Valmentaja Petri Skriko näkee tulevaisuudessa virolaisia NHL-pelaajia

Kauden 2023-24 aikana jututamme entisiä NHL-pelaajia ja kyselemme heidän kuulumisiaan sekä mielipiteitään suomalaispelaajista. Tänään tapaamme Petri Skrikon, joka marraskuussa 1986 ryöväsi Wayne Gretzkyltä viikon ja kuukauden tähtipelaajan tittelit iskettyään viiteen otteluun huimat 12 maalia.

Skriko, 61, otti syyskuussa vastaan Viron miesten jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajan pestin ja nauttii työstään, monesta syystä.

– Eestissä on hyviä ihmisiä jääkiekon parissa, ja lähdin mielelläni auttamaan heitä. Olen aina tykännyt valmentamisesta, ja se oli tähän kohtaan hyvä vaihtoehto, hän kertoo NHL.com/fi:n haastattelussa kiekkoliekin palavan edelleen, vaikka laskee menossa olevan 44. vuosi jääkiekkoammattilaisena – tosin SM-liigan alkuvuosinaan hän toimi myös palomiehenä.

Skriko ehti kiertää maailmaa pelaajana ja peliuran jälkeen NHL-seurojen kykyjenetsijänä, Washington Capitalsin, Calgary Flamesin ja viimeksi Florida Panthersin palveluksessa.

– Ikää alkaa olla. Matkustaminen alkoi tuntua aina vain raskaammalta, varsinkin koronapandemian jälkeen. Kun sopimus Floridan kanssa päättyi, alkoi tuntua siltä, että voisi tehdä muutakin kuin matkustaa paljon. En edes etsinyt uusia scoutin töitä Pohjois-Amerikasta, vaikka joistakin seuroista oli vähän kyselyjä tullutkin, hän muistelee.

Sitten kohtalo puuttui peliin. Skriko kuuli eräältä tuttavaltaan, että kahdeksan vuotta Viron maajoukkuetta luotsannut Jussi Tupamäki jättää tehtävän. Kiinnostus uutta, Suomenlahden toisella puolella olevaa valmennustyötä kohtaan heräsi saman tien.

– Päätös ottaa työ vastaan oli helppo, Skriko muistaa.

Päätöstä helpotti sekin, että hän ei hypännyt tuntemattomaan, koska oli aikaisemmin ollut SaiPan ja tanskalaisen Herning Blue Foxin valmentaja.

Tavoitteena luoda kiekkopolku junioreista miesten sarjaan

Skriko tuumii, että hänellä ei vielä ole täysin kattavaa kuvaa naapurimaan jääkiekon tilasta, mutta sanoo näkemänsä perusteella lajin olevan suosittu.

– Tallinnassa on kaksi jäähallia ja niissä yhteensä viisi kenttää, jotka ovat koko ajan täynnä. A-maajoukkueessa ei vielä ole kovin paljon pelaajia, mutta U18- ja U20-ikäluokissa heitä on kasvamassa, hän toteaa tyytyväisenä.

Siitä päästäänkin Skrikon suunnitelmaan, jonka voi tiivistää niin, että hän haluaa luoda nuorille ja miksei jo kokeneemmillekin pelaajille mahdollisuudet pelata mahdollisimman kovissa sarjoissa. Ja nimenomaan luoda kotimaassa kiekkopolku junioreista aina miesten sarjaan sekä antaa nuorille tilaisuus pelata jääkiekkoa ammatikseen. Samalla myös A-maajoukkue kehittyy.

– Vuosien projektihan tämä on. Tavoitteeni on pelaajien kehittäminen ja tehdä jääkiekosta tunnettu laji. Ei suinkaan lähteä heti A-lohkoon haastamaan.

Skriko puhuu erittäin lämpimästi nuorista pojista, jotka tekevät kovasti töitä unelmansa eteen, kuten muuttavat pois kotoa Suomeen pelaamaan.

– Toivoisin Eestiin urheilulukioita tai muita mahdollisuuksia, että nuoret voisivat asua kotona, käydä koulua ja saisivat mahdollisuuden harjoitella. Sieltä se kehitys tulee. Suomessa U16-sarjan jälkeen harjoitusten määrä pomppaa kuuteen, seitsemään viikossa. Eestissä se pysyy kahdessa tai kolmessa, hän vertaa.

Vancouverissa tutustuminen alkoi ruokailuvälineistä

Laitahyökkääjä Skriko itse lähti maailmalle parikymppisenä. Vancouver Canucks varasi hänet vuoden 1981 NHL Draftissa kahdeksannella kierroksella varaustilaisuuden 157. pelaajana. Hän ei kuitenkaan halunnut siirtyä taalaliigaan ennen kuin syksyllä 1984, koska halusi edustaa Suomea Sarajevon talviolympialaisissa saman vuoden alkupuolella.

– En lähtenyt heti ensimmäisen sopimustarjouksen saatuani, koska siihen aikaan olympialaisissa ei saanut olla ammattilaisia, hän perustelee.

Skriko muistelee pelanneensa ennen Vancouveriin muuttoaan neljänä vuonna SM-sarjassa, yhdet MM-kisat ja olympialaiset. Hän naurahtaa, ettei hän siis ollut enää ihan poikanen, mutta kukaan ei tiennyt hänestä mitään Vancouverissa. Lentokentällä oli seuran edustaja vastassa, kun Skriko saapui matkalaukun, pelikassin ja mailojen kanssa. He tapasivat silloin ensimmäisen kerran, eikä vastaanottaja tunnistanut Skrikoa, vaan sitä varten hänellä oli iso lappu, jossa oli suomalaishyökkääjän nimi.

– Tutustuminen alkoi siitä, kun pelaajat kyseli minulta, että syöttekö te Suomessa veitsellä ja haarukalla ja juokseeko siellä karhut vapaana kaduilla. Tästä asetelmasta silloin lähdettiin. Kaikki piti ansaita ensimmäisestä päivästä lähtien, koska ajatus oli se, että me tultiin varastamaan heidän työpaikkojaan.

Skriko pelasi kuuden ja puolen Canucks-kauden jälkeen Boston Bruinsissa sekä Winnipeg Jetsissä. NHL-ura päättyi kaudella 1992-93 San Jose Sharksissa. Hän pelasi kaikkiaan 541 runkosarjaottelua tehoin 183+222=405.

– Mitään yksittäisiä pelejä tai kausia en muista. Nuo vuodet vaan oli kaiken kaikkiaan ikimuistettavia. Tärkeintä oli todistaa itselleni se, että pystyn pelaamaan maailman parhaita vastaan. Kun minulla oli paras päivä, olin jopa parempi kuin monet, hän summaa vuotensa taalaliigassa ja jatkaa, että kaikki he 1970- ja 1980-luvulla NHL:ään lähteneet suomalaiset tekivät jotain ainutlaatuista.

– Olemme uranuurtajia siinä mielessä, että avasimme ovet näille nykypäivän pelaajille. Nyt he saavat kunnon mahdollisuuden pelata NHL:ssä ja ovat jopa seurojensa tähtipelaajia ja liigan maali-, piste- tai torjuntatilastojen parhaita pelaajia.

Gretzky menetti kerran Skrikolle viikon pelaajan tittelin

Vuoden 1986 marraskuu oli Skrikon paras kuukausi NHL:ssä, sillä hänet valittiin tuossa kuussa liigan kuukauden pelaajaksi ensimmäisenä Canucksin pelaajana kautta aikain. Hän takoi kaudella 1986-87 neljä hattutemppua, joka on edelleen seuran yhden kauden ennätys. Skriko pelasi Vancouverissa neljä peräkkäistä vähintään 30 maalin kautta vuosina 1985-89.

Mutta marraskuu 1986 tosiaan on aivan oma lukunsa Skrikon NHL-uralla. Marraskuun 18. päivään mennessä hän oli merkkauttanut tuolla kaudella 18 otteluun tehot 5+8=13, mutta sen jälkeen kiekko tuntui uppoavan aina kun hän lähetti sen vastustajan maalia kohti.

Canucks kaatoi Calgary Flamesin 18. marraskuuta kotonaan lukemin 5-0, ja hiljattain hankitun Barry Pedersonin ja Jim Sandlakin kanssa pelannut Skriko oli tehnyt hattutempun ennen kuin toista erää oli edes pelattu loppuun. Kaksi hänen viimeistä maaliaan syntyivät alivoimalla.

Marraskuun 21. päivänä Canucks hävisi kotonaan New York Rangersille 5-8, mutta Skriko pisti vielä paremmaksi kuin pari päivää aiemmin ja oli latonut neljä maalia toisen erän alkuminuuteille tultaessa, viimeisen niistä alivoimalla. Seuraavana päivänä Edmonton Oilersia vastaan pelatussa vierasottelussa Skriko jäi pisteittä, mutta sitten ohjelmassa oli kaksi ottelua Los Angeles Kingsiä vastaan.

Ensimmäisen Kings-kohtaamisen Canucks voitti 25. marraskuuta kotonaan 11–5, ja Skriko kirjautti neljä (2+2) tehopistettä. Seuraavana iltana hän paukutti kolmannen hattutemppunsa kahdeksaan päivään, ja siinä vaiheessa kauden 23 ottelun pistepotti oli 17+10=27. Viiteen otteluun huimat 12 maalia takonut Skriko sai lempinimen ”The Streak”. Hän oli 17 maalillaan sillä hetkellä NHL:n maalipörssissä viidentenä.

Skrikon saavutuksesta kertoo paljon se, että NHL-legenda Wayne Gretzky pystyi edellä mainitun kaltaiseen jaksoon vain kerran urallaan, kun hän iski viiteen otteluun 15 maalia joulukuun 1981 loppupuolella.

Kaudella 1986-87 Skriko pelasi kaikkiaan 76 ottelua tehoin 33+41=74.

– Gretzkyllä oli sillä viikolla enemmän tehopisteitä, mutta vähemmän maaleja kuin minulla. Säälistä varmaan antoivat minulle viikon pelaajan kunniamaininnan. Ajattelivat varmaan, että Gretzky on nimetty niin monta kertaa, melkein joka viikko, että annetaan nyt tälle kaverille kerran, Skriko nauraa.

Skriko seuraa nykyisin erityisen tarkkaan virolaispelaajien sarjoja, mutta toki hän on perillä myös siitä, mitä NHL:ssä tapahtuu, kuka johtaa sarjaa ja miten suomalaiset pärjäävät.

– NHL:ssä ei vielä ole eestiläisiä pelaajia, mutta jonain päivänä on. En epäile sitä yhtään, hän sanoo varmasti.