut minua läpi elämän ja antanut sille merkityksen. Olen onnekas, jotta löysin näin vahvan intohimon tiettyyn asiaan jo niin nuorena. Laji on antanut minulle paljon enemmän kuin olisin voinut koskaan kuvitella, Lundqvist totesi.

PIERRE LACROIX: Unelmat käyvät toteen

Joulukuussa 2020 kuollut Pierre Lacroix nimettiin Hockey Hall of Fameen postuumisti. Hän johdatti Colorado Avalanchen general managerina kahteen Stanley Cup -mestaruuteen vuosina 1996 ja 2001. Hän kuoli 72-vuotiaana. 

Hänen puolestaan puheen olivat pitämässä Colorado Avalanchen nykyinen GM Joe Sakic, lapsenlapsi Max Lacroix ja leski Coco Lacroix.

– Me kaikki tiedämme, miten ylpeänä Pierre olisi itse ottanut vastaan tämän nimityksen tänään. Ei ole epäilystäkään, että jääkiekko on parempi laji, koska Pierre oli vaikuttamassa siihen, Sakic sanoi.

Max otti vastaan isoisänsä Hall of Fame -plakaatin entiseltä Avalanchen kapteeni Sakicilta. Max, 19, pelaa itse North American Hockey Leaguessa Colorado Gritin riveissä ja suuntaa ensi vuonna Bostonin yliopistoon.

– Pierre halusi voittaa Stanley Cupin, josta tuli totta vuonna 1996, kun Avalanche voitti ensimmäisenä denveriläisjoukkueena merkittävän urheilumestaruuden. Sama toistui vuonna 2001, Max sanoi.

– Unelmasi käyvät nyt toteen, rakkaani. Olen niin iloinen, leski Coco liikuttui puhuessaan.

KEN HITCHCOCK: Rakkautta pelaajille

Jääkiekon rakentajana Hockey Hall of Fameen nimetty entinen valmentaja Ken Hitchcock jakoi kiitosta uransa varrella tapaamilleen ihmisille.

– Tämä on suuri kunnia minulle henkilökohtaisesti, mutta samalla kunnianosoitus pelaajille, joita olen valmentanut. On kunnia olla mukana nyt valittujen ihmisten joukossa. Olen tuntenut heidät etäisesti, mutta viimeisen viikon aikana olen päässyt tutustumaan heihin paremmin. He ovat uskomattomia ihmisiä, Hitchcock sanoi.

Hitchcockin isä hoiti Edmontonissa kodin lähellä sijainnutta jäähallia ja valmensi juniorijoukkuetta. Hän kuoli Hitchcockin ollessa 14-vuotias. Hitchcock kiitti häntä valmentajauralla mentoroineita Clare Drakea, George Kingstonia, Dave Kingiä ja parasta kaveriaan Wayne Flemingiä.

– Minun sankareitani eivät nuorena olleet pelaajat, vaan valmentajat, hän sanoi.

Hän kiitti puheessaan myös pelaajia, jotka toteuttivat hänen toimintatapojaan ja tekivät henkilökohtaisia uhrauksia.

– Olin vaativa ja periksiantamaton valmentaja. Olin aina hyvin ylpeä siitä. Tiedän, että se voi olla jollekin kirosana, mutta ei minulle. Minulle se tarkoittaa, etten pelkää pelaajia enkä pelkää tehdä kovia ratkaisuja. Uskon, että pelaajat arvostavat ja kunnioittavat sitä. Ihailen kuitenkin heitä. Ihailin heidän taitoaan uhrautua, sitoutua ja ostaa niitä asioita, joita myin, Hitchcock kiitteli.

TOM BARRASSO: Kukaan ei pääse tänne yksin

Entinen maalivahti Tom Barrasso kunnioitti puheessaan ihmisiä, jotka ovat potkineet häntä kohti Hockey Hall of Famea.

– Kukaan ei pääse tänne yksin. Matkalla tarvitaan rakkautta ja tukea, ja mikä tärkeintä, mahdollisuuksia antavia ihmisiä. Haluan jakaa tämän illan ja kunnian heidän kanssaan, jotka ovat auttaneet minua ja antaneet minulle mahdollisuuden olla tässä salissa tänään, Barasso kiitteli.

Suurimmat kiitokset hän osoitti vanhemmilleen Tomille ja Lucylle, jotka lähtivät konkurssiin menneen jäähallin osaomistajiksi, jotta kodin lähellä sijainnut harrastuspaikka saatiin pidettyä toiminnassa.

– Heistä tuli jääkiekkoihmisiä. He viihtyivät hallilla nähdessään ilon, jonka he saivat luistelijoissa aikaan. Aloitin työt hallilla täyttäessäni 12 vuotta. Siivosin lattioita ja vessoja. Vielä tähän päivään mennessä en ole työskennellyt muualla kuin jäähalleissa, Barrasso kertoi.

Barrasson esitteli Scotty Bowman, joka varasi tuolloin lukioikäisen nuorukaisen viidentenä pelaajana vuoden 1983 NHL Draftissa. Neljä kuukautta myöhemmin Barrasso aloitti NHL-ottelun Buffalo Sabresin maalilla. Vuonna 1988 Pittsburgh Penguinsin silloinen GM Tony Esposito hankki Barrasson joukkueeseensa Buffalosta.

– Tony uskoi, että pystyn olemaan käänteentekevä pelaaja. Kaksi vuotta myöhemmin voitimme Pittsburghissa kaksi mestaruutta. Olen ikuisesti kiitollinen Tonylle mahdollisuudesta, jonka hän minulle antoi. Se muutti elämäni, Barrasso kiitteli.

MIKE VERNON: ”No, nyt tein sen”

Entinen maalivahti Mike Vernon pelasi kaudella 1983-84 vain yhden ottelun. Hän ei olisi tuolloin voinut uskoa tulevansa vielä joskus valituksi Hockey Hall of Fameen.

– 11 peliminuuttia ja neljä maalia omiin. Torjuntaprosenttini oli 33,3 ja päästettyjen maalien keskiarvoni 22,22. Silti he päästivät minut tänne, Vernon veisteli.

– Äiti, kysyit minulta aikoinaan, pääsisinkö koskaan Hall of Fameen. No, nyt tein sen, Vernon hymyili.

Vernonin NHL-ura kääntyi nopeasti nousukiitoon, ja hän johdatti Calgary Flamesin Stanley Cup -mestaruuteen vuonna 1989. Toinen mestaruus tuli Detroit Red Wingsissä vuonna 1997, jolloin hän voitti myös pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle jaettavan Conn Smythe Trophyn. Hän pelasi urallaan lopulta 781 NHL-ottelua.

– Nyt 21 vuotta urani päättymisen jälkeen sain tämän kunnian. Se merkitsee minulle ja perheelleni enemmän kuin voitte uskoa, Vernon sanoi.

GARY BETTMAN: Suuret voittajat ovat tervetulleita

NHL:n komissaari Bettman muisteli puheensa aluksi hiljattain kuollutta Philadelphia Flyersin entistä maalivahti Roman Cechmanekia ja noin vuosi sitten menehtynyttä Hockey Hall of Fameen aiemmin nimettyä ruotsalaispuolustajaa Börje Salmingia.

– Vaikka suremme pois menneitä, he elävät muistoissamme. Älkää unohtako heitä, Bettman sanoi.

– Vuonna 2023 Hockey Hall of Fameen nimettiin loistavia jääkiekkoihmisiä. Nyt nimetyt viisi entistä pelaajaa ja kaksi jääkiekkovaikuttajaa jakavat yhden selkeän yhteisen piirteen: he ovat kaikki peruspilareita, Bettman luonnehti.

– Tarkoitan sitä, että nämä seitsemän ihmistä joko rakensivat erinomaisen joukkueen tai palvelivat joukkueensa kulmakivinä. Olisi ollut yksinkertaisesti vaikea nähdä heidän edustamansa joukkueiden menestyneen yhtä hyvin ilman heitä pelaajina, valmentajina tai managereina, komissaari jatkoi.

Komissaari Bettman kehui Pierre Lacroix'n ja Ken Hitchcockin voimaa ja visiota.

– Elämää suurempi Pierre Lacroix kokosi Quebecissa lahjakkaan nuoren ydinryhmän, josta kehittyi myöhemmin kaksinkertainen Stanley Cup -mestarijoukkue Coloradossa. Ryhmää vahvistivat muutamat hänen tekemänsä loistavat hankinnat, Bettman ylisti.

– Ken Hitchcock rakensi tulokaspäävalmentajana Dallasissa välittömästi menestyksen kehykset. Kenin ajanjakso johti viiteen divisioonavoittoon, kahteen peräkkäiseen finaalipaikkaan ja Stanley Cup -voittoon vuonna 1999.

Myös pelaajina uransa tehneet saivat Bettmanilta ylistystä.

– Läpi uransa Caroline Ouellette ainoastaan voitti, pelasipa hän Minnesota-Duluthin yliopistojoukkueessa, naisten MM-kisoissa tai olympialaisissa. Jokaisella pysäkillä hän iski pöytään johtajuutta, jota mestarit tarvitsevat, Bettman luonnehti.

– Pierre Turgeon varattiin NHL:ään ensimmäisellä vuorolla, ja hän pelasi odotusten vaatimalla tasolla 19 kautta. Hänen maalinteko- ja syöttötaitonsa olivat avainasemassa hyvien kausien aikana Sabresissa, Islandersissa, Bluesissa ja Canadiensissa, jossa hän kantoi kapteenin soihtua, Bettman sanoi.

Hall of Fameen valittiin historiallisesti kolme maalivahtia. Bettman ehdottikin, että vuotta 2023 voisi kutsua maalivahtien vuodeksi.

– Mike Vernon oli suuri silloin kun sillä oli merkitystä. Hän oli maalilla, kun Calgary voitti Stanley Cupin vuonna 1989. Hän oli avainasemassa myös Detroitissa, joka juhli mestaruutta vuonna 1997 pitkän 42 vuoden tauon jälkeen.

– Tom Barrasso voitti kuin ennusmerkkinä sekä Calder Trophyn että Vezina Trophyn tulokkaana Buffalossa ennen kuin voitti mestaruuden Pittsburghissa. Hänen erinomaiset torjuntansa tärkeissä peleissä mahdollistivat Penguinsin seurahistorian kaksi ensimmäistä Stanley Cup -mestaruutta.

– Henrik Lundqvist osoitti urallaan kilpailullisuutta. Hän oli erinomainen seitsemänsissä otteluissa ja kultamitalipeleissä, joiden myötä hän pelasi ikonisen uran Broadwaylla Rangersin paidassa ja kansainvälisissä turnauksissa Ruotsin riveissä.

Komissaari luonnehti seitsemää Hall of Fameen nimettyä todella inspiroiviksi ihmisiksi, jotka ovat ansainneet nimityksensä. Hän päätti puheensa onnittelemalla median edustajina kunniagalleriaan nimettyjä Mark Mulvoyta ja Dan Rusanowskya.

– Nämä fantastiset ihmiset ansaitsevat kaiken kunnioituksemme, Bettman päätti.