Suomi voitti nuorten MM-kisat vuonna 2016, ja olit silloin mukana joukkueessa. Ehditkö katsella kultaa voittaneiden Nuorten Leijonien pelejä tänä vuonna?
- Välierät jäi valitettavasti väliin, kun meillä oli peli sinä iltana, mutta muut ottelut kyllä katsoin.
Mikä selittää Suomen upean menestyksen nuorten kisoissa?
- Kultaa on tosiaan huuhdottu kolme kertaa kuuden vuoden aikana. Meillä on paljon hyviä nuoria pelaajia jo nyt NHL:ssä, ja lisää on tulossa. En kyllä osaa selittää miksi, mutta minusta on upeaa ja hienoa seurata, miten hyvin suomalaisella jääkiekolla menee. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että itseluottamusta pelaajana vahvisti se, kun näin NHL:ssä (Aleksander) Barkovin kaltaisia nuoria pelaajia, jotka olivat kasvaneet läpi saman kiekkopolun kuin minä junioreista miesten liigaan ja sitten NHL:ään.
Minkä neuvon antaisit tämän vuoden nuorille kultaleijonille?
- Kannattaa ottaa kisoista mukaan siellä ilta illalta vahvistunut itseluottamus ja pelata sillä itseluottamuksella kausi loppuun.
*** ***Lisää aiheesta: [Kaapo Kakko antoi nuorten MM-kisoissa kovat NHL-näytöt]
Voisiko Kaapo Kakko olla seuraava suomalainen huippupelaaja NHL:ssä?
- Ilman muuta! Hyvä luistelija ja vahva pelaaja. Hän on taitava pelaaja, joka pystyy ratkaisemaan otteluja.
Jack Hughes on monissa veikkauksissa mainittu tulevan kesän ykkösvaraukseksi. Voisiko Kaapo olla ykkösvaraus?
- Näin Hughesin pelaavan vain kerran nuorten MM-kisoissa, finaalissa, joten minulla ei ole kunnon käsitystä hänestä pelaajana. En pysty vertaamaan heitä keskenään. Mutta tietysti toivon, että Kaapo varataan ensimmäisenä.
Millaisia muistoja sinulla on vuoden 2016 MM-kisoista ja pelaamisesta Paten (Patrik Laine) ja Puljun (Jesse Puljujärvi) kanssa?
- Olihan se aivan uskomatonta! Kotikisat ja halli täynnä joka ottelussa. Tuntui, että jokainen suomalainen oli meidän tukena ja kannusti meitä. Yleensä Suomi on voittanut jääkiekon mahtimaat niukasti, mutta me onnistuimme voittamaan suurinumeroisesti. Aivan mahtava fiilis koko kisojen ajan.
Vieläkö te kolme muistelette noita kotikisoja?
- Ei nyt enää. Meillä kaikilla on upeita muistoja, mutta aikansa kutakin. Totta kai tapaan heitä pelireissuilla ja käyn syömässä heidän kanssaan, mutta nyt on jo muut puheenaiheet.
Olet Hurricanesin/Hartford Whalersin organisaation historiassa vasta 10. pelaaja, joka on koonnut NHL-uran ensimmäisissä 200 ottelussa 125 tehopistettä. Tämä kausi on ollut erinomainen, paras NHL-kautesi tähän mennessä. Valmistauduitko tähän kauteen eri tavalla kuin ennen?
Video: CAR-BUF: Ahon vanhanaikainen ohjautuu puolustajasta
- Olen nuori pelaaja ja kehityn kaiken aikaa. Yritän joka vuosi olla entistä parempi pelaaja, ja tiesin jo viime kaudella, että tästä tulee parempi kausi. Minulla on hyvät ketjukaverit, hyvä valmentaja, joka antaa minun pelata, ja olen saanut paljon peliaikaa.
Eli vieläkin parempaa on tulossa?
- Yritetään. Näin on tarkoitus.
Teillä osuu kemiat hyvin yhteen Teuvo Teräväisen kanssa. Johtuuko hyvä yhteispeli siitä, että olette samantyyppisiä pelaajia, vai siitä, että suomalaisten on helppo pelata yhdessä?
- Se johtuu vähän molemmista. Varsinkin minun ensimmäisenä vuonna oli hienoa, kun porukassa oli toinenkin suomalainen. Hänellä oli auto ja asunto, ja hän auttoi minua monella tavalla. Hän auttoi minua sopeutumaan uusiin oloihin, ja tunsin oloni kotoisaksi paljon nopeammin kuin olisin tuntenut ilman häntä. Viihdymme toistemme seurassa myös jäällä.
Lisää aiheesta: [NHL:ssä isketään hattutemppuja kuin konsanaan 90-luvulla]
Kuinka täydennätte jäällä toistenne peliä?
- Me ajatellaan pelistä samalla lailla. Hän näkee jään tosi hyvin, ja meidän on helppo löytää toisemme jäällä. Ei sitä osaa selittää, joidenkin kanssa kemia vaan toimii.
Olet pelannut sekä keskellä että laidassa. Pidätkö jommastakummasta paikasta enemmän?
- En oikeastaan. On hyvä, että pystyn pelaamaan myös keskellä. Tosin tässä liigassa sentterinä pelaaminen on hieman vaikeampaa kuin laidassa, ja minulla on vara parantaa vielä paljon.
Sekoitetaanko sinut koskaan New York Islandersin ruotsalaiseen Sebastian Ahoon?
- Joskus aikaisemmin oli joitakin hauskoja tilanteita, niin kuin kerran, kun minulta pyydettiin nimikirjoitusta hänen kuvaansa. Mutta ei nyt enää. Me pelattiin vastakkain, taidettiin olla 17-vuotiaissa, ja silloin se oli hauska juttu. Naureskeltiin itsekin nimille. Mutta ei nyt enää.
