Pikkupoikana Montrealista lähtenyt Aatos Koivu palaa takaisin kotiin

Hyökkääjälupaus Aatos Koivu ei ollut paikan päällä Las Vegasissa järjestetyssä vuoden 2024 NHL Draftissa vaan seurasi tapahtumia kotona Turussa perheen sekä ystävien kanssa.

Montreal Canadiens varasi Koivun kolmannella kierroksella varaustilaisuuden 70. pelaajana.

– Vaikea sanoin kuvailla, miltä tuntuu. Olen erittäin onnellinen ja todella innoissani. Montreal on loistava organisaatio, hän totesi Canadiensin järjestämässä videohaastattelussa – eikä siinä sanoja tarvittu, sillä riemu paistoi hänen kasvoillaan.

Sukunimen Koivu kuuleminen Las Vegasin Spheressä toi monille muistoja mieleen. Canadiens varasi Koivu-nimisen pelaajan myös vuonna 1993, silloin numerolla 21. Koivut ovat toinen isä ja poika -pari seuran historiassa, sillä Canadiens valitsi Rejean Houlen vuoden 1969 NHL Draftissa ensimmäisenä pelaajana ja hänen poikansa Jean-Francois'n 99. pelaajana vuonna 1993 eli samassa varaustilaisuudessa Saku Koivun kanssa.

– En usko, että se on mitenkään hankalaa tai haastavaa, koska aion itse luoda oman nimen itselleni, Koivu vastasi kysymykseen pelaamisesta samassa seurassa kuin hänen isänsä aikoinaan.

– Olen vain oma itseni ja pelaan omaa peliäni niin hyvin kuin osaan. Totta kai ihmiset tietävät, kuka isäni on ja missä ja milloin hän pelasi, niin se nyt vain on Montrealissa tästä eteenpäin. Mutta ei se ole mikään huono juttu. Vaikka pelaisin jossain muualla, pyrkisin silti luomaan itselleni nimen pelaajana, hän jatkoi.

Kahden suunnan vastuullinen keskushyökkääjä

Nyt 49-vuotias Saku Koivu pelasi vuosina 1995-2009 Montrealissa 792 runkosarjaottelua sekä 48 pudotuspeliä, mutta hän ei paljonkaan keskustellut poikansa kanssa siitä mahdollisuudesta, että tämä varataan samaan seuraan kuin isänsä.

– Puhuimme varaustilaisuudesta ihan yleisellä tasolla. Minulle ei ollut mitään merkitystä sillä, mikä seura minut valitsee ja millä numerolla. Halusin vain saada varauksen. Minulle tärkeintä on se, että minut valinnut organisaatio on minulle hyvä paikka ja että siellä halutaan minun kehittyvän pelaajana mahdollisimman paljon, viikko ennen draftia 18 vuotta täyttänyt Aatos painotti.

Hän kertoi kuulleensa vanhemmiltaan vain hyviä asioita Montrealista kaupunkina, faneista, Canadiensista ja kiekkopyhättö Bell Centrestä.

– En ole kuullut yhtä ainutta negatiivista asiaa, joten totta kai olen todella innoissani, että seura valitsi minut.

Kun Koivulta kysyttiin, mitä hän voi tulevaisuudessa antaa Canadiensille, hän kertoi olevansa kahden suunnan keskushyökkääjä, joka pelaa molempiin suuntiin vastuullisesti.

– Luistelu, laukaus ja pelin lukeminen ovat vahvuuksiani. Mielestäni muistutan pelityyliltäni Sebastian Ahoa. Tunnistan omassa pelissäni paljon myös samoja vahvuuksia ja heikkouksia kuin isällä oli, mutta paras vertailukohde on Sebastian Aho.

Varaus sai vanhemmat huutamaan ja hyppimään onnesta

Mutta miten tapahtumat sitten etenivät kotona, kun Canadiens valitsi Koivun? Ensin oli täysin hiljaista, kun paikalla olijat tajusivat, että seuraavana on Montrealin vuoro.

– Minulla oli silmät kiinni ja painoin pääni alas. En edes kuullut, että televisiossa sanottiin minun nimeni, mutta äiti alkoi huutaa ja hyppiä, ja minä ihmettelin, että mitä nyt. Silloin näin nimeni television ruudussa. Siinä vaiheessa isäkin alkoi hyppiä. Koko perhe ja kaikki ystävät olivat superonnellisia. Siinä vaiheessa tajusin, että minut on varattu.

Isän ensimmäiset sanat pojalleen tulivat suoraan sydämestä: ”Olen niin iloinen puolestasi ja ylpeä sinusta."

– Huomenna varmaan jutellaan lisää kaikesta, juuri varattu pelaaja arveli.

Aatos Koivu myönsi, että toki vastustajat ovat huudelleet hänelle sukunimen takia, mutta kaikkeen tottuu. Mitään paineita siitä ei ole koskaan tullut, varsinkin kun huutelu on vähentynyt kaiken aikaa.

– Itse asiassa se on tainnut olla vain hyväksi minulle. Se on nuoresta pitäen motivoinut minua luomaan itselleni oman nimen pelaajana. Isän paras neuvo on ollut, ettei ole mitään kiirettä. Jokainen kulkee omaa polkuaan omaan tahtiinsa. Olin pitkään muita pienempi enkä ollut niin vahva kuin muut. Mutta etenin omaa tahtiani.

Koivu ei ollut Las Vegasissa, koska keskusteltuaan isänsä ja agenttinsa kanssa hän näki parhaimmaksi pysyä kotona ja harjoitella niin paljon kuin mahdollista. Samasta syystä hän todennäköisesti jättää väliin myös varaustilaisuuden jälkeen pidettävän Canadiensin nuorten lupausten kehitysleirin.

– Lentäminen Yhdysvaltoihin ja takaisin tekisi harjoittelemisesta haastavaa. Juuri nyt tarvitsen eniten harjoittelua ja fysiikkani vahvistamista. Meistä oli parasta, että seuraan draftin kotona ja keskityn harjoitteluun sekä itseni kehittämiseen.

Koivun tavoite ensi kaudelle on kehittää peliään kokonaisvaltaisesti, fysiikkaa, luistelua ja laukausta. Sekä ennen muuta raivata itselleen paikka TPS:n Liiga-joukkueesta.

– Treenaan nyt kesällä heidän kanssaan, mutta se ei riitä minulle. Haluan olla yksi joukkueen avainpelaajista ja pelata isoja minuutteja.

Koti ja Bell Centre parhaat muistot lapsuuden Montrealista

Koivu oli kolmevuotias vesseli, kun hänen perheensä muutti Montrealista Anaheimiin. Pienelle pojalle ei jäänyt paljon muistoja Montrealista, mutta hän muistaa edelleen erittäin hyvin ne kaikkein tärkeimmät paikat: kodin ja Bell Centren.

Luonnollisesti Aatos muistaa myös isänsä viimeisen ottelun Bell Centressä, kun ”kaikki olivat hyvin tunteellisia”, nuori poika mukaan lukien.

– Anaheimista onkin sitten paljon enemmän muistoja, sillä kävin siellä koulua. Mutta nuo kaksi asiaa ovat jääneet mieleen Montrealista, hän hymyili.

Voi siis sanoa, että Koivu palaa kotiin, kun hän jonain päivänä liittyy Canadiensin kokoonpanoon.