Sallinen on hyvillään siitä, että nuoret tytöt ja naiset voivat nykyisin unelmoida ja tavoitella aivan erilaisia asioita kuin hän uransa alkuaikoina. Hän itse ei voinut haaveilla esimerkiksi maajoukkuevalinnasta tai MM-kisoissa pelaamisesta, olympialaisista puhumattakaan.
- Tilanne on nyt aivan erilainen. Olen aika vanha, vaikken vielä ikäloppu (nauraa), mutta jo minunkin peliurani aikana tapahtui ihan mielettömiä asioita eteenpäin, Sallinen toteaa.
- Hyvin on jo murrettu sitä käsitystä, että jääkiekko kuuluisi vain miehille. Yhä enenevässä määrin löytyy miehiä, jotka puhuu tyttöjen ja naisten puolesta. On todella hienoa kuulla ja nähdä, kuinka käsityksiä murretaan, hän jatkaa ja toivoo samansuuntaisen kehityksen jatkuvan.
Naganon olympiapronssi sykähdyttää yhä
Sallinen pelasi Naisleijonissa keväällä 1989, kun ensimmäiset viralliset EM-kisat järjestettiin Länsi-Saksassa. Hän lopetti peliuransa jo vuonna 2003, mutta palasi kaukaloihin vuonna 2013 ja jatkoi uraansa aina keväällä 2019 Espoossa pelattuihin MM-kisoihin saakka.
Palkintokaapissa on kaksi olympiapronssia, MM-hopea, kuusi MM-pronssia ja kolme EM-kultaa.
- Jokainen pelattu turnaus ja joukkue on ollut ainutlaatuinen. Siinä mielessä kaikki mitalit ovat samanarvoisia. Mutta jos jonkun nostan esiin, niin se on Naganon olympialaiset (1998), koska siellä naiset olivat ensimmäisen kerran mukana olympialaisissa, hän selittää.
Hetken mietittyään Sallinen jatkaa, että toinen mainitsemisen arvoinen mitali on viimeisestä turnauksesta tullut MM-hopea.