Jääkiekon kunniagallerian eli Hockey Hall of Famen vuosiluokka 2020 sai vihdoin seremoniansa. Entiset NHL-pelaajat Jarome Iginla, Marian Hossa, Kevin Lowe ja Doug Wilson, naiskiekkoilija Kim St-Pierre sekä rakentajien kategoriassa kunnian saanut Ken Holland juhlivat Torontossa maanantaina.
Sedinit tyrkyllä Hall of Fameen ensi vuonna
Myös Roberto Luongo ja Henrik Zetterberg ensimmäistä kertaa valintakelpoisia
© Ben Nelms/Getty Images
Syynä seremonian siirtymiseen vuodella oli luonnollisesti koronapandemia. Saman taudin takia vuosiluokkaa 2021 ei valittu lainkaan.
Mutta jatkossa palataan normaaliin systeemiin. Samalla voimme julistaa spekulaatiot käynnistyneeksi siitä, ketkä entisistä NHL-pelaajista pääsevät Hall of Fameen vuonna 2022.
Ensimmäistä kertaa ehdolla olevista pelaajista nousevat esille Henrik Sedin ja Daniel Sedin. Hall of Famen pitää katsoa kummankin ruotsalaiskaksosen uraa erillisenä, mutta he tekivät kaiken yhdessä. On vaikea ajatella, että toinen pääsisi Hall of Fameen ja toinen ei.
Heitä ei sentään voinut napata samalla varausvuorolla. Vancouver Canucks otti kesän 1999 NHL Draftissa Danielin kakkosena ja Henrikin kolmantena.
Brian Burke toimi tuolloin Vancouverin GM:na.
- Me tiesimme, että heistä tulee hyviä pelaajia. Mutta emme aavistaneet noita henkilökohtaisia palkintoja ja pörssivoittoja. Se joka väittää muuta, venyttää totuutta, Burke kertoi viime vuonna Sportsnetin haastattelussa.
Sedinit pelasivat Vancouverissa yhteensä 17 kautta. He olivat lähes aina ketjukavereita ja tekivät aina samanlaiset sopimukset.
Henrikin NHL-saldoksi muodostui 1 330 ottelua ja 240+830=1 070 tehopistettä. Pudotuspeleissä vastaavat lukemat olivat 105 ja 23+55=78. Hän voitti NHL:n pistepörssin 2009-10 (Art Ross Trophy) ja pokkasi samalla kaudella NHL:n arvokkaimman pelaajan palkinnon (Hart Trophy).
Henrik valittiin kahdesti NHL:n ykköstähdistöön. Hän voitti NHL:n syöttöpörssin kolmella peräkkäisellä kaudella 2009-12. Henrik toimi Canucksin kapteenina vuodesta 2010 uransa loppuun saakka.
Keskushyökkääjä Henrik oli enemmän se järjestelijä ja laitahyökkääjä Daniel viimeistelijä. Daniel saalisti 1 306 NHL-ottelussa 393=648=1 041 pistettä. Hänen playoff-lukemansa ovat 102 ja 25+46=71.
Daniel oli NHL:n pörssikuningas 2010-11. Hänet äänestettiin samalla kaudella pelaajien toimesta NHL:n parhaaksi pelaajaksi (Ted Lindsay Award). Hart Trophy -äänestyksessä Daniel hävisi Anaheim Ducksin Corey Perrylle. Daniel valittiin kerran NHL:n ykköstähdistöön ja kerran kakkostähdistöön.
Henrik ja Daniel ovat Vancouverin kaikkien aikojen pistepörssissä sijoilla 1 ja 2. NHL:n kaikkien aikojen pistepörssissä heidät löytää sijoilta 67 ja 75. Kummankin kaksosen paita roikkuu Canucksin hallin katossa.
Sedinit juhlivat olympiakultaa Torinossa 2006, mutta Stanley Cupia he eivät koskaan voittaneet. Vancouver hävisi vuonna 2011 Stanley Cup -finaaleissa Boston Bruinsille.
© Jeff Vinnick/Getty Images
Sedinien joukkuekaveri ja maanmies
Hall of Famen juhlallisuuksissa saattaa olla vahvasti Canucks-tunnelmaa ensi vuonna. Myös maalivahti Roberto Luongo on ehdolla. Hän edusti Vancouveria 2006-14.
Luongo on NHL-maalivahtien kaikkien aikojen listalla toisena pelatuissa otteluissa (1 044), neljäntenä voitoissa (489) ja yhdeksäntenä nollapeleissä (77).
Luongo aloitti NHL-uransa New York Islandersissa kaudella 1999-2000. Islanders oli varannut kanadalaisen kesän 1997 NHL Draftissa neljäntenä pelaajana. Hänet kaupattiin kesällä 2020 yhdessä Olli Jokisen kanssa Florida Panthersiin. Luongo edusti Panthersia 2000-06 ja 2014-19.
Luongo voitti Kanadan paidassa olympiakultaa 2010 ja 2014 sekä World Cupin 2004. Hän sijoittui kaudella 2006-07 kakkoseksi sekä Hart Trophy - että parhaan maalivahdin Vezina Trophy -äänestyksessä.
© Joel Auerbach/Getty Images
Hyökkääjä Henrik Zetterberg edusti koko vuodet 2002-18 kattaneen NHL-uransa ajan Detroit Red Wingsiä. Ruotsalainen kirjautti 1 082 ottelussa tehot 337+623=960 ennen kuin joutui lopettamaan selkävaivojen takia. Zetterberg on Detroitin kaikkien aikojen pistepörssissä viidentenä. Playoff-pisteissä hän on Red Wingsin historiassa samalla sijalla.
Zetterberg voitti Stanley Cupin 2008. Hänet valittiin samana keväänä myös pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi (Conn Smythe Trophy).
Zetterberg varattiin vasta seitsemännellä kierroksella kesän 1999 NHL Draftissa. Hänestä kasvoi kuitenkin johtava pelaaja NHL:ssä ja sai merkiksi siitä C:n rintaansa 2012.
Zetterberg kuuluu niin sanottuun kolmen kullan kerhoon (Triple Gold Club). Hän oli voittanut ennen Stanley Cupia olympiakultaa (2006) ja maailmanmestaruuden (2006).
Columbus Blue Jackets ilmoitti viime viikolla, että Rick Nashista tulee seuran historian ensimmäinen pelaaja, jonka paita nousee hallin kattoon. Seremonia järjestetään maaliskuussa. Hall of Fame -juhlat olisivat myöhemmin samana vuonna, mutta eri asia on, riittävätkö Nashin uroteot siihen kunniaan.
Nash on Columbuksen kaikkien aikojen tilastoissa ykkönen pelatuissa otteluissa, maaleissa, syötöissä ja pisteissä. Hän edusti Blue Jacketsin lisäksi New York Rangersia ja Bostonia. Kanadalaislaiturin NHL-saldoksi muodostui 1 060 ottelua ja 437+368=805 pistettä.
Nash jakoi NHL:n maalipörssin voiton (Maurice "Rocket" Richard Trophy) kaudella 2003-04. Hän oli kausien 2003-04 ja 2014-15 välisenä aikana NHL:n kolmanneksi paras maalintekijä. Nash on lisäksi kaksinkertainen olympiakultamitalisti.
Ensimmäistä kertaa oikeutettuja Hall of Fame -valintaan ovat myös hyökkääjät Chris Kunitz ja Patrick Sharp sekä puolustaja Niklas Kronwall. Kunitz on nelinkertainen Stanley Cup -voittaja ja olympiakultamitalisti. Sharp juhli Stanley Cup -mestaruutta kolme kertaa ja Kunitzin kanssa olympiakultaa 2014. Kronwall on kolmen kullan kerhon jäsen.
Mutta kuten jotkut rapakon takana tykkäävät sanoa, niin Hall of Famen ei pitäisi olla tarkoitettu todella hyville pelaajille. Sen pitäisi olla niille poikkeuksellisen hyville pelaajille.
Odottavan aika on pitkä
Joidenkin mielestä jotkut poikkeuksellisen hyvät pelaajat ovat joutuneet odottamaan valintaansa jo liian pitkään. Esimerkiksi hyökkääjä Aleksandr Mogilnyin nurkassa tuntuu olevan paljon jääkiekkoihmisiä.
Mogilnyi on kolmen kullan kerhon jäsen. Venäläislaituri saalisti NHL:ssä pelaamissaan 990 ottelussa 473+559=1 032 pistettä. Hän teki kaudella 1992-93 Teemu Selänteen tavoin 76 maalia. Sitä kovempaan lukemaan yhdellä kaudella ovat yltäneet vain Wayne Gretzky, Brett Hull ja Mario Lemieux.
Kannatusta saavat eri tahoilta aina myös hyökkääjät Rod Brind'Amour, Daniel Alfredsson ja Theo Fleury, puolustaja Sergei Gontshar sekä maalivahdit Curtis Joseph ja Mike Vernon.
Hyökkääjät Jeremy Roenick ja Keith Tkachuk ovat olleet tyrkyllä pitkään. Roenick on yhdysvaltalaisten kaikkien aikojen pistepörssissä neljäs ja Tkachuk kuudes.
Lisää aiheesta: [Katkelmia Hockey Hall of Famen juhlapuheista]
Entä sitten Pierre Turgeon? Hän on Hall of Fame -kelpoisista pelaajista, jotka eivät ole päässeet kunniagalleriaan, korkeimmalla NHL:n kaikkien aikojen pistepörssissä. Turgeon löytyy sijalta 33.
Yksi kysymys on aina Neuvostoliiton legendat. Nyt voisi olla vaikka hyökkääjä Boris Mihailovin vuoro. Hän oli pitkään punakoneen kapteeni 1970-luvulla, voitti kahdesti olympiakultaa ja kahdeksan maailmanmestaruutta.
Ja aina saa unelmoida suomalaisista jäsenistä. Toistaiseksi kunnian ovat saaneet vain Jari Kurri ja Selänne. Miten olisi maalivahti Miikka Kiprusoff? Todennäköisin vaihtoehto olisi kuitenkin varmaan Jere Lehtinen.
Lehtisen osakkeet nousivat, kun keskushyökkääjä Guy Carbonneau pääsi Hall of Famen jäseneksi 2019. Carbonneau valittiin Lehtisen tapaan kolme kertaa NHL:n parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi.
- Carbonneaun valinta Hall of Fameen saattoi tuplata Brind'Amourin (kaksinkertainen Selke-voittaja) todennäköisyyden päästä Hall of Fameen. Sama pätee Lehtiseen, joka voitti Selken kolme kertaa oikeana laitahyökkääjänä, The Hockey News arvioi reilu vuosi sitten.
Leijonien GM, Stanley Cup -voittaja, maailmanmestari - ja Hockey Hall of Famen jäsen. Se kuulostaisi hienolta litanialta.