Tiistai oli "Martyjen" päivä. Martin Brodeur ja Martin St. Louis nappasivat yhden suurimmista kunnianosoituksista, jonka jääkiekkoilija voi saada. Kaksikko kutsuttiin Hockey Hall of Famen eli jääkiekon kunniagallerian jäseniksi pelaajien kategoriassa.
"Pelitaito, urheiluhenki, luonteenlaatu ja panos joukkueelleen sekä jääkiekkoilulle yleensä."
Mainioiden Martyjen seuraajat Hall of Famessa
Vuoden päästä ehdolle tulevista pelaajista yksikään ei ole itsestäänselvä valinta
Tuo on Hockey Hall of Famen virallinen vaatimus pelaajille. Lopullisen päätöksen tekee 18 jäsentä kattava valintakomitea. Pelaajan tulee saada vähintään 75 prosentin eli 14 jäsenen tuki taakseen tullakseen valituksi.
Miespelaajia voidaan valita korkeintaan neljä vuodessa. Nyt heitä hyväksyttiin kaksi. Vuoden päästä on jälleen uusia ehdokkaita tarjolla.
Ehdokkaaksi voi päästä kolme vuotta uran loppumisen jälkeen. Vuonna 2016 lopettaneista pelaajista yksikään ei ole "satavarma" valinta ensi kesäkuussa. Sellaiset nimet kuin Vincent Lecavalier, Patrik Elias, Brad Richards, Scott Gomez ja Dan Boyle ovat ensimmäistä kertaa ehdolla 2019.
Lecavalierille vuosi 2004 oli unohtumaton. Kanadalaissentteri voitti ensin kesäkuussa Stanley Cupin ja sitten syyskuussa World Cupin. Kanada kukisti vuoden 2004 World Cupin loppuottelussa Suomen 3-2. Lecavalier valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi.
Tampa Bay Lightning varasi Lecavalierin kesän 1998 NHL Draftin ensimmäisenä pelaajana. Hän edusti Lightningin (1998-2013) lisäksi Philadelphia Flyersia (2013-16) ja Los Angeles Kingsiä (2016).
Lecavalier pelasi NHL-urallaan 1 212 ottelua ja saalisti niissä 421+528=949 pistettä. Hän voitti NHL:n maalipörssin kaudella 2006-07 ja sijoittui pistepörssissä kolmanneksi. Lecavalier valittiin samalla kaudella NHL:n kakkostähdistöön.
Elias juhli Stanley Cupin voittoa New Jersey Devilsin paidassa 2000 ja 2003. Tshekkilaituri valittiin NHL:n ykköstähdistöön vuonna 2001. Elias edusti koko NHL-uransa ajan Devilsiä. Hän saalisti 1 240 NHL-ottelussa 408+617=1 025 tehopistettä. Tshekkipelaajista vain Jaromir Jagrilla on enemmän tehopisteitä taalaliigassa.
- Siihen on syynsä, että voittaminen seuraa tiettyjä pelaajia. Se ei ole sattumaa. Kun näkee Patrikin joka päivä, niin huomaa sen, miksi hän voittanut ja miksi hän on ollut tärkeä palanen tämän organisaation voittokulussa, entinen Devilsin ja nykyinen San Jose Sharksin päävalmentaja Peter DeBoer paalutti jokunen vuosi sitten.
Elias oli vakiokasvo Tshekin riveissä huipputurnauksissa. Hän luisteli Salt Lake Cityn, Torinon, Vancouverin ja Sotshin olympiakisoissa sekä vuoden 2004 World Cupissa.
Richards on kaksinkertainen Stanley Cup -voittaja. Kanadalaissentteri juhli Lecavalierin kanssa 2004 ja Chicago Blackhawksin paidassa 2015. Richards palkittiin Conn Smythe Trophylla pudotuspelien arvokkaimpana pelaajansa 2004.
Richards edusti Lightningin (2000-08) lisäksi Dallas Starsia (2008-11), New York Rangersia (2011-14), Blackhawksia (2014-15) ja Detroit Red Wingsiä. Hän kirjautti 1 126 NHL-ottelussa tehot 298+634=932. Richards puki Kanadan paidan päälleen muun muassa vuoden 2004 World Cupissa ja Torinon olympiakisoissa.
Gomez voitti Stanley Cupin Eliasin joukkuetoverina 2000 ja 2003. Hänet nähtiin USA:n paidassa muun muassa vuoden 2004 World Cupissa ja Torinon olympiakisoissa 2006. Yhdysvaltalaissentteri vietti parhaat vuotensa New Jerseyssä (1999-2007) ennen kuin alkoi kiertolaiseksi.
Gomez saalisti 1 079 NHL-ottelussa 181+575=756 tehopistettä. Hänet valittiin NHL:n parhaaksi tulokkaaksi vuonna 2000, ja hän jakoi liigan syöttöpörssin voiton kaudella 2003-04.
Lisää aiheesta: [Hockey Hall of Fameen valittujen nimet julki]
Boyle oli mukana Tampan mestaruusjoukkueessa 2004. Kanadalaispuolustaja on myös olympiakultamitalisti vuosimallia 2010. Hänet valittiin NHL:n kakkostähdistöön 2007 ja 2009.
Varaamaton Boyle edusti Lightningin lisäksi Florida Panthersia, Sharksia ja Rangersia. Hän kirjautti tililleen 1 093 NHL-ottelua ja 163+442=605 pistettä. Boyle saalisti kuudella eri kaudella vähintään 50 pistettä.
- Drew Doughty ja Kris Letang, kaksi tämän hetken parhaista puolustajista, tulivat sanomaan minulle, että he jäljittelivät nuorina minun pelityyliäni. Tuo merkitsee minulle enemmän kuin mitkään tehopisteet. Mielestäni muutin peliä ja pelipaikkaa hieman, noin 180-senttinen Boyle mietiskeli uransa jälkeen.
Kun ensi vuoden "eläkeläisikäluokka" ei tarjoa aivan varmoja Hall of Fame -miehiä, niin suurimmat ehdokkaat löytyvät jo aikaisemmin uransa lopettaneista pelaajista. Ainakin sellaiset nimet kuin Jeremy Roenick, John LeClair, Aleksandr Mogilnyi, Daniel Alfredsson, Pierre Turgeon, Keith Tkachuk, Theo Fleury ja Sergei Zubov odottelevat puhelinsoittoa.
Turgeon on eläkepelaajista korkeimmalla NHL:n kaikkien aikojen pistepörssissä. Kutsua kunniagalleriaan väijyy myös Curtis Joseph, joka on NHL-maalivahtien kaikkien aikojen voittolistalla viidentenä.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Suomalaisista Hall of Famessa ovat vain Jari Kurri ja Teemu Selänne. Jere Lehtisen, Miikka Kiprusoffin, Saku Koivun ja Esa Tikkasen saavutukset eivät ole ainakaan toistaiseksi riittäneet valintakomitealle.
- Lehtinen oli hitonmoinen kahden suunnan pelaaja, yksi parhaista kahden suunnan pelaajista, joka on koskaan pelannut jääkiekkoa. Hän on pelaaja, jonka mukaan muovaisin muutamia omia pelaajia, jos pystyisin, entinen Dallas Starsin ja Buffalo Sabersin päävalmentaja Lindy Ruff hehkutti suomalaista kolminkertaista Selke Trophy -voittajaa reilu vuosi sitten.
Aina voi unelmoida suomalaisesta lisäväristä Hall of Famessa.
