Kolme kysymystä: Boston Bruins

NHL-kauden 2024-25 harjoitusleirejä odotellessa otamme liigan kaikki 32 joukkuetta vuorollaan lähempään tarkasteluun elokuun alusta lähtien. Tänään nostamme esiin kolme olennaista kysymystä Boston Bruinsista.

Bruins on tehnyt kesän aikana muutamia isoja siirtoja, mutta voimasuhteet eivät ole liikahtaneet paljoakaan: joukkue on yhä idän suosikkeja. Todellinen huippumenestys vaatisi kuitenkin harppausta, etenkin hyökkäyspäässä.

Löytyykö hyökkäyksestä leveyttä?

Bruinsilla on paras tilanne puolustuspäässä, jossa sillä merkittävä määrä kokoa, fyysisyyttä ja myös kiekollista taitoa. Charlie McAvoyn, Hampus Lindholmin, Brandon Carlon ja Nikita Zadorovin tähdittämä alakerta onkin yksi liigan parhaista.

Menestystoiveiden kannalta olennaisin kysymys onkin, pystyykö joukkueen hyökkäysosasto olemaan NHL:n kärkeä? Viime kaudella hyökkäystehojen puute erotti bostonilaiset liigan terävimmästä huipusta, sillä joukkue oli maalintekotilastossa vasta 13. sijalla tehtyään 263 täysosumaa. Tilaston ykkösenä oli Colorado Avalanche, joka puhkaisi ainoana seurana 300 maalin rajan. Toronto Maple Leafs, Dallas Stars ja Edmonton Oilers ylsivät 290 maalin rajaan.

Bruinsin suurin ero edellä mainittuihin seuroihin oli hyökkäysmateriaalin leveydessä. Tshekkitähti David Pastrnak loisti Bostonin ykköshyökkääjänä paukutellen 82 otteluun 47 maalia ja 110 tehopistettä. Hänen harteillaan oli liian suuri vastuu, sillä kukaan muu ei yltänyt edes 70 tehopisteen rajaan. Pastrnakin lisäksi 60 pisteen kerhoon ylsi vain kaksi pelaajaa, Brad Marchand ja Charlie Coyle.

Ensi kaudella Bruinsin terävimmästä kärjestä pitäisi löytyä lisää vastuunkantajia. Joukkueessa on paljon tasaisia suorittajia, joista muodostuu neljä laadukasta kentällistä, mutta todellinen menestyminen vaatii myös tähtiä, jotka pystyvät nousemaan tiukoissa paikoissa ratkaisupelaajiksi. Bruins kaipaisi muitakin pelättyjä aseita kuin Pastrnakin.

Boston vahvisti hyökkäyksen kärkiosastoaan kesän markkinoilla, kun seuran haaviin tarttui ruotsalaishyökkääjä Elias Lindholm, joka on erinomainen lisä ryhmään. Hän saanee paikan Bruinsin ykköskentän keskeltä Pastrnakin rinnalta. Lindholm on paitsi laadukas kahden suunnan pelaaja myös kykenevä latomaan kovaa tulosta hyökkäyspäässä, mikä nähtiin Calgary Flamesissa. Ruotsalaisen NHL-uran paras kausi on tuottanut tehot 42+40=82.

Lindholmin ja Pastrnakin rinnalla saattaa pelata Pavel Zacha, jolla on takanaan NHL-uransa paras kausi. Hän iski viime kaudella 78 otteluun tehot 21+38=59. Zachalla on potentiaalia vieläkin isompiin tekoihin, joten Bruinsissa odotetaan myös häneltä aiempaa suurempaa johtajuutta.

Pystyykö Marchand palaamaan huipputasolleen?

Kärkiosastosta puhuttaessa ei voi unohtaa Marchandia, joka on yhä Bruinsin tärkeimpiä palasia ja kapteenina elintärkeässä roolissa. Konkari saattaa aloittaa kauden kakkoskentässä Coylen rinnalla mutta nauttia totuttuun tapaan vastuusta ykkösylivoimalla.

Marchand on yhä tähtipelaaja, mutta onko 36-vuotiaasta laiturista nousemaan huippuvuosiensa tasolle? Sitä Bruinsissa toden totta kaivataan, jotta Pastrnakin taakka kevenisi. Marchand oli viime kaudella Bruinsin sisäisen pistepörssin kakkonen, mutta kausi tuotti vain 29+38=67 tehopistettä, mikä ei tyydytä hänen kaltaistaan tekijää.

Marchandin viime kauden ottelukohtainen pistekeskiarvo 0,82 oli heikoin kahdeksaan vuoteen. Vuosina 2016-22 Marchand ylsi joka kerta runkosarjassa yli piste per peli -tahtiin, mutta nyt hän on jäänyt alle 70 tehopisteen kahtena kautena peräkkäin. Trendi on laskeva ja siksi huolestuttava.

Onko joukkue kerännyt oppia kevään tosipeleistä?

Jim Montgomeryn luotsaama joukkue on ollut pitkään vahva runkosarjasuorittaja, ja ottelukohtainen pistekeskiarvo on ollut kaudesta 2017-18 lähtien aina vähintään 1,3. Bruins on yltänyt pudotuspeleihin kahdeksana vuona peräkkäin ja voittanut tänä aikana runkosarjan kahdesti. Viimeisin Presidents' Trophy on Montgomeryn debyyttikaudelta 2022-23, jolloin Bruins keräsi peräti 135 sarjapistettä ja vei ykköspaikan 22 pisteen erolla.

Kahdeksan viime kauden otannalla Bruins on NHL:n ykkösenä niin voitoissa kuin sarjapisteissä, mikä kertoo tasaisuudesta ja pitkäjänteisyydestä. Ensi kaudellakin joukkue kuuluu Itäisen konferenssin suosikkeihin ja tulee suurella todennäköisyydellä olemaan kärkijoukossa. Pudotuspeliputken jatkuminen pitäisi olla selviö.

Mutta riittääkö pelkkä runkosarjamenestys Bostonissa? Ei todellakaan, vaan katse on aina Stanley Cup -mestaruudessa. Seura on viimeksi juhlinut mestaruutta kaudella 2010-11, ja viimeisin finaalipaikka on kaudelta 2018-19. Tuolloin Tuukka Rask ja kumppanit kokivat kirvelevän tappion finaalien seiskapelissä St. Louis Bluesille. Kesän 2019 jälkeen Bruins on voittanut vain kolme playoff-sarjaa ja edennyt parhaimmillaan toiselle kierrokselle, mikä on valtava pettymys.

Bruins on uudistunut viime vuosien aikana, ja esimerkiksi vuoden 2011 mestaruusjoukkueesta on mukana enää Marchand. Vuoden 2019 finaaliryhmästä on mukana vain neljä pelaajaa. Siitä huolimatta Bostonissa riittää playoff-kokemusta, ja viime vuodet ovat antaneet nykyiselle ryhmälle tärkeitä oppitunteja tosipelien kovuudesta.

Onko tappioista kuitenkaan opittu? Se on olennaisin kysymys. Viime keväänä Bruins tippui toisella kierroksella tulevan mestarin Florida Panthersin käsittelyssä, joten joukkue sai parasta mahdollista oppia voittavasta jääkiekosta. Tärkeintä olisi löytää keinot vastata vastustajien hyökkäyspelaamiseen. Viime keväänä Bruinsin maalinteon tehokkuus oli pudotuspelijoukkueista viidenneksi heikointa ja ottelukohtainen laukauskeskiarvo toiseksi heikoin. Bruins ei yksinkertaisesti päässyt tarpeeksi usein laadukkaisiin maalipaikkoihin.

Tässä asiassa palataan tämän artikkelin ensimmäiseen kysymykseen eli hyökkäysmateriaalin leveyteen, mutta myös siihen, pystyykö Montgomery kehittämään Bruinsin pelityyliä aiempaa hyökkäävämpään suuntaan.