Parhaat palat Hockey Hall of Fameen valittujen puheista

TORONTO-- Hockey Hall of Fame sai maanantaina kuusi uutta jäsentä. Vuoden 2022 valitut ovat Daniel Alfredsson, Roberto Luongo, Riikka Sallinen, Daniel Sedin, Henrik Sedin ja Herb Carnegie. Seuraavassa on parhaita paloja kunniagalleriaan päässeiden puheista.

Sallinen kiitollinen ja otettu valinnasta

Riikka Sallinen ei ollut paikan päällä Torontossa järjestetyssä seremoniassa, mutta hänen haastattelunsa näytettiin Meridian Hall Theatren isolta videotaululta.
- Olen seurannut monien Hall of Fameen valittujen pelaamista ja yrittänyt olla yhtä hyvä kuin he. Olen myös pelannut joitakin Hall of Fameen valittuja vastaan, ja nyt olen yksi heistä. Olen todella kiitollinen valinnasta, ja tämä on minulle suuri kunnia, Sallinen sanoi.
Salliselle uran kohokohdat olivat naisten ensimmäiset MM-kisat Ottawassa 1990 sekä Naganon talviolympialaiset 1998, joissa naisten jääkiekko oli ensimmäistä kertaa mukana. Suomen naiset ottivat Naganossa pronssia.
- Nuo kaksi kokemusta ovat minulle tavallaan yhtä merkityksellisiä, sillä pienenä tyttönä en voinut unelmoidakaan pelaamisesta MM-kisoissa tai olympialaisissa. Mutta yhtäkkiä olinkin pelaamassa maailman parhaita vastaan, ja se oli mahtavaa.
Sallinen lopetti peliuransa 2003 mutta palasi kaukaloon 2013 ja sai nimensä historiankirjoihin vuonna 2018, kun hänestä tuli 44-vuotiaana kaikkien aikojen vanhin olympiamitalin voittanut jääkiekkoilija Suomen naisten taisteltua pronssia Pyeongchangista. Hän muisteli, miten peliuran jatkaminen lähti liikkeelle keskustelusta, jonka hän kävi pelaajien kanssa toimiessaan Naisleijonien joukkueenjohtajana 2013.
- Luulen, että toiset taisivat vain vitsailla. Mutta otin sen hieman liian tosissani. Ja sitten olinkin taas kaukalossa.
Daniel Sedin muisteli sopeutumisvaikeuksia
Daniel Sedin kertoi puheessaan, ettei alkutaival NHL:ssä ollut helppo, mutta hän ja kaksosveljensä Henrik olivat sinnikkäitä ja loivat lopulta Hall of Fameen johtaneet urat. Daniel kiitti Vancouver Canucksissa pelanneita joukkuetovereitaan ja maanmiehiään Markus Näslundia ja Mattias Öhlundia, jotka auttoivat veljekset sisään uusiin kuvioihin.
- He auttoivat meitä sopeutumaan elämään Pohjois-Amerikassa ja opettivat, mitä meiltä odotetaan ammattilaisina. Saimme oppia kahdelta parhaalta roolimallilta.
Daniel korosti myös sitä, miten erityistä on tulla valituksi Hall of Fameen yhtä aikaa pitkäaikaisen joukkuetoverin, maalivahti Roberto Luongon kanssa.
- Nostit rimaa joukkueessamme ja teit kaikille selväksi, ettei keskinkertainen ole koskaan vaihtoehto. Olen ylpeä saadessani kutsua sinua ystäväkseni, Daniel kiitti Luongoa.
Lopuksi Daniel mainitsi, millainen vaikutus kaksosveli Henrikillä on ollut häneen - ja on yhä.
- Henrik, sanon tämän vain kerran. Olet ollut aina rauhoittava tekijä elämässäni. Sillä on ollut suuri merkitys minulle sekä jääkiekkoilijana että ihmisenä. Mielestäni olet parempi pelaaja kuin minä, ja parempi ihminen. Ja sanon tämän suoraan sydämestäni. Tiedän, että astut tälle lavalle noin kymmenen minuutin päästä, enkä malta odottaa, mitä aiot sanoa minusta.
Henrik Sedinin puheessa kuului veljesrakkaus
Henrik ja Daniel Sedinin NHL-urat kietoutuivat yhteen siitä saakka kun Canucks varasi ruotsalaiskaksoset toisena ja kolmantena pelaajana vuoden 1999 NHL Draftissa. Kun he debytoivat NHL:ssä seuraavan vuoden lokakuussa, alkoi näihin päiviin saakka kestänyt väittely: kumpi Sedineistä oli parempi pelaaja?
Henrik, joka miltei missasi Hall of Fame -seremonian koronaviruksen takia, tarjosi puheessaan yhdenlaisen vastauksen.
- Valmentajamme tapasivat aina sanoa, että 70-prosenttisessa kunnossa oleva Henrik on paljon parempi kuin 100-prosenttisessa kunnossa oleva Daniel, Henrik murjaisi.
Henrik pelasi veljensä tavoin kaikki 17 NHL-kauttaan Vancouverissa. Vuonna 2010 hän voitti sekä arvokkaimman pelaajan Hart Trophyn että pistepörssin ykkösen Art Ross Trophyn. Henrik toimi Canucksin kapteenina kahdeksan kautta vuosina 2011-18.
Hänen mukaansa Daniel oli hänen suurin innoittajansa.
- Olit mahtava jäällä, mutta seison tässä tänään sen vuoksi, mitä teit hyväkseni kaukalon ulkopuolella. Tiesin, että odotit minua kuntosalilla joka aamu, sellaisinakin päivinä, jolloin minun olisi tehnyt mieli pitää vapaata. Siksi minusta tuli sellainen pelaaja, jollainen olin. Itseluottamus syntyi valmistautumisemme kautta.
Henrik kiitti puheessaan myös Alexandre Burrowsia, joka oli Sedinien joukkuetoveri 12 kauden ajan ja pelasi usein myös samassa ketjussa.
- En tiedä, miten pystyimme olemaan yhdessä niin hyviä. Sinä puhuit ranskaa, joten kommunikoimme kuin delfiinit, mutta tiesimme joka kerta askiin hypätessämme, että pystyisimme tekemään tulosta.
Puheensa lopuksi Henrik halusi laittaa pisteen vuosikymmenten mittaiselle väittelylle. Ja siihen avautui loistava paikka, koska puheensa jo pitänyt Daniel ei päässyt enää väittämään vastaan.
- Koska Daniel ei puhu enää minun jälkeeni, ratkaisen väittelyn siitä, kumpi meistä oli parempi pelaaja. Jouduin jättämään urani aikana väliin 30 ottelua, eikä Daniel pystynyt olemaan niissä yhtä tehokas kuin yleensä. Kun Daniel oli aivotärähdyksen takia sivussa 20 ottelusta 2010, tein sinä aikana 11 maalia ja syötin yhdeksän. Olin Danielin kanssa pelatessani nippa nappa 20 maalin mies. Ilman häntä olisin voinut takoa 45 maalia kaudessa koko urani ajan, Henrik nauratti yleisöä.
Luongolle oli kunnia pelata Sedinien kanssa
Luongo kiitti puheessaan Hockey Hall of Famea ja onnitteli muita valittuja, erityisesti Canucksin aikaisia joukkuetovereitaan Daniel ja Henrik Sediniä.
- Kun minulle soitettiin (valinnasta Hall of Fameen), kysyin heti ensimmäiseksi, valittiinko teidätkin, koska halusin tulla valituksi yhtä aikaa kanssanne. Oli suuri kunnia olla joukkuetoverinne kahdeksan vuoden ajan. Olen ylpeä saadessani sanoa, että pelasin kanssanne, Luongo kiitteli ruotsalaisveljeksiä.
Luongo kertoi myös isoäidistään, joka oli ollut lapsenlapselleen maalivahtina uunikintaan ja paistinpannun kanssa, sekä isoisästään, jolta hän oli saanut ensimmäisen veskarinpatjansa. Luongo kiitti myös vanhempiaan, jolta hän oli oppinut työmoraalin, sekä veljiään, joiden kanssa hän pelasi jääkiekkoa kellarissa.
- Me tuhosimme sen. Seinät menivät ihan pilalle, Luongo muisteli.
Carnegieta muisteltiin uranuurtajana
Herb Carnegien sanotaan olleen paras musta pelaaja, joka ei koskaan pelannut NHL:ssä. Hänen positiivinen energiansa muutti lajia parempaan suuntaan monin eri tavoin. Hall of Famen rakentajien luokkaan nimettyä Carnegieta olivat maanantaina muistelemassa hänen tyttärensä Bernie ja poikansa Dale.
- Hän hyödynsi jääkiekon parissa oppimiaan taitoja elämässä kaukalon ulkopuolella. Hän oli yrittäjä ja uranuurtaja, joka ei tyytynyt asettumaan tavanomaiseen muottiin, Bernice kertoi.
Dale Carnegie kertoi isänsä sinnikkyydestä.
- Vastoinkäymiset muovasivat hänen luonnettaan. Luovuttaminen ei ollut hänelle koskaan vaihtoehto.
Alfredsson muisteli jättäneensä luistimet Ruotsiin
Daniel Alfredsson muisti tuoda juhlapuheensa mukanaan. Hänen muistinsa ei ole aina ollut yhtä hyvä. Ruotsalainen kertoi hauskan tapauksen ensimmäiseltä NHL-harjoitusleiriltään, jonka Ottawa Senators järjesti vuonna 1995.
- Jännitin sitä todella paljon. Ehkä liikaakin, sillä ensimmäisenä harjoituspäivänä tajusin, että olin unohtanut luistimeni Ruotsiin.
Lopulta hänelle löydettiin luistimet, ja siitä alkoi upea NHL-ura. Alfreddson pelasi 17 kautta Ottawa Senatorsissa ja päätti uransa kauteen 2013-14 Detroit Red Wingsissä. Ottawan ja Alfredssonin molemminpuolinen rakkaus on säilynyt läpi vuosien.
- Haluan kiittää Ottawaa. Osoittamanne tuki on ollut hämmästyttävää ensimmäisestä päivästä lähtien, ja sillä on ollut valtava merkitys minulle ja perheelleni. Ihokarvani nousevat yhä pystyyn, kun astun areenalle, jossa loimme yhdessä monia mahtavia muistoja.
Yksi hänen suurista unelmistaan oli edustaa kotimaataan Ruotsia. Hall of Fame -plakaatin ojensi Alfredssonille Mats Sundin, jonka kanssa hän voitti olympiakultaa Torinossa 2006.
- Kiitos, Mats. On uskomatonta, että olemme ystäviä kaikkien niiden vuosien varrella käytyjen (Senatorsin ja Toronto Maple Leafsin välisten) vääntöjen jälkeen. Olet ollut aina esikuvani. Olit tähti jo ennen kuin minä aloin pelata Ruotsin liigassa.
Mutta kaikkein tunteikkaimman kunnianosoituksensa Alfredsson lausui maanmiehelleen Börje Salmingille. Legendaarinen puolustaja oli ensimmäinen ruotsalainen NHL-kiekkoilija. Salmingilla todettiin aiemmin tänä vuonna ALS, eikä hän kyennyt osallistumaan seremoniaan maanantaina.
- Kiitos, Börje, kaikilta ruotsalaispelaajilta, jotka seurasivat jalanjäljissäsi. Sinä todellakin näytit meille tietä. Kiitos.